Kide_banneri_paajuttu_4_2012.jpg
 
MARJO LAUKKANEN 
Länsimaisen ylivallan kuolonkorina

Liberaali länsimainen kulttuuri on kuolemassa ja tulevaisuus on jossain sen ulkopuolella. Olennaista ei ole kysyä, missä muutos tapahtuu vaan miten ja kenen toimesta. Näin uskoo professori Julian Reid, jonka mukaan sodat eivät lopu sotimalla vaikka meille niin vakuutellaan.

Jokainen sota on se viimeinen, jonka jälkeen koittaa vihdoin rauha. Paitsi ettei koita. Tästä paradoksista on kiinnostunut kansainvälisten suhteiden professori Julian Reid, joka on paneutunut monipuolisesti sodan biopolitiikkaan eli elämän politiikkaan.

– Sota on poliittista ja rauha ideologista, Reid määrittelee.

Tällä Reid tarkoittaa, että Yhdysvallat ja liberaalit valtiot voivat samanaikaisesti vilpittömästi uskoa rauhaan mutta hyväksyä silti sodan, koska uskovat sen olevan tehokkain tai ainoa keino pysyä turvassa.

Reidin mukaan liberaalit yhteiskunnat esittävät olevansa rauhan asialla, mutta samalla ne viljelevät moninaisia väkivallan muotoja ja organisoitua tappamista. Sotaa perustellaan toistuvasti demokratian levittämisellä. Esimerkkejä on lukuisia, kuten kolonialismi sekä sota kommunismia vastaan ja myöhemmin terrorismia vastaan. Raa’an väkivallan taustalla on Reidin mukaan usein aito usko siihen, että brutaaleja keinoja tarvitaan, jotta maailmasta tulisi parempi paikka.

Liberaalit valtiot käyvät sotia usein kaukana omalta maaperältään, mutta sota ei koskaan ole vain jossain muualla. Sotaa kommunismia ja terrorismia vastaan on värittänyt pelko soluttautumisesta ja oman kansan kääntymisestä pahan puolelle.

– Ei voi piirtää rajaa, jonka ulkopuolelle sota jäisi.


Tukea verijälkiä siivoamalla


Tällä hetkellä Yhdysvallat on maailman tunnetuin ja vahvin liberaali valtio. Sen voima nojaa Reidin mukaan kuitenkin muihin liberaaleihin valtioihin ja myös moniin kansainvälisiin järjestöihin, kuten Yhdistyneisiin kansakuntiin.

– Esimerkiksi terrorismin vastainen sota perustuu niiden näkyvään tai vähintään hiljaiseen tukeen.

Reid on tutkinut muun muassa sotaa terrorismia vastaan. Kun Yhdysvallat vuonna 2003 hyökkäsi Irakiin Ison-Britannian kanssa, se perusteli toimiaan joukkotuhoaseiden ja Al-Qaidan uhalla, Irakin kansan edulla ja diktatuurin kaatamisella. Siviiliuhrit nähtiin välttämättömänä pahana. Jo hyökätessään Yhdysvallat tiesi, että vaikka monet valtiot ja organisaatiot tuomitsevat hyökkäyksen, ne tukevat sitä ainakin jälkikäteen verijälkiä siivoamalla ja humanitaarisella avulla.

Hyökkäystä Afganistaniin perusteltiin brutaalin hallinnon ja Al-Qaidan kaatamisella sekä tasa-arvoisuuden lisäämisellä. Reid luettelee esimerkkejä liberalismin logiikasta hengästyttävään tahtiin. Valtasuhteet näkyvät esimerkiksi siinä, kuka on sodassa ja puolustaa itseään – vaikka hyökkäämällä – ja kuka itseään puolustaessaankin määritellään terroristiksi.

– Guantamo Bayn vankileirillä pidetään ihmisiä vangittuina ilman tietoa vapautuksesta, vaikka heitä vastaan ei ole nostettu syytteitä. Heiltä on viety kaikki ihmisoikeudet ja samalla toimintaa perustellaan rauhalla ja vapaudella.

Reidin mukaan liberaalit valtiot ja yhteiskunnat perustuvat juuri turvallisuuden pakkomielteelle. Rauha koetaan jatkuvasti uhatuksi, minkä takia sitä pitää suojata kontrollilla, väkivallalla ja sotimalla.


Globaali kuoleman teknologia

Mitä liberalismi sitten on? Usein siihen liitetään keskeisenä arvona yksilönvapaus, joka tarkoittaa paitsi henkilökohtaisia vapauksia, kuten sananvapautta, myös vapaata markkinataloutta. Liberalismi julistaa oikeutta elämään, vapauteen ja omaisuuteen.

Reidin mukaan liberalismissa on kuitenkin olennaista se, että valtio oikeuttaa olemassaolonsa kyvyllään tarjota hyvinvointia kansalaisilleen. Liberalistisessa maailmassa valtio ei voi kohdella kansalaisiaan mielivaltaisesti, vaan sen tulee turvata heidän mahdollisuutensa hyvinvointiin.

– Ihmiset odottavat valtiolta turvaa uhkia vastaan. Tästä syntyy myös liberalismin paradoksi.

Liberalistinen yhteiskunta on edistyksellinen siinä mielessä, että siinä valtio on olemassa ihmisiä varten eikä toisin päin. Samalla kuitenkin kontrolli lisääntyy. Sotaa käytetään globaalisti kuoleman teknologiana, jossa väkivaltaa pyritään ehkäisemään väkivallalla.

