Kide_2_2016_paajuttu_kuvituskuva_web.jpg


MARJO LAUKKANEN
Maisteri etsii töitä

Korkeasti koulutettuja on maassamme työttömänä ennätyspaljon, yli 50 000. Myös Heikki Kärnän tie maisterista mainosgraafikoksi on ollut kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Hänellä on kokemusta niin kahdesta gradusta, työttömyydestä kuin duunista New Yorkissa.

Taidelukion käynyt Heikki Kärnä mietti vuosituhannen vaihteessa, mitä tekisi isona. Hän harkitsi soveltavia taiteita ja päätyi hakemaan teolliseen muotoiluun. Kärnä pääsi varasijalta sisään ja muutti Savosta Lappiin. Opiskelu oli monipuolista, mutta pääpaino oli kovan teollisuuden tuotteissa. Se ei tuntunut ihan omalta.

– Vaikka opiskelin, punnitsin edelleen alaa.

Kärnä oli kolmantena opiskeluvuonnaan muutaman kuukauden vaihdossa Englannissa. Sieltä palattuaan hän pääsi mukaan teollisen muotoilun WePlay-hankkeeseen ja ajautui käytännön suunnittelutyöstä enemmän muotoilun tutkimuksen pariin. Kärnä oli myös aktiivinen muotoilun opiskelijoiden ainejärjestössä ja ylioppilaskunnan edustajistossa.

– Kun valmistuin, jäin vähän tyhjän päälle. Minulla oli tutkimushankkeissa työskenneltyäni vain perustason suunnittelutaidot. Teollisten muotoilijoiden paikat olivat kilpailtuja enkä erottunut joukosta. En osannut hakea töitä laajemmin, esimerkiksi markkinoinnin puolelta.

Heti valmistumisen jälkeen Kärnä oli puoli vuotta työharjoittelussa Pentikissä. Hän muutti Posiolle ja työskenteli tehtaalla, valoi keramiikkaa ja suunnitteli pari mallia, jotka eivät edenneet tuotantoon asti. Posiolta Kärnä muutti Helsinkiin, jossa etsi töitä muotoilijana ja elätti itseään työskentelemällä baarissa ja lentokentällä.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna Kärnä kertoo olleensa opiskelijana suorittajakeskeinen. Hän mietti enemmän opintoviikkoja kuin portfoliota, joka kuitenkin on taidealan töitä haettaessa tärkeämpi.

– Minusta tuli maisteri, vaikka en tiennyt, mitä tekisin tutkinnolla valmistumisen jälkeen.


Toinen kerta toden sanoo?

Jo teollista muotoilua opiskellessaan Kärnä ajatteli jatkavansa jossakin vaiheessa opiskelua. Kun hän ei löytynyt töitä teollisena muotoilijana, hän alkoi harkita alan vaihtoa ja päätyi hakemaan graafisen suunnittelun maisteriohjelmaan. Taiteen maisteri palasi Lapin yliopistoon opiskelemaan toista taiteen maisterin tutkintoa.

– Tärkein tavoitteeni oli hankkia lisää käytännön suunnittelutaitoja. Vaikka opiskelin maisteriohjelmassa, tein sivuaineena graafisen suunnittelun kandivaiheen opintoja.

Kun Kärnä oli lähellä valmistumista, hän huomasi yliopiston sähköpostilistalla ilmoituksen, jossa haettiin projektikoordinaattoria Suomen kulttuuri-instituuttiin New Yorkiin. Kärnä haki paikkaa, kiirehti valmistumistaan ja tuli valituksi. Vajaan vuoden hän työskenteli suurkaupungissa kulttuurintuottajana.

– Olin mukana toteuttamassa Suomen tapahtumaa New Yorkin design-viikolla, ja teimme suomalaisen video- ja valokuvanäyttelyn.

