KyläELVI - ELÄMISEN VÄLINEITÄ IKÄÄNTYNEILLE

 

Kokemuksia päiväpalvelukokeilusta – “Me ollaan niinku lomalla!”
Miia Latvala 2001
Sosiologian pro gradu –tutkielma
Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Lapin yliopiston monitieteinen ELVI - hanke, ”Elämisen Välineitä Ikääntyneille” –hanke, toteutti keväällä 1998 haastattelututkimuksen Lapin haja-asutusalueilla. Tutkimuksessa haastateltiin 158 yli 65-vuotiasta Lapin haja-asutusalueen kylien asukasta. Haastattelussa nousi esiin tarve järjestää ikääntyneille palvelua Rovaniemen maalaiskunnan kylien alueella, jonka pohjalta kehitettiin päiväpalvelukokeilun idea.

Päiväpalvelun, kuten koko ELVI-hankkeen, pääperiaatteena on tukea ikääntyneen itsenäistä kotona selviytymistä. Tämän toimintatutkimuksen avulla toteutettiin muutos, interventio, ikääntyneiden elämässä. Päiväpalvelukokeilu toimi maaliskuun alusta toukokuun loppuun vuonna 1999. Siihen osallistui kymmenen ikääntynyttä, seitsemän naista ja kolme miestä, Songan ja Lehtojärven kylien alueelta. Tutkimusaineistoni koostuu ikääntyneiden haastatteluista, jotka tein sekä ennen päiväpalvelun alkua että sen päättymisen jälkeen. Lisäksi pidin päiväpalvelukokeilun ajan tutkimuspäiväkirjaa, johon kirjasin omia havaintojani päiväpalvelun kulusta.

Kysyn tutkimuksessani:
1) mitä merkityksiä ikääntyneet antoivat päiväpalvelulle,
2) miten ikääntyneiden kokemukset vastasivat heidän ennakko-odotuksiaan päiväpalvelusta ja
3) miten päiväpalvelu toteutui prosessina? Arvioin tutkimuksessani päiväpalvelukokeilun onnistumista ikääntyneiden näkökulmasta. Mitä merkityksiä he kokeilulle antoivat ja miten he kokivat sen auttavan heidän arkielämässään. Merkitysten tarkastelussa nostan esiin ikääntyneiden selonteot. Selontekoja olen tarkastellut diskurssianalyysin mukaisesti. Selonteoista nostamani merkitykset nimesin tietyiksi kokonaisuuksiksi, merkityskokonaisuuksiksi. Näitä merkityskokonaisuuksia ovat ryhmähenki-, toiminta-, suhtautuminen vanhenemiseen-, toiset ihmiset-, rentoutuminen-, virkistäytyminen-, väsyminen-, huolenpito- ja henkireikä –merkityskokonaisuudet. Olen tarkastellut päiväpalvelua myös prosessina käytännön toteutumisen sekä ikääntyneiden odotusten ja jälkiarviointien kautta. Tarkastelen vanhenemiselle annettuja merkityksiä aktiivisuus-, jatkuvuus- ja irtaantumisteorian kautta.

Sosiaalinen vuorovaikutus ja irtiotto arjesta ovat keskeisiä käsitteitä päiväpalvelukokeilun selittämisessä. Päiväpalvelu voidaan nähdä sosiaalisena toimintakäytäntönä, jossa merkityksellistettiin itse päiväpalvelutoimintaa, mutta myös vanhenemista.


Haastateltaville on tärkeää saada asua kodissaan niin pitkään kuin mahdollista. Asuminen maaseudulla luo omat erityispiirteensä vanhenemiseen ja kotona selviytymiseen. Maaseudun palveluihin tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. Päiväpalvelu yhtenä avopalvelun muodoista on varteenotettava palvelun muoto tuettaessa maaseudulla ikääntymistä. Päiväpalvelu toi ikääntyneiden arkeen tarvittavan piristysruiskeen, kuten eräs ikääntyneistä totesi: ”Me ollaan niinku lomalla!”. On tärkeää luoda kylien ikääntyneille mahdollisuus virkistäytymiseen ja toisten ihmisten tapaamiseen. Tutkimukseni osoittaa, että tällaiselle toiminnalle on syrjäkylillä tarvetta.

Avainsanat: ikääntyminen, päivätoiminta, maaseutu, toimintatutkimus,
diskurssianalyysi

 Paluu