– Liberalismin perusajatuksena on, että sotien loppumiseksi pitää sotia. Liberalismi väittää luovansa turvallisuutta ja lopettavansa sodat, mutta historia todistaa väitteen vääräksi. Liberalismin historia on sotien ja väkivallan historiaa.

Reid käsittää liberalismin siis laajemmin kuin moni muu. Hänen mukaansa esimerkiksi Yhdysvaltojen demokraatit ja republikaanit ovat molemmat liberalistisia puolueita, eikä niiden välillä ole aidosti merkittäviä eroja.


Sodan ja politiikan liitto

Reidin mukaan kaikille uskomusjärjestelmille on aina olemassa niitä uhkaava tai uhkaavia uskomusjärjestelmiä.

– Eroja tulee olemaan aina ja aina on mahdollisuus, että ne kärjistyvät väkivallaksi tai sodaksi.

Niinpä ajatus maailmanrauhasta on Reidin mielestä naiivi. Joidenkin ihmisten olemassaolo uhkaa aina joidenkin toisten ihmisten olemassaololle. Kun erilaisuus on tarpeeksi suurta, kyseessä on vihollinen, joka pitää eliminoida.

– Sodassa on aina kyse politiikasta, eikä politiikkaa ole olemassa ilman sotaa.

Siksipä puoluejärjestelmämme on Reidin mukaan suunniteltu niin, että todellista politiikkaa ei tapahtuisi. Eri puolueet pohjaavat samankaltaiselle arvomaailmalle, jolloin erimielisyydet voidaan sopia keskustellen. Vaikka puolueet julistavat tarjoavansa muutosta tai todellisen vaihtoehdon, erot eri puolueiden välillä ovat Reidin mielestä merkityksettömän pieniä.


Uuden ajan odotus

Reidin mukaan liberalismi on niin syvällä länsimaisessa kulttuurissamme ja ajattelussamme, että sen tuhoutuminen alkaa ulkoapäin eikä sisältä käsin. Hänen mielestään vain länsimaiden taloudellinen romahdus voisi johtaa liberalismin perusajatusten kyseenalaistamiseen sisältäpäin.

Toisaalta merkkejä valtasuhteiden muuttumisesta on jo ilmassa. Esimerkiksi Portugalista paetaan taloudellista kurimusta Brasiliaan, vanhaan siirtomaahan. Reid uskoo, että ajan myötä Euroopasta tulee maailmalaajuinen museo, menneisyyden muistomerkki.

– Tulevaisuus on eteläamerikkalaisten, afrikkalaisten ja aasialaisten käsissä. Länsimainen sivilisaatio on jo kuolemassa. Maailma olisi parempi paikka ilman liberalismia.

Reidin mukaan ei kuitenkaan ole olennaista kysyä, missä muutos tapahtuu vaan miten ja kenen toimesta. Länsimaiden ulkopuolella on hänen mukaansa jo nyt nähtävissä enemmän moderniutta, itseluottamusta ja poliittista mielikuvitusta kuin länsimaissa. Esimerkkinä Reid mainitsee viime vuosien tapahtumat Pohjois-Afrikassa. Niin kutsuttua Arabi-kevättä on yritetty selittää maallisena ilmiönä, joka ponnistaa länsimaisesta demokratiasta vaikka Reidin mukaan se saa voimansa juuri islamista.

Kuinka nopeasti länsimainen liberalismi sitten kuolee?

– Toivottavasti nopeasti. Mitä tämän jälkeen tuleekin, sen täytyy olla kiinnostavampaa kuin tämä. Haluaisin nähdä, mitä maailmassa tapahtuu ja onko tulevaisuudessa ylipäätään valtioita, mutta liberalismi saattaa ylittää oman elinikäni.

Vaikka Reid puhuu vakuuttavasti, ajatus Euroopan täydellisestä murtumisesta tuntuu kaukaiselta, jopa mahdottomalta.

– Mitä luulet roomalaisten ajatelleen? Reid naurahtaa.

– Tunnemme vain menneisyytemme, emme näe kuolemaamme.

Kuvitus: Kaarle Penttilä


Tutkimusta kehitysavun biopolitiikasta
Professori Julian Reid johtaa tutkimusta Governing Life Globally: the Biopolitics of Development and Security (2009–2012), jota rahoittaa Suomen Akatemia.

Tutkimuksen lähtökohtana on, että kehitysapu on muuttumassa valtioiden moraalisesta velvollisuudesta ulkopoliittiseksi välineeksi, jonka tarkoituksena on ennen kaikkea turvallisuuden lisääminen. Hankkeessa tätä biopoliittista muutosta tutkitaan erityisesti Suomen näkökulmasta.

Julian Reidin mukaan hanke on osoittanut, kuinka ongelmallinen on kehitysavussa tapahtunut muutos ihmisten turvaamisesta koko biosfäärin turvaamiseen eli vaatimus kestävästä kehityksestä. Hänen mukaansa kestävällä kehityksellä ei ole mitään tekemistä ympäristön- tai luonnonsuojelun kanssa, vaan sen tarkoitus on turvata talouden ja politiikan uusliberaalit järjestelmät.

Ensi vuoden julkaisuja

Brad Evans ja Julian Reid toimittavat kirjan
Deleuze & Fascism: Security, War, Aesthetics (Routledge, Lontoo)

Julian Reid toimittaa kollegojensa kanssa kirjan
The Biopolitics of Development (Springer, New Delhi)

Uusi akateeminen journaali Resilience alkaa ilmestyä,
toimittajana muun muassa Julian Reid