Rehtori tervehdys Lapin yliopiston vuosipäiväjuhlassa 1.3.2005 klo 12

Arvoisat kutsuvieraat!
Hyvä yliopiston väki!
Hyvät Naiset ja Herrat!

Totuttuun tapaan vietämme tätäkin vuosipäivää kahdensuuntaisissa tunnelmissa. Takanamme on menestyksellinen ja uutta rakentava toimintavuosi; edessämme tulevaisuus, joka on ladattu monilla epävarmuutta sisällään pitävillä haasteilla.

Yliopistomme kasvu ja kehitys on ollut suunnitelmiemme mukaista; eräiltä osin ne ylittäväkin. Muistan elävästi kun teimme 1980-luvun lopulla ensimmäisen pitkäntähtäimen strategisen asiakirjamme Lapin yliopisto 2000 -ohjelman, miten siihen sisällytettyjä tavoitteita pidettiin monilta osin yliampuvina ja saavuttamattomina ja miten niistä monien todettiin jo seuraavan vuosikymmen puolivälissä kuitenkin toteutuneen.

 

 
Jokseenkin samanlaisen keskustelun kävimme vuosikymmen myöhemmin, kun laadimme Lapin yliopisto 2010 strategiaohjelman. Senkin tavoitteita mm. tutkintomäärien ja ulkomaisten opiskelijoiden osalta pidettiin yliampuvina ja saavuttamattomina. Tutkintojen osaltahan asetimme tavoitteeksi 2010 400 maisterin ja 40 tohtorin tutkintoa vuodessa; ulkomaisten opiskelijoiden osalta taas 10 prosenttia koko tutkinto-opiskelijoiden määrästä, joksi arvioimme 4500-5000.

Jo viime vuonna maisterintutkintojen määrä lähenteli tuota 400:aa; sen oltua 380. Siksi uusimmissa suunnitelmissa olemmekin nostaneet tätä tavoitetta sadalla eli 500:aan vuonna 2010. Myös tohtoreiden määrässä olemme tiukasti valitulla tiellä. Viime vuoden 19:sta tohtorista nousemme tänä vuonna yli 20:een ja matka jatkuu niin että jokseenkin varmasti saavutamme tuon tavoitteen – 40 - vuonna 2010. Ulkomaisten opiskelijoiden määrässä saavutimme jo viime vuonna seitsemän prosentin tason, joten puuttuvat kolme prosenttia ehditään kyllä hyvin kiriä kiinni vuoteen 2010 mennessä.

3. rakennusvaiheen aloitus ja hyvä eteneminen on ollut tietenkin meidän päivittäisen seuraamisemme kohteena. Syksyllä 2006 kaikki viisi tiedekuntaamme toimivat tällä samalla kampuksella, jota kautta yliopiston ”tuloskunto” paranee entisestään.

Vaikka – kuten eilisestä virkaanastujaisesitelmästä opimme – menneisyys elää meissä, myönteinenkään kehitys ei takaa huoletonta tulevaisuutta. Näyttää siltä että paitsi ulkopuolisen yhteiskunnan ote ja asenteet yliopistolaitosta kohtaan koventuvat, myös yliopistojen omassakin piirissä solidaarisuus on koetuksella kun omia vaikeuksia ajatellaan voitavan maksattaa toisilla. Tästä kaunaisesta maaperästä nousevat puheet yliopistojen liiasta lukumäärästä ja niiden tuottamasta ”ylikoulutuksesta” – mitä se sitten lieneekään.

Yliopistoihin suuntautuvista ulkopuolisista paineista kirjoitti professori Joel Kivirauma viime perjantain Helsingin Sanomissa sattuvasti (HS 25.2.2005 s. A5):

”Viime aikoina on ollut muodikasta moittia yliopistoja tehottomuudesta, huonosta laadusta, heikosta kansainvälisestä kilpailukyvystä, kehnosta johtamisesta, vääränlaisista pääsykokeista, ei-kannustavasta palkkausjärjestelmästä ja jähmeästä byrokratiasta. Listaa voi jatkaa.”

