1. Oikeudellisen tiedon luonne
1.1. Oikeudellinen informaatio
1.2. Oikeudellisen informaation jäsentäminen
1.3. Oikeudelliset tekstit
1.4. Oikeuslähteet
1.5. Oikeudelliset informaatiolähteet
2. Virallislähteet
2.1. Säädökset
2.2. Lain esityöt
2.3. Oikeuskäytäntö
2.4. Pohjoismaat
2.4.1. Ruotsi
2.4.2. Norja
2.4.3. Tanska
2.4.4. Islanti
3. Muut oikeudelliset informaatiolähteet
3.1. Tietokannat
3.2. Kirjat ja opinnäytteet
3.3. Kotimaisia artikkeleita
3.4. Ulkomaisia artikkeleita
3.5. Hakuteoksia
3.6. Tilastoja
  

   1.1 Oikeudellinen informaatio

Oikeuden voidaan katsoa olevan jo itsessään informaatiota. Oikeus koostuu kieltävistä, käskevistä tai sallivista säännöistä, jotka ilmenevät erityyppisinä teksteinä. Voimassa olevien oikeudellisten normien kokoelmaa kutsutaan oikeusjärjestykseksi. Tietääksemme oikeudesta  meidän on tutustuttava teksteihin, joista saamme informaatiota voimassa olevien normien sisällöstä.

Kun tarvitsemme oikeudellista tietoa, kiinnostuksemme voi koskea oikeudellista elämää eri tasoilla. Haluammeko tietää oikeudesta yhteiskunnallisena ilmiönä, vai tarvitsemmeko normatiivista tietoa oikeusjärjestyksen määräyksistä, vaikuttaa siihen mistä löydämme tarkoituksenmukaista informaatiota. Oikeudellinen tieto voidaan jakaa esimerkiksi tietoon normeista, instituutioista ja muista oikeudellisista asioista:

1. OIKEUSNORMIT

Oikeudelliselle ratkaisutoiminnalle on tärkeintä tieto oikeusjärjestyksestä eli voimassa olevista normeista ja periaatteista. Yksittäistapauksen ratkaisu on perusteltava juridisesti pätevin perustein. Näitä perusteita eli informaatiota oikeuden sisällöstä on haettava oikeuslähteistä. Niihin sisältyy oikeustieteen ja oikeudellisen ratkaisutoiminnan kannalta merkityksellisintä informaatiota sisältävät tekstit. Oikeustieteessä on määritelty näiden oikeudellisen tiedon lähteiden hierarkia: oikeuslähdeoppi. Oikeuslähdeoppia on pidettävä lähtökohtana, kun halutaan selvittää voimassa olevan oikeuden sisältö.

2. OIKEUDELLISET INSTITUUTIOT

Tiedolla oikeudellisista instituutioista voidaan tarkoittaa tietoa säädännäisistä organisaatioista, kuten tuomioistuimesta tai osakeyhtiöstä. Instituutioita oikeustieteen parissa ovat myös normatiiviset ja toiminnalliset asiakokonaisuudet, kuten avioliitto tai osamaksukauppa.

3. MUUT OIKEUDELLISET ASIAT

Oikeustieteen parissa oikeutta tarkastellaan myös esimerkiksi historiallisena, kulttuurisena tai kielellisenä ilmiönä. Oikeudellisena tietona voidaan myös pitää tietoa siitä, mikä on oikein eli moraalissäännöistä.
 

LISÄTIETOA:
Kekkonen, Jukka (toim.) 1999. Encyclopaedia iuridica fennica, osa VII Oikeuden yleistieteet
Letto-Vanamo, Pia 1999. Oikeusjärjestelmät ja oikeusjärjestykset teoksessa Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään osa I, s. 1-33