Taiteiden tiedekunnan alumninäyttelyn 2012 uratarinat

Riikka Vuorenmaa
Hanna Levonen-Kantomaa
Eija Nevala
Anne Keskitalo
Liisa Karintaus
Hanna Isojärvi
 

RIIKKA VUORENMAA

Olen kotoisin milloin mistäkin. Paikallinen identiteettini on aina elänyt ja ollut suhteessa johonkin. Lapin yliopistoon tulin suoraan lukiosta Kuopiosta. Olen asunut Suomessa seitsemällä paikkakunnalla ja pari pätkää elämästä on kulunut myös muilla mantereilla. 

Tein graduni etnisen identiteetin ilmauksista siirtolaisten nettikeskusteluissa. Sittemmin en ole suoranaisesti asiaan palannut. Monitaideyhdistys Pisteen taidekasvatusprojekteissa työskentelen pakolaisuuden kokeneiden ihmisten kanssa. 

Lapin ylioppilasteatteri oli olennainen osa opiskelijaelämääni Rovaniemellä. Vuonna 1999 muutin Ouluun multimediasuunnittelijaksi. Kestin kaksi vuotta media-alan töitä ja teatterin tekemistä samanaikaisesti. Jotta olisi hyvä, on tekemiseensä sitouduttava koko olemuksella, tunsin. Valitsin esittävän taiteen.

Aloitin opinnot Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitoksella syksyllä 2001. Toisen tutkinnon opiskelu oli selkää ja päämärätietoista. Sain yhä enemmän freelance-keikkoja valosuunnittelijana eri puolilla Suomea. Tekstin asema oli ollut vahva kaikessa aiemmin tekemässäni. Keholliset esitykset, tanssi ja sirkus, toivat vaihtelua.

Perustimme Monitaideyhdistys Pisteen kesällä 2007, jolloin sain myös ensimmäisen lapseni. Olin muuttanut takaisin Rovaniemelle hieman aiemmin. Pisteessä olen saanut ympärilleni monipuolisesti kiinnostuneen tekijäjoukon, jolle taiteen rajat ovat laveita. Teemme yhdessä esityksiä ja tuotamme tapahtumia ja taidekasvatusta.

Suunnittelijana työnkuvani on laaja. Olen valojen lisäksi suunnitellut lavastuksia, projisoitua liikkuvaa kuvaa ja jopa ääniä. Ison organisaation vierailevana valosuunnittelijana saatan olla usean hengen teknisen toteuttajaryhmän johdossa. Osallistun esitystä suunnittelevaan taiteelliseen työryhmään ohjaajan/koreografin, lavastajan, äänisuunnittelijan ja pukusuunnittelijan kanssa. Teen kuvakäsikirjoituksen esityksen visuaalisesta kuljetuksesta. Mallinnan valonheittimet ja niiden suuntaukset näyttämökuviin, harjoitan valo-operaattorin ja kiertäviin esityksiin kirjoitan teknisen raiderin. Seuraavalla viikolla saatamme lähteä Pisteen esityksen kanssa keikalle Lapin pikkupaikkakunnan koululle. Lasken sähkökuormaa, teippaan johtoja lattiaan ja kannan lamppuja. Yhtenä päivänä viikossa järjestelen Pisteen taidekasvatusprojektien asioita. Teen loputtomasti apuraha-anomuksia ja -raportteja, maksan palkkoja, opettelen kirjanpitoa.

Vuoden aikana minulla on lähemmäs kymmenen työnantajaa. Joudun jatkuvasti ajattelemaan rahaa. Minkä hintainen/arvoinen olen? Mistä kulttuurityön hinta muodostuu? Kuka maksaa mitäkin, miksi? Saako sanoa ääneen?

Työni on erinomaisen vaihtelevaa. Tunnen sen merkitykselliseksi yhteisöilleni ja luovaksi itselleni. Jokainen hetki on uutta, kaikki liittyy kaikkeen.

 

HANNA LEVONEN-KANTOMAA

Hanna Levonen-Kantomaa valmistui kuvataideopettajaksi (TaM) vuonna 1999. Valmistumista edeltävänä vuonna hän muutti Tampereelle, jossa hän teki yhdeksän vuoden ajan töitä kuvataideopettajana mm. Tampereen Norssissa ja Sara Hildén -akatemiassa. Ammatti-identiteetin rakentumisen kannalta erityisen tärkeäksi muodostui toiminta Rajataide ry:ssä ja jokavuotinen Rajataidekoulu-tapahtuma.

