Aapo Parviainen

Aapo Parviainen valmistui ylioppilaaksi Korkalovaaran lukiosta vuonna 1979. Opinnot Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa hän aloitti syksyllä 1982. Opintojen vauhti hidastui merkittävästi vuonna 1987 ja tyrehtyi kokonaan toimittajan työn alettua vuonna 1990. Loppukiri opinnoissa alkoi 1990-luvun puolivälissä ja hän valmistui tammikuussa 1997.

Uransa toimittajana Aapo Parviainen aloitti Lapin radiossa freelancerina loppuvuodesta 1989. Uutistoimittajaksi hän siirtyi seuraavan vuoden alussa. 1990-luvun puolivälissä hän muutti Helsinkiin, jossa hän on työskennellyt Ylen ja MTV3:n uutistoimituksissa. Nykyisin Aapo Parviainen on talouden ja politiikan erikoistoimittajana Ylen Radiouutisissa.

1. Ensimmäinen kosketuksesi Lapin yliopistoon tapahtui vuonna 1979. Toimit tuolloin  vahtimestarina Lappia-talossa, jossa pidettiin Lapin korkeakoulun historialliset avajaiset. Kerro lyhyesti, mikä oli tehtäväsi avajaisten yhteydessä.
 
Juhlallisuuksien aikana olin esiintymislavan sivustalla ohjaamassa esiintyjiä ryhtymään toimeensa ohjelman mukaisesti. Sieltä verhon takaa kuuntelin varpaillani, kun Jaakko Gauriloff ei lopettanutkaan omaa osuuttaan viimeiseen kitaran akordiin, vaan vasta siitä aloitti pitkän puheensa valtakulttuurin sortotoimista saamelaisia kohtaan. Myöhemmin kuulin, että Kekkosta lukuun ottamatta eturivin kutsuvieraat kuuntelivat Jaakkoa niskat punoittaen.
 

 

2. Aloitit opintosi vuonna 1982 ja menit mukaan opiskelijapolitiikkaan toimien

jopa ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana. Mikä oli mieleenpainuvin kokemuksesi opiskelijapoliitikkona?
 

Ehkä hohtoisin hetki oli pitää puhe korkeakoulun avajaisissa. Luntakin tuli kyllä tupaan, sillä iltakaronkassa muutama konkari opiskelija ripitti minua liiasta päättäjien myötäilystä korkeakoulun kehittämisessä. Taisin kannattaa liiaksi opetuksen laajentamista kaupallisiin aineisiin jo silloin.

 

3. Valmistuit kasvatustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 1997. Näinä tehokkuuden aikoina viidentoista vuoden opintoputkeasi voidaan pitää varsin pitkänä. Mitä myönteistä näet pitkässä opintoajassasi?

 
Oletan, etten olisi nykyisessä ammatissani, ellen olisi tehnyt sekalaisia töitä opintojen ohessa ja ollut mukana ylioppilaskunnan toiminnassa ynnä monessa muussakin enemmän tai vähemmän yhteiskunnallisessa harrastuksessa. Elämäänsä voi ohjailla hyvinkin päämäärähakuisesti, mutta yhtälailla pysyy hengissä ja kasvaa ihmisenä vain tavallaan ajelehtimalla ja tarttumalla tilaisuuksiin. Sivupoluilla kulkeminen ei nopeuta matkaa, mutta tuo paljon uusia kokemuksia ja etenkin ystävyyksiä, joista omalla kohdallani monet ovat kestäneet tähän päivään saakka. Nykyisin kai puhuttaisiin verkostoitumisesta. Toki jahkailu ei sinänsä ole mikään erityinen hyve, mutta en tosiaankaan ole nykyisen tehoputkiopiskelun kannattaja! Opiskelu on osa aikuiseksi kasvamista ja yhteiskunnan on voitava sallia yksilölliset valinnat. Missään nimessä nuoria ei saa pakottaa sanktioiden uhalla pakkotahtiseen opiskeluun.

4. Miksi halusit tehdä opintosi loppuun?

 
Säännöllisesti asiasta joku kysyi tai peräti naljaili. Eniten opintojen lopullinen keskenjäänti painoi kuitenkin omaa mieltäni. Se on semmoinen kieron tympeä huonommuuden paino, joka aina sopivalla hetkellä nuljaa hartiat lysyyn: Et sitten pysty yhtä gradua tekemään, etkä paljon muutakaan!

 

Lopulta oli ajateltava, että alkaa olla ylipäätään viimeiset hetket homman hoitamiseksi kunnialla loppuun. Suurin kiitos on annettava toki ohjaajalleni professori Kaarina Määtälle, jolle lupasin sinnitellä opinnot valmiiksi. En kehdannut pettää lupaustani ja niinpä hän joutui etsimään varastostaan paljon kannustavia lausahduksia työni sitkasta edistymistä seuratessaan ja ohjatessaan.
 

 

5. Toimit uutistoimittajana Yleisradiossa. Mitä hyötyä kasvatustieteen opinnoista on ollut sinulle nykyisessä työssäsi?

 
Toimittajan työ on kokonaisuuksien hallintaa ja tietenkin ihmisten kanssa kommunikointia. Aika hyvin pitää paikkansa myös se, että toimittajan on tiedettävä opettajan tavoin kaikesta vähän. Sanontahan kuuluu, että ken ei osaa, se opettaa. Siitä kai voisi jatkaa, että jos ei osaa opettaakaan,

voi alkaa toimittaa. Olen melko lailla varma, että toimittajiksi ja opettajiksi hakeutuvat samantyyppiset ihmiset: kattavasti uteliaat, tietoa arvostavat ja esiintymisestä pitävät. Nykyisin myös lähes yksinomaan naiset, mutta minähän pääsinkin opiskelemaan kiintiömiehenä ;-)

 
Kide 2/2005
Teksti: Olli Tiuraniemi

aapo_parviainen_web.jpg