KyläELVI - ELÄMISEN VÄLINEITÄ IKÄÄNTYNEILLE

Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Työn nimi: Lasten ja ikä-ihmisten välinen vuorovaikutus
TEKIJÄ: Rauhala, Anna-Maria
Koulutusohjelma/oppiaine: Sosiaalityö
Työn laji:  Pro gradu -työ Sivulaudaturtyö Lisensiaatintyö
Sivumäärä: 93 s.
Vuosi: Kevät 2002

Tiivistelmä:
Ikäihmisten määrä lisääntyy jatkuvasti, kun taas lasten osuus koko väestöstä pienenee. Väestön vanheneminen näkyy erityisesti haja-asutusalueilla, joissa ikääntyneitä asuu suhteellisesti eniten. Tutkimukseni tarkoitus on kuvata vanhusten ja lasten välisiä suhteita Lapin maaseudulla. Selvitän sitä, mitkä ovat lasten mielestä vanhuuden ja vanhenemisen tunnusmerkkejä, miten lapset määrittävät vanhana olemisen ja millaisena lapset näkevät vuorovaikutuksensa ikääntyneiden kanssa. Otan selvää myös siitä, mitä Lapin maaseudun ikääntyneet ovat kertoneet arjestaan ja jälkeläiskontakteistaan. Pääpaino on kuitenkin lasten käsityksillä.

Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja aineistonkeruumetodina olen käyttänyt eläytymismenetelmää. Tämän lisäksi olen haastatellut joitakin oppilaita teemahaastattelun keinoin. Osin tutkimukseni on myös määrällinen. Käytettävissäni oli Elvi-hankkeen (vanhusten elinoloja Lapin haja-asutusalueella koskeva tutkimus) survey-tutkimuksen aineisto, joten olen voinut peilata lasten vastauksia vanhusten vastauksiin.

Lasten käsitykset ikääntyneistä olivat melko neutraaleja. Pukeutuminen, ulkonäkö, fyysiset ja psyykkiset rajoitukset sekä elämänkokemus muodostuivat suurimmaksi vanhukset nuoremmista erottavaksi tekijäksi. Arviot vanhoista ihmisistä ryhmätasolla olivat kielteisempiä kuin arvioitaessa tuttua vanhaa ihmistä yksilönä, esim. isovanhempia. Vanhoja miehiä lapset kuvasivat huomattavasti negatiivisemmin kuin vanhoja naisia. Lapset tiesivät melko hyvin, mitä ikä-ihmiset tekevät päivisin, sillä lasten kuvaukset vanhusten arkiaskareista olivat yhteneväisiä vanhusten omien kuvausten kanssa. Eläytymismenetelmätarinat tuottivat tarkempia ja monipuolisempia kuvauksia ikääntyneiden päivästä kuin haastattelut.

Lähes kaikki lapset mainitsivat isovanhempansa, kysyttäessä ketä vanhoja ihmisiä he tuntevat. Lapset tapasivat isovanhempiaan melko tiheään. Kuudesosa lapsista kertoi tapaavansa isovanhempiaan ainakin kerran viikossa. Isänpuoleiset isovanhemmat olivat yleisimmin niitä, joihin pidettiin yhteyttä hyvin vähän tai ei lainkaan, mutta myös niitä, joita tavattiin päivittäin. Isovanhempien ja lastenlasten väliset suhteet olivat melko läheisiä. Toverillinen isovanhemmuus oli yleisin isovanhemmuuden tyyppi.

Avainsanat: ikääntyminen, sukupolvi, vuorovaikutus, eläytymismenetelmä

Muita tietoja:
Suostun tutkielman luovuttamiseen kirjastossa käytettäväksi
Suostun tiivistelmän tallentamiseen yliopiston WWW-palvelimelle 

Paluu