- Rovaniemelle paluumuuton jälkeen 2007 olen rauhassa halunnut tutustua kaupungin ja toisaalta pohjoisen tarjoamiin mahdollisuuksiin toimia taidekasvattajana ja kuvataideopettajana instituutioiden reunalla. Erityisen tärkeäksi on muodostunut toiminta Monitaideyhdistys Pisteessä, jonka toiminta on lähtökohtaisesti poikkitaiteellista, monitaiteista ja ennen kaikkea yhdistyksen toiminnassa korostuu yhdessä tekeminen. Taiteessa minua kiinnostaa prosessi, yhteisöllisyys ja erityisesti vuorovaikutus katsojan kanssa. Henkilökohtaisessa työskentelyssäni käsittelen läsnäolemisen -teemaa, johon koitan tarttua liikkuvan kuvan avulla. Toisinaan tadeteko toteutuu performanssina. Videossa minua kiehtoo kuvan tarinallisuus ja kommunikaatio. On mielestäni erityisen tärkeää, että taidekasvattajana säilytän tuoreen kosketuksen taiteen kenttään ja ennen kaikkea sen tekemiseen.

Tällä hetkellä toimin tuntiopettajana muun muassa Rovaniemen ammattilukiossa ja Rovaniemen kuvataidekoulussa.


EIJA NEVALA

Tekstiilialalle päätymiseni on aika lailla sattumaa. Peruskoulussa inhosin tekstiilitöitä, ja lukion jälkeen haaveilin kirjallisuuskriitikon urasta. Mutta kun ovet yliopistolle eivät auenneet, päädyin mutkien kautta ensin kutojanoppiin Joensuuhun ja sitten Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiaan, mistä valmistuin tekstiilialan artenomiksi vuonna 1994.

 

Samana syksynä aloitin kulttuuriantropologian ja taidehistorian opinnot Oulun yliopistossa, mutta parin vuoden kuluttua vaihdoin paikkaa ja pääainetta. Taiteen maisteriksi valmistuin Lapin yliopistosta tekstiili- ja vaatetussuunnittelun laitokselta keväällä 2000. Opettajan pätevyyden sain vuonna 2003.

 

Valmistumiseni jälkeen olen oikeastaan koko ajan tehnyt rinnakkain sekä opetus- että suunnittelutyötä. Toimin edelleenkin taide- ja kulttuuriaineiden päätoimisena tuntiopettajana Raahessa, Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopistossa. Opetustyö ja kansainväliseen työssäoppimiseen liittyvät tehtävät ovat minulle äärimmäisen rakkaita ja antoisia. Mutta aivan yhtä tärkeää on oma taiteellinen toimintani - painokangassuunnittelu.

 

Painokankaista tuli pääasiallinen työsarkani ja kiinnostukseni kohde kymmenisen vuotta sitten. Erääseen näyttelyyn vuonna 2002 suunnittelemani Kota-kuosi oli ensimmäinen metrikankaani, ja pian tuo syksyiseltä Hietasaari-retkeltä innoituksensa saanut kangas sai rinnalleen kuosit Korret ja Ruode.

 

Toimintani on hiljalleen kasvanut pienimuotoisesta, käsiteollisesta tuotannosta teolliseksi, julkisten tilojen laatuvaatimukset täyttäväksi toiminnaksi. Paloturvallisten verhokankaiden mallistoni tuli markkinoille keväällä 2009. Valtakunnallisen ensiesittelynsä mallisto sai viime syksynä Habitare-messuilla, ja hiljalleen kankaani ovat etsiytyneet verhoiksi etenkin oppimis- ja hoitoympäristöihin.

 

Olen pian 45-vuotias, ja vaikka tieni taiteen ja muotoilun saralla on kestänyt jo pari vuosikymmentä, olen mielestäni vasta ihan alussa. Tähänastinen urani on rakentunut pikemminkin eteeni avautuneista mahdollisuuksista kuin tietoisista valinnoista. Ratkaisujani ovat värittäneet rakkaus kauneuteen, ja kiinnostus kaikkea inhimillistä kohtaan.

 

ANNE KESKITALO

Kävin lukion Kittilässä ja valmistuin ylioppilaaksi vuonna 1984. Opintoni suuntautuivat kuvataiteen alalle. Ensin opiskelin Kainuun ammattikorkeakoulussa rakennuspiirtäjäksi 1985-86, jonka jälkeen opiskelin Lapin taidekoulussa Torniossa 1986-89. Taidekoulun jälkeen jatkoin taideopintoja Turun piirustuskoulussa 1989-1990. Turusta palasin Lappiin päästyäni opiskelemaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan kuvaamataidon opetuksen koulutusohjelmaan 1990. Valmistuin Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta taiteen maisteriksi 1999. Sain yliopisto-opinnoissani kaikupohjaa kiinnostukselleni ympäristötaiteeseen ja paikka-käsitteen tutkimiseen. Käsittelinkin pro gradussani ympäristöllisesti suuntautuneiden taiteilijoiden paikkakokemuksia. Aineistosta avautui viitteitä kävelytaiteeseen, joka muotoutui seuraavaksi tutkimuskohteeksi. Maisteriopintojen jälkeen pääsin valmistelemaan väitöskirjaani Suomen Akatemian rahoittamaan monitieteiseen Mukavuusmaisema-projektiin [Amenity Landscapes. Spaces of Mobility and Immobility] (2001-2004) ja valmistuin taiteen tohtoriksi 2006. Väitöskirjani: Tien päällä ja leirissä: matkanteon kokemuksesta taideteokseksi käsittelee kävely- ja metsäretkien muotoutumista taideteoksiksi.

