Puhe Lapin yliopiston 24. lukuvuoden avajaisissa 02.09.2002 klo 12 Fellman -salissa
Kasv. yo. Pasi Lintulahti
LYY:n Edustajiston puheenjohtaja

Lisää aikaa

Mielestäni yliopistojen ja koulujen päätarkoitus on tuottaa tietoa, oppimista, sivistystä ja kasvamista. Tätä kautta esimerkiksi yliopisto tuottaa osaajia yhteiskuntaan ja lisää ymmärrystä maailmasta. Joskus tuntuu että koulutuksen todellinen laatu, sisältö ja sen vaikuttavuus ovat alkaneet hämärtyä kun tavoitellaan voittoa ja paetaan tappiota. Yritysmaailmasta tuodut mittarit eivät sovi oppilaitoksiin. Vaikka suomalaiset oppimistulokset ovat laadullisesti huippuluokkaa ja tuloksia käydään ihmettelemässä hyvinkin kaukaa, on syytä muistaa, että katseet pitää kääntää vähintään kymmenen vuotta taakse päin. Huomattiin että yliopistot eivät ole joutava menoerä julkisen vallan budjetissa. Koulutukseen tehtävät investoinnit nähtiin selvemmin sijoitukseksi kansakunnan tulevaisuuteen ja ymmärrettiin, että aluekehitys on vahvasti riippuvainen korkeakoulujen ja yliopistojen sijainnista. Nyt yliopistoilta odotetaankin entistä enemmän, että ne osallistuisivat ympäristönsä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja kehittämiseen. Ristiriitaista on kuitenkin se, että jos yliopisto saa maksullisesta palvelutoiminnasta ylijäämää, se muuttuu valtion budjettirahaksi heti kun se kirjataan yliopiston tilille. Lisäksi koulutuksen ostajat eivät  aina ymmärrä mitä ostavat, ja miten pitkän tien lopullinen tuote, oppiminen, sivistys ja kasvu ovat tehneet. Hankalaksi ymmärtämisen tekee myös se, että  lopullista tuotetta on hyvin vaikea konkretisoida.

Budjetti on pitkään pysynyt samana, vaikka työtehtävät ovat lisääntyneet huomattavasti. Samalla rahalla pitäisi hoitaa entistä enemmän palvelutehtäviä ja monet tunnolliset työntekijät  tekevät palkatonta työtä säilyttääkseen koulutuksen laadun nykytasolla. Mielestäni koulutuksen laatu syntyy erityisesti siitä, että  oppijalle ja oppimiselle on riittävästi aikaa. Näin ollen aikaa pitäisi olla myös opetushenkilökunnalle ja koko yhteiskunnalle. Nopeasti "putkesta" ulos ja työelämään ei ole hyvä vaihtoehto, määrä ei korvaa laatua. Lisäksi yliopistoissa tulosohjauksen tiukkeneminen, yksityisen  tutkimusrahoituksen kasvava osuus ja sovelluskelpoisen osaamisen korostaminen vievät tilaa sivistykseltä, kriittisen ajattelun taidoilta ja rohkeuden asettaa sanoja poikkiteloin valtaapitävien edessä. Tämä heijastuu väistämättä myös opiskelijoihin. Yliopiston yksi tehtävähän on kannustaa kriittiseen ajatteluun opiskelijoita, jotka tutkivat ja arvioivat omaa työtään.

Metakognitiivistentaitojen, itsetuntemuksen ja oman persoonan kehittäminen on pitkä prosessi. 

Tästä huolimatta  monessa opinahjossa esimerkiksi  itseohjautuvaa etäopiskelua käytetään keinona saada kurssit vietyä läpi mahdollisimman nopeassa aikataulussa. Etäopiskelu on varmasti hyvä vaihtoehto, mutta liika on liikaa, varsinkin kun sen avulla karsitaan kontaktiopetusta ja ohjausta. Täytyy myös muistaa, että kaikilla opiskelijoilla ei välttämättä, ole ainakaan opintojen alkuvaiheessa,  kykyä luoda  kestäviä tavoitteita, hakea, käsitellä ja arvioida tietoa, tehdä itsearviointia ja ennen kaikkea toimia ilman pakotteita. En tarkoita, että pelkästään rahaa lisäämällä työ- ja opiskeluolosuhteet automaattisesti paranisivat ja sitä kautta motivaatio nousisi. Tarvitaan aikaa, kypsymistä, tilaa hankkia kokemuksia ja ajatteluavaruutta luovalle innovoinnille.