Kide_isokuva_paajuttu_3_2015.jpg


MARJO LAUKKANEN
Eroon vanhasta ajattelusta

Ulos luokista ja lisää toiminnallisuutta – vai jotakin muuta? Jos voisit muuttaa yhden asian koulussa, mikä se olisi?

            

Rehtori Heikki Ervast nostaa pöydälle paksun opuksen. Siinä se nyt on. Opetushallituksen hyväksymä uusi perusopetuksen opetussuunnitelma, joka tulee voimaan ensi vuoden elokuussa. Odotukset ovat kovat. Joko nyt koulu muuttuu?

Opetussuunnitelmaa eli opsia uusitaan noin kymmenen vuoden välein tai kun muutokselle on tarvetta. Tällä kertaa täyttyivät molemmat ehdot. Opsia uusittaessa ei tarkastella vain nykyhetkeä, vaan siinä joudutaan väkisinkin pohtimaan tulevaisuutta. Millaisia taitoja tarvitsevat uudet ekaluokkalaiset, kun he vajaan parinkymmenen vuoden kuluttua astuvat työelämään?

– Suurimmat muutokset uudessa opsissa koskevat yhteistoiminnallisuutta ja digitalisaatiota. Yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on laaja-alainen osaaminen. Peruskoulua halutaan ohjata suuntaan, jolla taataan oppilaille hyvä elämä ja tulevassa työelämässä menestyminen, Ervast sanoo.

Mitä laaja-alainen osaaminen oikein tarkoittaa? Vastaus löytyy 473-sivuisesta opuksesta nopeasti: ”Laaja-alaisella osaamisella tarkoitetaan tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaa kokonaisuutta.”

Opetuksessa on jo pidempään korostettu oppijan aktiivista roolia ja oppimisen vuorovaikutteisuutta. Koska tietoa on älypuhelimien aikakautena helposti saatavilla, opetuksen pääpaino ei enää ole tiedon sisällöissä ja muistamisessa. Uudessa opsissa painotetaan oppilaan ainutlaatuisuuden huomioimista ja kasvamista ihmisenä. Yhteisiä arvoja ovat muun muassa sivistys, tasa-arvo, demokratia, kulttuurinen moninaisuus ja kestävät elämäntavat.


Pelko hallinnan menettämisestä

Kunnat laativat parhaillaan paikallisia opetussuunnitelmia. Ervast on Lapin yliopiston harjoittelukoulun tuore rehtori ja siten kollegojensa kanssa eturivissä, kun opetussuunnitelmaa aletaan soveltamaan lappilaisissa kouluissa.

Ervastin mukaan yhteistoiminnallisuus nivoutuu luontevasti vaatimukseen hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa. Uudet tekniikat kun perustuvat juuri jakamiselle ja yhdessä tekemiselle. Toistaiseksi niiden käyttö on riippunut paljon koulusta ja opettajasta. Nyt tavoitteena on saada uudet tekniikat luontevaksi osaksi opetusta, vähän kuin aikoinaan kynä ja paperi.

– Käytäntöjen muuttuminen edellyttää kokeiluja, keskusteluja ja koulutusta.
Mutta miksi koulu muuttuu niin hitaasti? Ervast on pohtinut asiaa paljon ja pitää sitä luonnollisena.

– Opettajan ammatti perustuu lähtökohdiltaan kontrolliin. Opettajan pitää hallita ainesisältöjen lisäksi opetusmenetelmät. Ryhmän pitää olla hänen hallinnassaan, samoin aikataulujen. Koulutuksessa ja työssä opettaja löytää keinot pitää pakka kasassa.

Kun sitten pitäisi muuttaa näitä hyväksi koettuja keinoja, on ymmärrettävää olla huolissaan hallinnan menettämisestä. Myös vanhemmat ja oppilaat saattavat suhtautua muutoksiin epäröiden.

Ervastin mukaan paras lähtökohta muutokselle on kokeilujen tekeminen ja kaikkien kuunteleminen.

– Opettajilla on aito halu viedä asioita eteenpäin. Kaikilla pitää olla tilaa muodostaa oma suhteensa muutoksiin ja kyseenalaistaminenkin pitää sallia.


Muutos vaatii aikaa

Uudistusten perimmäisenä tarkoituksena on oppilaiden aktivoituminen oppijoina ja ihmisinä. Ilmiöpohjaisessa oppimisessa ylitetään oppiaineiden rajat. Tämä edellyttää opettajilta tiivistä yhteistyötä, jopa samanaikaista opettamista.