New Yorkista Kärnä palasi kotiseudulleen Iisalmeen ja alkoi etsiä oman alan töitä, tällä kertaa graafisena suunnittelijana. Vaikka Kärnä oli valmis muuttamaan töiden perässä ja haki aktiivisesti töitä, mitään ei tuntunut löytyvän.

– Olen aina ollut innostunut helposti uusista asioista ja tarttunut eri juttuihin. Työttömyys oli lamaannuttavaa. Oli vaikea aloittaa mitään, kun kaikki vapaa-aika meni töiden etsimiseen ja hakemusten täyttämiseen. Välillä tuntui, että saisin paremmin töitä, jos olisin ollut kahdeksan vuotta vankilassa kuin yliopistossa.

Opiskellessaan Kärnä osallistui alan keskusteluihin, mutta työttömänä hän seurasi omaa alaa ulkopuolelta. Hänestä tuntui, että taidot ruostuvat ja oman alan työt karkaavat yhä kauemmas. Kärnä ehti olla Suomessa toista vuotta ennen kuin tärppäsi. Hän pääsi markkinointiassistentiksi Omatalo Oy:hyn, missä työnkuvaan kuului muun muassa ilmoitussuunnittelua ja esitteiden tekoa.

 

”On mistä ammentaa”

Viime vuoden marraskuussa Kärnä palasi Rovaniemelle mutta tällä kertaan juuri sellaiseen pestiin, josta hän oli jo pidempään haaveillut: tutkintoaan vastaavaan työhön, jossa voi kehittyä.

– Olen mainosgraafikkona mainostoimisto Ajatuksessa Teen asiakkaille ilmesuunnittelua ja visuaalista viestintää. Työni on haastavaa ja mielenkiintoista. Viihdyn aina vain paremmin tekijänä ja graafikon roolissa.

Heikki Kärnän tie oman alan töihin on ollut pitkä ja pomppuinen. Mitä hyötyä siitä on ollut?

– Olen saanut kokeilla monia asioita, ja olen varmempi omasta valinnastani. Laajasta yliopistotaustasta on hyötyä, sillä osaan katsoa asioita monelta kantilta.

Nykyisessä työssään Kärnä pystyy hyödyntämään niin taustaansa muotoilijana kuin työkokemustaan yrityksen markkinointiosastolta. Konkreettista apua on esimerkiksi muotoilijana opitusta asiakasprofiloinnista ja konseptisuunnittelusta.

– Kun kehitetään jotakin uutta, minulla on mistä ammentaa. Tässä ammatissa joutuu luomaan nahkansa koko ajan, joten tarvitaan monenlaisia valmiuksia.


Profiloituminen kannattaa

Kärnän mielestä taidealan yliopisto-opinnoissa on tärkeintä se, että pääsee mukaan oman alan keskusteluihin.

– Opinnot muokkaavat ajattelua sellaiseksi, että voi toimia työelämässä alansa edustajana. Samalla muokkautuu ammatti-identiteetti, mikä minun kohdallani tapahtui oikeastaan vasta toisen tutkinnon aikana.

Kärnän mukaan yliopiston pitää jatkossakin tarjota laadukasta ja monipuolista opetusta, josta saa valmiuksia työelämään. Opiskellessa kannattaa olla aktiivinen myös opintojen ulkopuolella, kuunnella työmarkkinoita, ja kehittää omia taitoja.

– Se, kuinka paljon opintojen aikana kehittyy, on itsestä kiinni. Pelkät opintoviikot saa kasaan vähemmälläkin työllä.

Jos tuplamaisteri palaisi nyt 20-vuotiaaksi ja olisi alaoittamassa opintojaan, tekisikö hän jotakin toisin?

– Keskittyisin yhteen asiaan kerrallaan ja tekisin sen hyvin. Miettisin alusta asti, mitä tutkinnolta haluan. Kehittäisin omia vahvuuksiani ja keskittyisin siihen, mikä minua aidosti kiinnostaa.

