Reetta-Kaisa, kasvatustieteiden opiskelija
Työharjoittelu suomalaisessa kulttuuriyhdistyksessä, Fin Kültür Derneğissä, Turkin Alanyassa

Reetta.jpg

Olin kolme kuukautta kasvatustieteen maisteriopintoihini kuuluvassa harjoittelussa suomalaisessa kulttuuriyhdistyksessä, Fin Kültür Derneğissä, Turkin Alanyassa. Asuin Alanyassa seitsemän kuukautta, sillä muutin sinne jo ennen harjoitteluani. Fin Kültür Derneği syntyi Alanyassa vakituisesti asuvien naisten suomenkielisen kulttuurin kaipuusta. Yhdistyksessä halutaan tehdä, tukea ja harrastaa monenlaista kulttuuria raja-aitoihin takertumatta ja genreihin kangistumatta. Fin Kültür Derneği tekee tärkeää työtä ylläpitämällä Alanyassa Suomi-koulua vapaaehtoistoiminnan ja lahjoitusten avulla. Koulun tarkoituksena on vahvistaa ja tukea lasten suomen kieltä ja kulttuurituntemusta monipuolisesti. Suomi-koulussa opiskelee kaksi ryhmää: kouluikäisten ryhmä ja alle kouluikäisten ryhmä.

"En ollut harjoittelua ennen toiminut näin pienten ohjaajana tai opettajana, eivätkä useimmat lapset olleet olleet päiväkodissa, joten opettelu oli koko ajan molemminpuolista, ja sitäkin antoisampaa."

Päätehtäväni harjoittelussani oli toimia opettajana Suomi-koulun alle kouluikäisten ryhmässä. Alle kouluikäisten ryhmässä tärkeintä on, että lapset kokevat oppimisen iloa, ja saavat jokaisesta koulukerrasta erilaisia kokemuksia, jotta mielenkiinto suomen kieltä ja kulttuuria kohtaan säilyisi. 2-6-vuotiaiden ryhmän osaamisen monitasoisuus toi opettamiseeni ja sen suunnitteluun omat haasteensa. Suunnittelemani tunnit koostuivat suomenkielisistä lauluista, leikeistä, loruista, tansseista, jumpista, saduista sekä askarteluista ja piirtämisestä. En ollut harjoittelua ennen toiminut näin pienten ohjaajana tai opettajana, eivätkä useimmat lapset olleet olleet päiväkodissa, joten opettelu oli koko ajan molemminpuolista, ja sitäkin antoisampaa. Enpä voi sanoa nähneeni lasten silmiä niin innosta säihkyvinä kuin Suomi-koulussa Jänis istui maassa-laulun aikana.

"Oli todellinen onni, että pääsin Fin Kültür Derneğiin harjoitteluun, sillä siihen kuuluvien moniosaaja-naisten kautta pääsin mukaan niin moneen mielenkiintoiseen juttuun."

Fin Kültür Derneğin toimintaan kuuluu myös paljon muutakin kuin Suomi-koulu. Syksyn aikana sain olla mukana auttamassa muun muassa yhdistyksen teatteriharjoituksissa, laulu- ja tanssiharjoituksissa ja konserteissa. Oli todellinen onni, että pääsin Fin Kültür Derneğiin harjoitteluun, sillä siihen kuuluvien moniosaaja-naisten kautta pääsin mukaan niin moneen mielenkiintoiseen juttuun. Yksi työtehtävistäni oli suunnitella ja toteuttaa lasten aktiviteetteja Deturin veneretkille. Veneretkien suurinta antia oppimiseni kannalta oli ehdottomasti se, että lapsia oli myös Ruotsista, ja oma kynnykseni puhua ruotsia aleni ja ruotsini vahvistui. Vaikkakin eräs lapsi totesi, että ruotsini kuulostaa Skånen ruotsilta eli saikohan ne lapsukaiset edes mitään selvää..?! Näin myös käytännössä, millaista työ matkatoimistossa on, ja tutustuin eri maalaisiin oppaisiin.

"Molemmilla kouluvierailuilla tapasin paljon suloisen uteliaita ja avoimia oppilaita ja taitavia opettajia."