– Uudet toimintatavat saattavat tuntua vaikeilta, mutta emme jätä asioita tekemättä vain siksi, että ne ovat vaikeita.

Ervastilla on kokemusta kouluista niin opettajana, rehtorina, koulutusjohtajana kuin projektipäällikkönä. Miten hän toivoisi koulun muuttuvan?

– Toivoisin, että asiat ovat niin kuin ovat. Menemme koko ajan oikeaan suuntaan. Koulumaailmassa asiat muuttuvat aika hitaasti, mutta ehkä sen pitääkin mennä niin. Aito muutos edellyttää opettajien omakohtaista sisäistämistä ja ajattelua, mikä vaatii aikaa, Ervast vastaa.

”Lapset osaavat”

 Uutta ajattelua tosiaan tarvitaan. Ei haittaa, vaikka opettaja ei itse osaisi käyttää uusia laitteita ja ohjelmia.

– Lapset osaavat, Miia Hast sanoo.

Pitäisi siis päästä irti ajattelusta, että opettaja osaa ja tietää enemmän kuin koululaiset. Oppia voidaan yhdessä ja toinen toiselta, myös aikuinen lapselta.

– Teknologian tuominen kouluihin on vain yksi osa laajempaa toimintaympäristöä koskevaa muutosta, jatkaa Outi Kyrö-Ämmälä.

Hast on teknisen työn didaktiikan yliopistonlehtori ja Kyrö-Ämmälä kasvatustieteiden, erityisesti opettajankoulutuksen yliopistonlehtori. Heidän opiskelijansa ovat tulevia opettajia.

Koulu muuttuu hitaasti, eikä opettajankoulutustakaan mullisteta yhdessä yössä. Henkilökunta ja opiskelijat ovat tottuneet toimimaan tietyllä tavalla, joten muutos edellyttää kaikilta avoimuutta, rohkeutta ja vuorovaikutustaitoja. Moni toimisi mielellään kuten ennenkin. Siksi jokaisen on tärkeää reflektoida – kyllästymiseen asti – omia kokemuksiaan koulusta, käsityksiään opettajan ammatista ja toimintaansa opettajina.
 

Yhdessä toisilta oppien

 Lapin yliopistossa opettajankoulutus toteutuu useissa opintojaksoissa noin parinkymmenen opiskelijan pienryhmissä, joissa opitaan yhdessä neuvotellen, keskustellen ja tehden. Yksi pienryhmistä on aloittanut tänä syksynä luontokasvatukseen painottuvana linjana, ja samalla luokanopettajakoulutukseen sisään otettavien määrä kasvoi 90 opiskelijaan.

Tutkiva oppiminen on yksi koulutuksen painopisteistä. Esimerkiksi tutkimusmenetelmien oppimista on liitetty osaksi opetusharjoittelua.

– Tutkimusta pitäisi vielä enemmän saada integroitua osaksi käytäntöä. Monille gradu on yhä se pakollinen paha, Kyrö-Ämmälä sanoo.

Myös inklusiivisessa kasvatuksessa ollaan jo hyvässä vauhdissa, samoin oppimisympäristöjen monipuolistamisessa. Sen sijaan oppiainejakoisuuden purkaminen on toistaiseksi ollut melko vähäistä. Koska monialaisia oppimiskokonaisuuksia halutaan kouluihin, niitä pitäisi olla enemmän opettajankoulutuksessakin.

Kun Hast tuli opettajaksi Lapin yliopistoon, teknistä ja tekstiilityötä opiskeltiin erillisinä sivuaineina. Hast on itse valmistunut opettajaksi pääaineenaan käsityökasvatus, jossa käsityötä ei eritelty tekniseen ja tekstiilityöhön. Nykyisin käsityötä opiskellaan Lapin yliopistossa yhtenä sivuaineena, mutta monissa kouluissa vanha jako on voimissaan.

Ei siis ihme, että rohkeammat aineyhdistelmät hakevat vielä muotojaan. Parhaillaan Hast ideoi kollegansa kanssa käsityön ja matematiikan yhteistä oppimiskokonaisuutta, joka liittyisi uudessa opsissa mainittuun robotiikkaan ja automatiikkaan.
 

Ovet auki muutokselle

Käsityön sivuaineessa harjoitellaan yhdessä opsin lukemista. Jokainen tekee lukuvuosisuunnitelman ja samalla pohtii, miten huomioisi opetuksessaan vaatimukset esimerkiksi monimateriaalisuudesta ja toisilta oppimisesta.