Työllistymisen kannalta tärkeitä vaiheita ovat esimerkiksi työharjoittelut, kesätyöt ja tutkielman tekeminen. Yritysyhteistyön kautta voi parantaa työllistymisen mahdollisuuksiaan.

– Kannattaa hankkia edes pientä oman alan työkokemusta ennen kuin valmistuu.

Kärnä suosittelee myös profiloitumista opintojen aikana. Ei laskelmoiden vaan intohimoonsa panostaen.

– Kannattaa seurata reilusti omaa kiinnostustaan ja perustaa siltä pohjalta vaikkapa oman instagram-profiilin tai blogin.

Kärnä uskoo, että profiloituminen kannattaa myös silloin, kun kyseessä on hyvinkin marginaaliselta vaikuttava kiinnostuksen kohde, kuten japanilaiset nuket.

– Joskus profiili kuitenkin osuu kohdalleen ja sopiva työpaikka tulee vastaan. On hyvä erottua joukosta.

Yhtä asiaa Kärnä ei opiskeluajaltaan muuttaisi. Hän haluaisi yhä ottaa rennosti, heittäytyä ja hengailla kavereiden kanssa. Monista opiskelukavereista on tullut hyviä ystäviä, ja opiskelun aikana luoduista verkostoista on myös ammatillisesti paljon iloa.

– Opiskelu on loppujen lopuksi aikaa, jolloin saa vapaasti luoda ja kokeilla eri asioita. Niin sen pitää ollakin.

Tuplamaisterin tie oman alan töihin

2000                    Aloittaa teollisen muotoilun opinnot Lapin yliopistossa

2003                    Vaihdossa Sheffield Hallam University, Englanti

2005                    Valmistuu taiteiden maisteriksi teollisesta muotoilusta

2005                    Työharjoittelussa Pentikillä Posiolla

2006                    Sekalaisissa töissä Helsingissä, hakee töitä muotoilijana

2007                    Aloittaa graafisen suunnittelun maisteriohjelmassa Lapin yliopistossa

2009                    Välivuosi Helsingissä

2011                    Valmistuu taiteiden maisteriksi graafisesta suunnittelusta

2011                    Projektikoordinaattorina Suomen kulttuuri-instituutissa New Yorkissa

2012                    Työttömänä Iisalmessa

2013                    Aloittaa markkinointiassistenttina Omatalo Oy:ssä Sonkajärvellä

2015                    Aloittaa mainosgraafikkona Mainostoimisto Ajatus Oy:ssä Rovaniemellä

 

Maisteri-gallup

Kysyimme muutamilta opiskelijoilta ja valmistuneilta, mitä maisterius heille merkitsee ja mitä hyötyä tai haittaa siitä voi olla. Julkaisemme kommentit nimettöminä.

 

”Muistan, kuinka opintojeni alkuvaiheessa maisterius tuntui kaukaiselta. Asialta, jonka eteen tulisi tehdä paljon töitä ja viettää monia unettomia öitä. Kun viimein sain maisterinpaperit käteeni minut valtasi kuitenkin tyhjä tunne. Oliko tämä nyt tässä? Hyvin pian valmistumisen jälkeen sain töitä ja uudet haasteet odottivat. Opintoja muistelen kuitenkin suurella lämmöllä. Valmistuminen auttoi minua eteenpäin työelämässä, mutta samalla sain tuotettua uutta tietoa tieteenalalle. Maisterius on omalla kohdallani avannut ovia, jotka olisivat muuten pysyneet kiinni. Suurin hyöty on ollut ehdottomasti työmarkkinoilla.”

Yhteiskuntatieteiden maisteri

 

”Arvostan omaa valmistumistani. Se oli osoitus siitä, mitä päättäväisyys ja periksiantamattomuus saavat aikaan, vaikka lähtökohdat akateemiseen opiskeluun olivat melko heikot. Varmaan isä ja äiti olivat tyytyväisiä ja vähän ylpeitä, vaikka ei korkeasti kouluttautuminen ole heille ikinä ollut mitenkään tärkeää. Vaimo arvostaa akateemista loppututkintoa. Hyötynä on se, että maisterin papereilla työpaikka on helpompi saada ja itse asiassa opetustyössä välttämättömyys.”