Fin Kültür Derneğin kautta pääsin tutustumaan kasvatustieteilijää erityisesti kiinnostaviin paikkoihin: turkkilaiseen yksityiskouluun sekä kehitysvammaisten yksityiskouluun. Vierailin Özel Hamdullah Emin Paşan (Öhep Koleji) koulussa viikon verran, johon minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja koin olevani tärkeäkin vieras koulussa. Tutustuin myös Öhep Kolejin vanhempainyhdistykseen, joka muun muassa järjesti kerran viikossa myyjäiset ja muita tempauksia kerätäkseen rahaa erilaisiin aktiviteetteihin oppilaille, ja itse autoin heitä askartelemaan joulusukkia joulumarkkinoita varten. Vanhempainyhdistyksen tanssiryhmä teki yhteistyötä kehitysvammaisten yksityiskoulun kanssa, joten pääsin seuraamaan tanssiharjoituksia kyseiselle koululle. Molemmilla kouluvierailuilla tapasin paljon suloisen uteliaita ja avoimia oppilaita ja taitavia opettajia. Öhep Kolejin rehtori jopa huikkasi minulle, että tervetuloa tänne töihin, sitten kun Turkin kansalaisuus löytyy taskusta. Öhep Kolejissa opetti englantia turkkilaisten opettajien lisäksi australialainen sekä irlantilainen opettaja, sillä koulussa ajateltiin, että oppilaat oppivat paremmin, kun opettajina toimivat eri murtein englantia puhuvat. Vierailuista jäi hyvä mieli ja paljon vinkkejä ja inspiraatiota omaan opetukseeni.

"Sain reissuni aikana uusia tuttavuuksia, kavereita ja jopa ystäviä totta kai Turkista ja Suomesta, mutta myös Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Tanskasta, Venäjältä ja Indonesiasta."

Ennen harjoittelua ja harjoitteluni aikana etsin sosiaalista mediaa apuna käyttäen muita pohjoismaalaisia, jotka olivat Alanyassa tai olivat tulossa sinne. Sainkin reissuni aikana uusia tuttavuuksia, kavereita ja jopa ystäviä totta kai Turkista ja Suomesta, mutta myös Ruotsista, Norjasta, Saksasta, Tanskasta, Venäjältä ja Indonesiasta. Asuin ylihintaisessa kaksiossa, jossa vilisti torakat, mutta se oli sesongin keskellä ainoa vapaa asunto, joka löytyi, ja alkoi se lopussa tuntua jo vähän kodiltakin. Vapaa-ajalla tutustuin Alanyan nähtävyyksiin, matkustelin lähikaupunkeihin, pelasin biljardia, kävin elokuvissa, biletin, shoppailin, olin rannalla ja uin, lenkkeilin ja istuin kahviloissa, siis elin aivan tavallista elämää Suomen sijaan Turkissa. Päivittäin kommunikoin englannilla, ja turkillakin sen verran kuin pystyin. Reissuni aikana minua kävivät moikkaamassa Alanyassa myös osa perheestä ja ystävistä, joiden vierailut piristivät, erityisesti kun mukana sain kaipaamaani ruisleipää, kunnon irtokarkkeja(salmiakkia!!) ja dippijauheita.

"You will never be completely at home again, because part of your heart will always be elsewhere. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place."

Reissuni aikana minulla oli vaikeuksia muun muassa oleskeluluvan, asunnon ja harjoitteluapurahojen kanssa, ja vaikka välillä halusin palata vain äkkiä Suomeen, olen nyt tyytyväinen, etten luovuttanut. Vaikka tämä voi kuulostaa kliseiseltä, on se silti totta: olen nyt vahvempi ihminen kuin ennen harjoittelua. Sosiaaliset taitoni, kielitaitoni ja stressinsietokykyni ovat kehittyneet, ja itsenäisyyteni vahvistunut. Harjoitteluni selkeytti tulevaisuuden suunnitelmiani, enkä enää näe estettä ulkomailla työskentelylle. Reissuni aikana opin näkemään myös sen, mistä Suomessa saan olla ylpeä. Turkissa on erittäin kaunis luonto, lämmin ilma, rikas kulttuuri, hyvä ruoka ja ystävälliset ihmiset, joista sain aikani nauttia, ja joita ikävöin nyt. Monikulttuurisuus elämässä on todellinen rikkaus, ja aion ottaa näkemääni vieraanvaraisuutta, positiivista suhtautumista ja rakkautta tekemiseen mukaan omaan elämääni sekä tulevaan työhöni. Vaikka harjoittelutehtäväni olivat monipuolisia, enemmän opin kuitenkin harjoittelun lomassa ja ulkopuolella ja eniten opin itsestäni. Suosittelen vaihtoonlähtöä kaikille, jotka haluavat kasvaa ihmisinä, ja ovat valmiita maksamaan hinnan, jonka Miriam Adeney on hyvin sanoiksi pukenut: "You will never be completely at home again, because part of your heart will always be elsewhere. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place."