Tiina Suopajärvi

  • 35-vuotias kasvatustieteen maisteri
  • kahden tyttölapsen äiti 
  • valmistui Lapin yliopistosta 2001
  • kävi mutkan etelässä, mutta veri veti Rovaniemen-tytön takaisin juurilleen
  • toimii tällä hetkellä projektipäällikkönä Osaamista Euroopasta -hankkeessa (ESR)

 

Tiina Suopajärven tietä kasvatustieteisiin viitoitti lukion jälkeinen vuosi koulunkäyntiavustajana. Opintonsa Lapin yliopistossa Tiina aloitti 1996. Opinnoissaan Tiina kertoo keskittyneensä aika paljon ns. pehmeisiin aineisiin: erityispedagogiikkaan, psykologiaan sekä englannin kieleen ja kulttuuriin.

Opiskeluaikana Tiinaa vaivasi ajoittain motivaatio-ongelmat sekä epävarmuus tulevaisuudesta ja työllistymisestä. Kavereiden tuki ja kiinnostavien aineiden opiskelu auttoivat häntä eteenpäin. Jälkikäteen Tiina näkeekin nämä "epätoivon hetket" vahvuutena, sillä alituiseen muuttuvassa työelämässä tulee myös oppia sietämään epävarmuutta.

– Kun on nähnyt, että työpaikan tai organisaation vaihtaminen ei ole kuolemaksi, osaa jo suhtautua näihin asioihin hieman rauhallisemmin. Elämä on muutenkin opettanut nöyryyttä ja päivä kerrallaan elämistä, Tiina summaa.

Tiina on muutoinkin sitä mieltä, että työelämään menoa ei kannata turhaan kiirehtiä.

– Nyt kun katsoo taaksepäin opiskeluaikaa, niin ajattelisin, että pedagogiset opinnot olisi ehdottomasti kannattanut suorittaa, työmahdollisuudet olisivat olleet näin laajemmat. Myös harjoittelu kannattaa hyödyntää, lisäksi kaikenlainen aktiivitoiminta on hyväksi. Jos nyt opiskelisin, ottaisin taloustieteitä tai vaikka ihan kirjanpidon tai laskentatoimen perusteita, kieliä ja hallintotiedettä.

Opiskelun loppuvaiheessa olosuhteet ja elämäntilanne ajoivat Tiinan etelään. Siellä Tiina aloitti työuransa koulutussuunnittelijana. Vinkki koulutussuunnittelijan paikasta tuli kaverin kautta ja lopulta suora yhteys ja hakemus avasivat Tiinalle ovet työelämään.

– Työ koulutussuunnittelijana oli kova koulu. Olin yli-innokas ja vanhemmat työntekijät suhtautuivat minuun keltanokkana. Oli vaikeaa hyväksyä, etteivät kaikki halua kehittää ja kokeilla uusia tuulia, kuten verkko-opetusta, joka silloin teki suurta tuloaan) Sanoisin nyt, että kannattaa malttaa mielensä työuran alussa, keskittyä oppimaan ja ajatella, että jokainen työtehtävä on eteenpäin ja antaa ns. näyttöä osaamisesta.

Tiina toteaa, että on näin jälkikäteen päässyt tekemään kyllä myös itsenäistä työtä. Tiina on työskennellyt Vantaan kaupungin sivistystoimen suunnittelijana, Lapin yliopiston työelämä- ja rekrytointipalvelujen suunnittelijana sekä projektipäällikkönä Lapin ammattiopistossa. Työuran lomassa Tiina on ehtinyt perustamaan myös perheen ja lyhyet työttömyysjaksot ovat menneet luontevasti lasten parissa kotona.

Työelämä- ja rekrytointipalveluissa työskentely on viitoittanut Tiinan uraa kohti työllistymistä tukevia projektia. Uratakomo-hankkeessa tavoitteena oli edistää ammattiopiston opiskelijoiden siirtymistä työelämään ja sama linja jatkuu Tiinan nykyisessä työssä. Osaamista Euroopasta -hankkeessa asetelma on vain eri, hankkeessa pyritään saamaan Suomeen lisää työvoimaa ulkomaalaista vaihto-opiskelijoista.

Nykyisessä työssään projektipäällikkönä Tiina viihtyy, vaikka hän välillä miettikin, että myös opiskelut voisivat olla mukavia. Töiden ohessa omia taitoja kuitenkin pääsee kehittämään koko ajan. Tiina painottaakin, että itsensä kehittäminen ei lopu koskaan, koko ajan pitää kouluttautua ja kehittää taitojaan. Tiinan mielestä jo opiskeluaikoina olisi hyvä kehittää kielitaitoa, neuvottelutaitoja sekä rohkeutta ja oma-aloitteisuutta, sillä näitä taitoja arvostetaan työelämässäkin. Myös omasta hyvinvoinnista ja terveydestä tulisi muistaa pitää huolta, sillä se auttaa jaksamaan, niin opiskelu- kuin työelämässäkin.

Työelämä- ja rekrytointikokemuksensa perusteella Tiina nostaa esille tärkeän seikan:

– Työnhakuun ei ole poppakonsteja. Oma aktiivisuus soveltuviin paikkoihin, henkilökohtaiset verkostot ja niiden hyödyntäminen, siinäpä se.


Teksti: Heidi Patokoski
Alumnihaastattelu_Tiina_Suopajarvi.jpg