Uuden opetussuunnitelman suhteen onkin oikeastaan enää yksi suuri kysymys: miten sitä toteutetaan käytännössä? Opsin noudattamista ei kontrolloida, ja koulujen omat opsit saattavat erota yhteisistä tavoitteista. Toisaalta yksittäiset opettajat ja rehtorit saattavat tehdä oma-aloitteisesti merkittävää kehittämistyötä.

Vaikka ilmassa on aitoja muutoksen tuulia, edessä on vielä monia – pieniä ja suuria – ongelmia ratkottavaksi.

– Mutta onneksi koulu muuttuu! On ihanaa olla opettajankoulutuksen puolella ja avata koulua muutokselle, Hast sanoo.

– Jos koulu ei muuttuisi, olisi yhä enemmän niitä, jotka ajattelisivat, että koulu ei ole mun juttu, Kyrö-Ämmälä sanoo.

Koulussa viihtymistä pyritään parantamaan esimerkiksi moniälykkyys-ajattelulla ja positiivisella pedagogiikalla. Molemmissa tavoitellaan omien vahvuuksien tunnistamista ja itsetunnon vahvistamista.

KUVA Anna-Leena Muotka

Laaja-alaiset oppimiskokonaisuudet

1) Ajattelu ja oppimaan oppiminen
2) Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
3) Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
4) Monilukutaito
5) Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
6) Työelämätaidot ja yrittäjyys
7) Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014

                     


           



Gallup: Jos voisit muuttaa yhden asian koulussa, mikä se olisi?

”Viime vuosina on keskusteltu paljon istumisen haitallisuudesta terveydelle. Miksi pienet, liikkuvat lapset laitetaan nököttämään tunnista toiseen? Ylös pulpeteista ja ulos luokista kohti ilmiökeskeistä oppimista!”
Luokanopettajaopiskelija, 3. vuosikurssi

”Koulussa ei olisi kumiperunoita.”
Koululainen, 6. luokka

”Haluaisin yläkoulun oppiaineisiin toiminnallisuutta sekä lisää aitoa yhteistyötä yritysten ja yhteiskunnan kanssa. Jokaiselle opettajalle tämä mahdollisuudeksi, velvollisuudeksi ja kunnon työkaluksi, jolloin päästään kokemusperäiseen motivaatiota lisäävään oppimiseen.”
Opettaja, yläkoulu

”Poistaisin peruskoulussa oppilaiden lokeroinnin esimerkiksi sukupuolen mukaan. Oppilaiden jakaminen tyttö- ja poikaryhmiin on vanhanaikaista.”
Koululainen, 9. luokka

”Ei istuttaisi koko päivää sisällä vaan ammennettaisiin voimaa luonnosta, ympäristöstä ja liikunnasta. Koulumaailma teknistyy koko ajan, mille olisi osattava löytää vastapainoa. Uskoisin, että tämä auttaisi myös sosiaalisiin suhteisiin, lasten hyvinvointiin ja ennen kaikkea oppimiseen.”
Vanhempi, lapsia alakoulussa

”Oppitunnit kestäisivät tunnin eivätkä 45 minuuttia, ja lounaan jälkeen saisi pienen jälkkärin tai välipalan iltapäivällä, jos on pitkä päivä.”
Koululainen, 3. luokka

”Koulusta pitäisi saada kitketyksi tyttöjen välinen kiusaaminen ja kilpailu. Ne ovat monesti opettajille huomaamatonta, ja kiusaajat voivat olla opettajien mielestä mallioppilaita. Kuitenkin ryhmistä ulos jättäminen, haukkuminen ja valheellisten juorujen levittäminen saattavat saada äärimmäisen vakavia seurauksia kiusatun elämässä.”
Vanhempi, lapsia alakoulussa

”Koulu ei alkaisi koskaan klo 8.”
Koululainen, 8.luokka

”Haluaisin muuttaa kodin ja koulun yhteistyön muotoja. Wilma-järjestelmän kautta kommunikointi ei mielestäni edusta perusopetuslain mukaista koulun ja kodin välisen yhteistyötä. Miksi koti ei voisi olla enemmän mukana koulun arjessa? Se olisi kaikkien osapuolten etu.”
Vanhempi, lapsia alakoulussa

”Koulussa ei syötäisi eläimiä ja saisi olla kasvissyöjä. Pihalla olisi uima-allas, ja iltapäiväkerho loppuisi, koska siellä on (…), joka komentaa.”
Koululainen, 2. luokka

”Ei-luokkahuoneeseen sidottua opetusta pitäisi lisätä ja muutenkin pyrkiä kehittämään ajan henkeen sopivia opetusmuotoja.”
Luokanopettajaopiskelija, 4. vuosikurssi