Maarit Ruikka

 
  • kotoisin  Rovaniemeltä, Petäjäskoskelta
  • valmistui peruskoulun luokanopettajaksi Lapin korkeakoulusta 1981
  • vamistumisen jälkeen työskenteli luokanopettajana, mutta sitten teatteri vei mukanaan


Kipinäsi teatteriin syttyi jo opiskellessasi luokanopettajaksi Lapin silloisessa korkeakoulussa. Mikä teatterissa veti sinua puoleesi?

– Ahaa-teatteri ja Tanssiteatteri Raatikko ovat olleet oven avaajina teatterista innostumiseen. Kävin keskikoulua Muurolassa ja nämä kaksi kiertävää teatteriryhmää vierailivat koulullamme. Voin vieläkin muistaa esitysten atmosfäärin, kuvia ja tilanteita. Esitykset ravisuttivat minua niin emotionaalisesti kuin älyllisestikin.

– Luokanopettajaopintojeni aikana samanhenkiset ihmiset kohtasivat, oli sanomisen tarvetta ja uskoa siihen, että teatterin kautta pystymme välittämään omaa kokemusta maailmasta, syntyi Lapin ylioppilasteatteri. Tärkeää teatterin tekemisessä tuolloin oli löytää yhteisö, jossa toimitaan yhdessä ja rakennetaan yhdessä esityksiä, jotka koimme tärkeiksi.

Olet ohjannut yli 50 teatteriesitystä Suomen eri teattereihin. Ohjauksiasi on nähty mm. Oulun, Helsingin ja Turun kaupunginteattereissa, Teatteri Pienessä Suomessa, Viiruksessa ja Suomen Kansallisteatterissa. Mistä moinen kysyntä johtuu?

– Olen kiertänyt freelance-ohjaajana ympäri Suomea ja useissa teattereissa olen vieraillut toisenkin kerran. Luulen, että työtarjousten takana on ollut kyky jakaa kuvattava maailma muiden ryhmäläisten kanssa. En lähde ohjaamaan ennen kuin olen varma, että aihe, josta esitys kertoo, on kiinni todellisuudessa, jossa elän ja koen aiheen välittämisen tärkeäksi ja ajankohtaiseksi. Sisällön kokeminen tärkeäksi motivoi tekijöitä ottamaan uuden haasteen vastaan.

Tartut ohjauksissasi haastaviin, kiistanalaisiin ja kipeisiin aiheisiin. Näytelmiesi aiheina ovat usein syrjäytyneet, vähemmistöt, yhteiskunnan hyljeksimät sekä valta ja väkivalta. Teemat ovat ajankohtaisia ja kantaaottavia. Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat?

– Kaiken tekemiseni takana on ollut ajatus, että haluan vaikuttaa teatterin tekemisen kautta. Ainakin saada katsojan miettimään ongelmia ja teemoja, joita esitys käsittelee. Kaikkien tekemieni esitysten takana on huuto entistä inhimillisemmän, tasa-arvoisemman ja moniarvoisemman maailman puolesta.

Sinua on luonnehdittu vahvatahtoiseksi, määrätietoiseksi ja omaääniseksi ohjaajaksi, jolla on myös pedagogista kompetenssia. Millainen on Maarit Ruikan oma ääni?

– Omasta äänestä on vaikea itse mennä sanomaan mitään. Luulen, että se on sitä, mitä itse olen ihmisenä. Koostelappilaista maanisuutta ja peräänantamattomuutta, herkkyyttä ja räjähtävää tunnetta tarpeen vaatiessa sekoitettuna analyyttisyyteen pyrkivään kokonaisuuden rakentajaan, joka iltahämärissä haluaa turvalliseen syliin nukkumaan.

Olet toiminut puolen vuoden ajan Teatterikorkeakoulun ohjaajantyön professorina. Pesti kestää vuoden 2010 loppuun asti. Miten työ on lähtenyt käyntiin ja millaisia tavoitteita olet asettanut professorin työllesi?

– Aloitin työt helmikuun puolivälissä, kun sain Saision Tunnottomuuden ensi-iltaan Oulun kaupunginteatterissa. Olen innoissani uudesta tehtävästäni, päivät vain ovat olleet ympäripyöreitä ja aikaa palaa kaiken uuden oppimiseen. Toivoisin, että ohjaajantyön professorina voisin vahvistaa oppilaiden kehittymistä taiteilijoiksi, joilla on kyky analysoida, arvioida ja soveltaa tietotaitoaan aiheisiin, jotka heitä itseään kiinnostavat. Opiskeluaikana on tärkeää löytää omat aiheet ja muotokieli sekä identiteetti työryhmän jäsenenä ja vetäjänä. Opetuksen pitää perustua luottamukseen, henkilökohtaisuuteen ja koulutuksen lähtökohtana on oltava tasa-arvo, yhteisöllisyys ja kaikkien osapuolten taiteellisten pyrkimysten ja ammatillisen osaamisen kunnioittaminen.

Kide-lehti 4/2006
Teksti: Olli Tiuraniemi

 

ruikka_maarit.jpg