Luentopäiväkirjan ohjeistus
Luentopäiväkirjan sisältö
Luentopäiväkirja tarkoittaa omien luentomuistiinpanojen analysointia. Ideana on työstää luennoilla esiin tulleita asioita, ajatuksia ja kysymyksiä kirjoittamalla kommentteja ja suhteuttamalla luentojen sisältöjä myös muuhun opittuun ja omiin kiinnostuksen kohteisiin. Luentopäiväkirjan voi kirjoittaa jäsentäen luentokerroittain tai käsiteltyjen aiheiden, kysymysten, näkökulmien tms. perusteella. Luentopäiväkirja on luonteeltaan omien luentomuistiinpanojen tiivistämistä omien kommenttien, huomautusten ja kritiikin kera.
- Luentopäiväkirjaa on järkevä kirjoittaa kurssin ajan jatkuvasti
- Pituus korkeintaan viisi liuskaa
- Käytä väliotsikoita
- Merkitse alkuun kurssin nimi, oma nimi, opiskelijanumero ja pääaine
Mikäli et pääse osallistumaan jokaiselle luennolle, niin kysy vierustoverilta mitä käsiteltiin ja kirjoita luentokerran aiheesta luennoilla jaettavan kirjallisuuslistan avulla. Kerro myös luentopäiväkirjassa, että kyseisellä kerralla et ollut mukana ja että teksti perustuu siihen ja siihen lähteeseen. Koska kyseessä on luentokurssi, niin luentojen seuraaminen tulee olla pääasiallinen luentopäiväkirjan perusta.
Luentopäiväkirjan palauttaminen
Luentopäiväkirja palautetaan PAPERIVERSIONA Hanna Peltomaan (YTK, 2 krs. S7) työhuoneeseen tai työhuoneen ollessa suljettuna oven pielessä olevaan lokerikkoon.
Luentopäiväkirjan arviointi
Kiitettävät tai erinomaiset tiedot (4-5) saa päiväkirja, jossa oma ajattelu on läsnä ja jossa on käsiteltyjen aiheiden omaa arviointia, pohdintoja ja kommentteja. Erittäin hyvät tiedot edellyttävät, että jokaisen luentokerran aiheesta on kirjoitettu.
Kiitettävästä hyvän (3) erottaa se, että hyvässä tyydytään tiivistämään luentojen keskeiset sisällöt ilman omia arviointeja ja suhteutuksia.
Välttävät tai tyydyttävät tiedot (1-2) saa, jos luentopäiväkirja on ”kuullun siirtämistä paperille”, mutta kirjoittaja on kuitenkin käynyt luennoilla ja ymmärtänyt pääosin kuulemansa.
Päiväkirja hylätään vain, jos siitä puuttuu olennaisia osia, jos sen laatija ei ole selvästikään perillä siitä, mistä luennoilla on kysymys tai jos se koostuu pelkistä hajanaisista luentomuistiinpanoista. Ja on hyvä muistaa, että opettaja huomaa ihmeen helposti, milloin luennoilla ei ole käyty vaan on yritetty konstruoida teksti muilta lainattujen luentomuistiinpanojen avulla.