Suomalais-norjalainen kulttuuri-instituutti

Pääaine ja harjoittelun kesto: Kuvataidekasvatus, 4,5 kk 2010.

Harjoittelupaikan toimiala ja työkieli: Kulttuurin tuotanto, työkielinä englanti, ruotsi/norja ja suomi.

Työtehtävät: Yleiset toimistotyöt, toisen harjoittelijan tukeminen, yleiset kulttuurituotantoa avustavat tehtävät.

Miten löysit harjoittelupaikan? Seuraamalla CIMOn sivuja.

Harjoittelijan perehdytys: Perehdytys oli voinut olla parempaakin, mutta muilla työntekijöillä ei ollut aikaa perehdytykseen, koska työyhteisö oli hyvin pieni. Minusta olisi varmasti ollut enemmän hyötyä selkeämpien työtehtävien avulla. Työyhteisö ja työilmapiiri olivat kuitenkin hyviä.  Neuvoja sain kun pyysin.

Asunto: Oslossa on vaikea asuntotilanne, eikä harjoittelija voi saada opiskelija-asuntoa. Asuminen on kallista ja harjoittelijan on etsittävä asunto vapailta markkinoilta. Etsin asuntoa nettisivujen avulla ja tein oman ilmoituksen. Lopulta löysin asunnon ensimmäisen Oslossa viettämäni viikonlopun aikana.

ATK-palvelut: Töissä oli kone ja sähköpostit jne.

Ruokailu: Omat eväät.

Budjetti: Elämiseen meni n. 890 euroa, josta 570 euroa vuokraan.  Opintoraha ja asumistuki kattoivat n. 45 % kustannuksista ja Erasmus-apuraha n. 38 % (340 e/kk). Sain myös instituutilta tukea 318 e/kk. Otin lisäksi opintolainaa, josta pystyin onneksi palauttamaan ison osan käyttämättömänä.

Apurahojen riittävyys: Erasmus-apuraha tuli tilille ajoissa ja oli heti alusta lähtien lähes 100 % varmaa, että saan sen.

Vapaa-ajanviettomahdollisuudet: Lenkkeily, uinti (kallista), suomalaisen seurakunnan kuoro. Paljon keikkoja ja monipuolinen juhlintakulttuuri. Museot ym.

Harjoittelun hyvät puolet: Tutustuminen kulttuurituotannon käytäntöön, hyvä työporukka, työn kautta tulevat iltamenot, ilmaiset liput elokuvafestivaaleille, tiivis yhteys muihin suomalaisiin, harjoittelijarinki muiden lähetystöjen harjoittelijoiden kanssa. Oslon kaupungin rikas kulttuuritarjonta ja kaunis, kompakti kaupunki.

Harjoittelun huonot puolet: Norjan kurssi olisi ollut kiva, mutta ne olivat kalliita. Kuulin kieltä onneksi kämppäkavereiltani. Töissä täytyi olla joka toinen viikonloppu valvomassa instituution galleriaa. Viikonlopputyöt hankaloittivat museoissa käymistä, koska ainoa säännöllinen vapaapäivä oli maanantai, mutta toisaalta pitkät viikonloppuvapaat mahdollistivat matkat kotimaahan. Norja on erittäin kallis maa.