Hän ihmetteleekin, mistä tässä on oikeastaan kysymys kun suomalainen perusopetus sijoittuu kuitenkin jatkuvasti mitalisijoille kansainvälisissä vertailuissa samoin kuin koko yhteiskunta lahjonnan ja korruption vähäisyyden suhteen. Myöskään eri alojen ammattilaisten ammattivalmiuksissa ei ole osoitettu jälkeenjääneisyyttä; pikemminkin he kehuvat ammattitaitojaan. Nämä omasta asiantuntijuudestaan ylpeilevät samoin kuin edellä mainittua kritiikkiä julkisuudessa esittävät on kuitenkin koulutettu suomalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. Heikko yliopistolaitos kouluttaa siis kansainvälisesti arvioiden huippuasiantuntijoita ja alansa ammattilaisia. Tässä on jotakin outoa. Vuosien 1992-2002 välillä kolminkertaisiksi nousseet tohtorimäärätkin on yliopistoissa aikaan saatu jopa vähentyneillä opettajavoimilla.

Kivirauman vastaus näihin syytöksiin on selvä: kyseessä on sama ideologinen hyökkäys, joka kohdistuu koko julkiseen sektoriin.

Tähän liittyy kaksi ajankohtaisasiaa, joista toinen on jo eduskunnan käsittelyssä; toista vasta valmistellaan sinne vietäväksi. Tarkoitan opintoaikojen rajoituslainsäädäntöä ja lukukausimaksujen käyttöön ottamista, aluksi EU-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta.

Tässä en puutu edelliseen, jolla ei ole käytännössä mitään merkitystä opintoaikoihin, mutta joka luo vain turhan byrokratian ja kontrollijärjestelmän yliopistojen sisälle. Joku sana sen sijaan jälkimmäisestä.

Äkkiä ajatellen tuntuu tietenkin hyvinkin tarkoituksenmukaiselta ”ottaa rahat pois” ulkomaisilta opiskelijoilta siltä osin kuin se on mahdollista. Loppuun saakka ajateltuna asia ei ole kuitenkaan läheskään noin yksinkertainen. Ensiksikin: jos ottaisimme täyden hinnan näiltä opiskelijoilta, maksu nousisi helposti lukuvuodessa 10.000 – 20.000 euron välille, jolloin voidaan jo kysyä, paljoko sellaisia tulijoita meille olisi.

Toiseksi: jos maksu olisi vain ns. kohtuullinen (ehkä 1000 – 2000 euroa, kuten on esitetty), se ei kattaisi kustannuksia, mutta veisi kyllä opiskelupaikan esim. suomalaiselta, koska hakijoitahan on ollut kaikkiin koulutusohjelmiin enemmän kuin on voitu ottaa. Tässä tapauksessa rahalla ostettaisiin opiskelupaikka suomalaisen hakijan nenän edestä.

Kolmanneksi: täydenkin maksun maksavien osalta vaikutus olisi sama: he ottaisivat opiskelupaikan rahalla suomalaisen hakijan edestä. Sellaisiin volyymeihin täyden hinnan maksavien opiskelijoiden osalta en usko, että julkisesti rahoitetun toiminnan rinnalla yliopistot voisivat pyörittää tätä toimintaa kokonaan ulkopuolisin resurssein. Eli ns. täyden hinnan maksavienkin kohdalla toiminnan järjestäminen perustuisi tosiasiassa  julkisen rahoituksen  ainakin välilliseen subventioon.

Ainoa selkeä kilpailuetu, mikä meillä on ulkomaisille opiskelijoille tarjottavana, on juuri ilmainen opetus. Tätä kautta heidät on myös valmistuttuaan helpompi integroida suomalaiseen yhteiskuntaan sitä hyödyttäväksi työvoimaksi, mitä tarvetta jatkuvasti korostetaan. Vasta jos lukukausimaksut tehdään myös suomalaisille ja EU-kansalaisille pakollisiksi, jota en kannata, maksujen periminen EU:n ulkopuolisilta jopa korotettuina on perusteltua.

Hyvät kuulijat!

Kulloisistakin ajan virtauksista huolimatta olemme Lapin yliopistossa hyvin varautuneet tulevaisuuteen. Valmistautuminen uuteen tulossopimuskauteen 2007-2009 on aloitettu jo monella rintamalla. Siinä menestymiselle antaa hyvän pohjan meneillään olevan tulossopimuskauden tavoitteiden saavuttaminen. Tutkimuksen  linjaaminen strategiatyön avulla yhtä selkeästi tuloksekkaaksi kuin muunkin toiminnan vahvistaa entisestään asemaamme Suomen yliopistolaitoksen piirissä vahvana alueellisena, kansallisena ja kansainvälisenä toimijana.

Arvoisat kutsuvieraat!
Hyvät Naiset ja Herrat!
Olette sydämellisesti tervetulleita Lapin yliopiston 27. vuosipäiväjuhlaan!