Les Facultés Universitaires Catholigues de Mons, Belgia

opetuskieli: ranska
vaihdon kesto:  syksy 2005 - kevät 2006
opiskeluala: yhteiskuntatieteet

Kaikki puhuivat ennen lähtöä, että kurssit menevät kuitenkin jollakin lailla uusiksi. Tuntui kuin asiat selkiytyisivät vasta perillä. Osittain tämä oli tietysti myös totta. Nyt kun korvaavuuksia pitää lähteä hakemaan, niin todennäköisesti ongelmia tulee. Olisi pitänyt hiukan paremmin perehtyä kurssien sisältöihin ennen lähtöä ja vaihdon alkaessa paikan päällä.

TUUTOROINTI: Opiskelijajärjestön jäsenet toivottivat tervetulleeksi sekä kv-sihteeri opasti aluksi käytännön asioissa. Muuten ei minkäänlaista tuutorointia, orientaatiota saatikka mitään ohjelmaa vaihto-opiskelijoille. Parin ekan päivän jälkeen olimme ihan omillamme. Ranskankielen opettajasta tuli jonkinlainen paikallisten tapojen opastaja. Kv-sihteeriltä sai oppaita, joista selvisi kurssien sisältö. Vaihtareilla oli 15 päivän vaihto-oikeus kursseihin eli kurssille sai mennä ensin tutustumaan vaikuttiko se sopivalta. Kv-sihteeri pyrki antamaan neuvoja, aina ei siinä tosin onnistunut.

Yliopiston puolesta järjestettiin asunnot campukselta. Itse olisi myös voinut asuntoa hakea kaupungilta. Campuksen asuntola käsitti kolmekerroksisen rakennuksen, jossa oli asukkaita n. 17 per kerros. Keittiö, suihkut ja vessat olivat yhteiset. Omasta huoneesta löytyi kuitenkin jääkaappi. Keittiöön jätetyt tavarat katosivat varmasti. Itse piti hommata kaikki tavara vuodevaatteista astioihin. Huoneet olivat todella pieniä, mutta kuitenkin vasta remontoituja ja suhteellisen viihtyisiä.

Kirjasto oli, sen käytöstä en tiedä mitään. Oppikirjoja ei ollut, vain ns. muistiinpanovihkoset, joissa oli kursseilla käytävä materiaali. Kirjastoa en tarvinut vaihtoni aikana mihinkään.

Campuksella oli useita tietokoneluokkia ja yksi oli auki aamusta iltaan. Jokainen sai koulun sisäisen sähköpostiosoitteen, mutta sitä kautta tuli todella vähän tietoa/postia. Campuksen huoneissa on langaton netti. Verkkokortin sai ostaa 50 eurolla koko vuodeksi ja se oli palautettava panttia vastaan (100e).

Campuksella toimii ravintola, joka on auki lounasaikaan 1,5 tuntia. Sieltä sai lämpimän aterian, patonkia ja salaattia. Hieman kalliimpaa kuin oman yliopiston opiskelijaruokailu. Kun oma keittiö oli campuksella, harvoin tuli eksyttyä ravintolaan ja samoin puolentoista tunnin aukioloaika rajoitti ruokailua. Kaiken lisäksi campuksen baari oli samassa rakennuksessa kuin ruokala ja bileitten jälkeen siivo ja haju olivat koko rakennuksessa ihan kamalat. Veivät siis ruokahalun jo oven avatessa.

Rahaa kului elämiseen kuukaudessa n. 300-400 e.

Kaupungilta löytyy 2 elokuvateatteria, tosin bussien huono kulkeminen ilta-aikaan rajoitti lähtemistä. Koko Monsista ei löydy yhtään kunnon menomestaa (lähimmät paikat Brysselissä). Ne muutamat todella pienet pubit, jotka löydettiin, olivat viikonloppuisin täpötäynnä. Kun sisälle ei mahtunut, porukka oli olutlasineen ulkona (tietysti sää vaikutti asiaan). Lenkkipolulle pääsi suhteellisen helposti. Uimahallia ei Monsista löydy, kuntosali siellä ilmeisesti jossain oli. Yleinen vaikutelma kaikilla vaihtareilla oli, että Monsissa ei ole yhtään mitään tekemistä. Matkustelu olikin suosiossa.

Asuminen. Campuksen baari oli asuntolaa vastapäätä ja sitä ei voinut kukaan olla huomaamatta. Bileitä siellä oli n. 2-3 kertaa viikossa, yleensä yksityisiä, joihin ainakaan vaihto-oppilailla ei ollut asiaa. Bileitten aikana asuntolassa ei nukkunut kukaan. Ihmiset oksensivat ikkunan alla ja hakkasivat varauloskäynnin ovea niin kauan että joku tuli avaamaan. Meidän vessat ja keittiö oli ihan yleisessä baarin juhlijoiden käytössä. Aina ei mahtunu omaan keittiöön ja muutaman kerran ei siivon takia ällönnyt mennä suihkuun tai vessaan. Yhteislaulut ja huudot olivat opiskelijoiden suosiossa ja nukkujista ei todellakaan välitetty. Ja vaikka asiasta jollekin sanoi, kukaan ei välittänyt.  Paikallisiin oli todella hankala ottaa kontaktia. Myös muualla Belgiassa olleet ystäväni sanoivat samaa. Koulussa saattoi muutaman sanan silloin tällöin jonkun kanssa vaihtaa, mutta koulun ulkopuolella paikallisten kanssa ei oltu tekemisissä. Asuntolan oman kerroksen tyttöihin tutustui, mutta heidänkään kanssa ei mitään ystävyyssuhteita luotu. Se oli keskustelua jos satuttiin yhtäaikaa keittiöön jne. Byrokratia yliopistossa oli jotain ihan uskomatonta. Vaihto-opiskelijoita neuvottiin toimimaan eritavalla. Liekkö pärstävärkki vaikuttanut asiaan, en tiedä. Toiselle sanottiin, että voi maksaa käteisellä, toiselle, ettei missään tapauksessa. Tuntui kuin asioista olisi tahdottu tehdä mahdollisimman hankalia. Jos ei vaihtanut kotikuntaa Monsiin, sai yliopiston lähettämän postin kotimaahan, myös vuokralaskut. Asialle ei kuulemma voitu tehdä yhtään mitään ja silti vuokran karhukirje ilmaantui asuntolan oven taakse, samoin kuin tietoverkkoon liittyvä posti. Nämä vain pieninä esimerkkeinä. Monesta asiasta taisteltiin ja vaihto-opiskelijoiden puolella ei ollut kukaan.

Vaihtopaikan valinta oli täysin epäonnistunut. Tuollaista menoa en tiennyt edes olevan olemassa. Muutaman viikon jälkeen aloin jo miettiä, että koko vuotta en Monsissa vietä. Pelikorteista ja tietokoneesta tuli hyviä ystäviä tekemisen puutteen vuoksi. Muut vaihtarit olivat ihania ja matkustelu hauskaa. Monta kokemusta rikkaampana takaisin tultiin ja tyytyväinen olen, että lähdin. Vieläkin tosin mietin, että minkä ihmeen takia pitikin valita Mons vaihtokohteeksi. Vinkkinä siis sanon, että älä koskaan mene Monsiin. Mikä tahansa muu paikka on varmasti parempi. Minun valintani Monsiin kohdistui mm. sen takia kun se on pieni paikka. Kuvittelin sen olevan kiva pieni yhteisö. Pettymys oli suuri. Ainakin jos nauttii menosta ja tekemisestä, niin kannattaa suurempia kaupunkeja katsastaa.