Kasvatustieteiden maisteri

 

”Tein graduni työn ohessa tutkien omaa työtäni. Maisterius vahvistaa uskottavuutta omasta osaamisesta sekä itselleni että muille. Alallani ei varsinaisesti ole niin suurta merkitystä valmistumisella, koska haemme töitä portfolioilla eli taidoillamme. Suurempi merkitys sillä oli vanhemmilleni ja työnantajalle. Valmistumisen pääasiallinen hyöty juuri siinä hetkessä oli palkankorotus, mutta tietysti graduni myös avasi käsitystäni alastani yleisemmin. Lisäksi sain hyvän mielen hyvin tehdystä työtä. On helpompi hakea tulevaisuudessa töitä, kun tutkinto arvosanoineen on taskussa valmiina. Toisaalta gradun kirjoittaminen oli B-suunnitelmani työttömyyden uhatessa. Nyt täytyy keksiä uusi suunnitelma.”

Taiteen maisteri

 

”Maisterius merkitsee minulle valmiuksia työsektorini sisältöjen ymmärtämiseen sekä muodollista pätevyyttä, eräänlaista edellytystä toimia tietyissä tehtävissä. Matalamman koulutustason tuttaville maisterius tai yliopistotutkinto vaikuttivat tuntuvan suurellisilta. Omalla kohdalla käsitys on kohtuullisen vaatimaton, enkä nykyisin kiinnitä asiaan huomiota. Koin että valmistuminen oli edellytys toimimiselle nykyisessä työtehtävässäni. Esimies ilmaisi selkeästi maisterin opintojen viimeistelyn merkityksen urakehitykselle.”

Yhteiskuntatieteiden maisteri

 

”Vaikka kandiksi valmistuminenkin on jo osoitus ammatillisesta pätevyydestä, ei se tuntunut vielä miltään. Maisteriksi valmistuminen on aina ollut se tavoite, opiskeluelämän viimeinen virstanpylväs. Maisterius tuntuu olevan iso asia myös perheelle ja sukulaisille. ’Miten se gradu?’ ja ’koska ne valmistujaiset nyt pidetäänkään?’ ovat olleet äitini yleisimmät kysymykset viimeisen puolentoista vuoden ajan. Luulen, että suurin hyöty valmistumisesta on henkinen rauha, jonka saa, kun gradu ei enää roiku pallona jalassa. Näyttäähän maisteri työhakemuksessakin hienommalta kuin maisteriopiskelija. Toivon mukaan tittelin muutos vaikuttaisi myös palkkaan positiivisesti. Taiteellisilla aloilla portfoliolla ja työkokemuksella on suurempi painoarvo, minkä voi halutessaan kokea haittana. Jos olisi käyttänyt graduun satsatun ajan työntekoon, olisiko portfolio näyttävämpi ja työnsaanti helpompaa? Tuskin. Onhan maisteriksi valmistuminen ainutlaatuista. Töitä ehtii kyllä tehdä koko loppuelämän!”

Gradua vaille valmis maisteri, taiteiden tiedekunta

 

”Maisterius merkitsee minulle korkeakoulutusta, jota arvostan hyvin paljon. Valmistumisesta on loppujen lopuksi pelkkää hyötyä. Ilman tutkintoa voi varmasti luoda menestyksekkään työuran, mutta ’paperittomuus’ rajaa automaattisesti mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Tutkinnon ansiosta työelämään voi yrittää useamman oven kautta ja esimerkiksi akateeminen ura ei ole poissuljettu vaihtoehto.”

Gradua vaille valmis maisteri, oikeustieteiden tiedekunta

            

KUVA Anna-Leena Muotka