Tutkijan uran rinnalla olen opettanut eri kouluasteilla ja vapaan sivistystyön puolella sekä toiminut kuvataidekriitikkona. Olen opettanut Rovaniemen lasten ja nuorten kuvataidekoulussa, Kittilän kansalaisopistossa vuosina (1993-1999) sekä Riihenmäen koululla Mäntsälässä (2007-2008). Lapin yliopistossa olen työskennellyt eripituisissa jaksoissa sekä taiteiden tiedekunnassa, kasvatustieteiden tiedekunnassa että menetelmätieteiden tiedekunnassa (1999-2001; 2008-2010). Ylöjärven työväenopistolla olen toiminut taideaineiden opettajana (2010-2011). Kuvataidekriittikkona tein töitä Sanomalehti Lapin Kansalle (1996-2000). Nykyään työskentelyn Turun yliopiston OKL:n Rauman yksikössä taito- ja taideaineiden yliopistonlehtorina.

Kuvataidekasvatus, taiteen tutkijuus ja kuvantekijyys ovat keskeisiä opintojani ja työuraani jäsentäneitä tekijöitä. Nuorena taideopiskelijana tarkastelin maailmaa kuvantekijän katseella. Kuvataidekasvatus ja taiteen tutkijuus ovat avanneet minulle merkityksellisen oven teoreettisen pohdiskelun maailmaan. Nämä kolme toisiinsa limittynyttä kuvataidetta jäsentävää tekijää tukevat toisiaan. Ne tarjoavat erilaisia tietämisen ja maailman hahmottamisen tapoja – mahdollisuuden yhdistää kuvataiteen kautta tietäminen moniaistisen kuvataidekasvatuksen teorioihin, käytäntöihin sekä analyysintekoon.

Kävelytaide on opetuksellinen ja kuvataiteellinen intohimoni edelleen: minua kiinnostaa sen laajat sovellusmahdollisuudet moniaistisen kuvataidekasvatuksen välineenä. Käytän väitöskirjassani kehittelemääni kävelymetodia opetuksessa, ruumiillisena analyysilukukulmana ja oman kuvataiteellisen työskentelyn lähtökohtana. Pysähdyn välillä analysoimaan ja kirjoittamaan. Opetustyö vaatii yhtäältä vankkumatonta uskoa omiin kuvataidekasvatuksellisiin innovaatioihin, kuin oman työn jatkuvaa itsearviointia. Omat näkökulmat on kyettävä peilaamaan sekä kuvataiteen että kuvataidekasvatuksen perinteeseen, näiden kenttien nykyilmiöihin sekä taiteen tutkimuksen tuottamiin näkökulmiin. 

 

LIISA KARINTAUS

Liisa Karintaus valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2006 graafisen suunnittelun koulutusohjelmasta. Sen jälkeen hän on toiminut kuvataiteilijan ja graafikon tehtävissä. Hän on tehnyt myös jonkin verran opettajan ja ohjaajan töitä muun muassa Lapin yliopistossa ja Rovaniemen lasten ja nuorten kuvataidekoulussa. Tällä hetkellä hän toimii pääasiassa kuvataiteilijana tehden samalla osa-aikaisesti graafikon töitä kirjojen taittajana.

Karintaus on osallistunut kuvataiteilijana yhteisnäyttelyihin vuodesta 2001 kotimaassa ja ulkomailla sekä pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 2002. Karintauksen tuotantoon lukeutuu maalauksia, piirustuksia ja installaatioita. Installaatiot yhdistävät äänen ja animaation, jotka ovat suhteessa konkreettiseen esineeseen, tilaan tai maalaukseen. Teoksissaan Karintaus käsittelee ihmisen ja luonnon suhdetta ja toisaalta yksilön ja ihmisen luoman järjestelmän välistä suhdetta. Kuva-aiheena on ollut luonto, maisema, ihminen ja toisaalta maalaus itse.

Kuva: Ranta. Installaatio – animaatio. Aäni (Jaakko Niemi), kivet, penkki. Heijastettava animaatio muodostaa “vettä”, joka koostuu talouteen liittyvistä sanoista ja merkeistä (Visa, MasterCard, €, £, $) sekä aaltojen äänistä.

 

HANNA ISOJÄRVI

Hanna Isojärvi on valmistunut Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta vuonna 2007 Taiteen maisteriksi, pääaineena vaatesuunnittelu. Hän on työskennellyt vuosina2007- 2011 BRP Finland Oy:ssä Rovaniemellä (Clothing design & Product management) ja vuodesta 2011 eteenpäin Sveitsissä Scott Sports-yrityksessä (Product Manager, Motosport – Snowmobile). Hänen

työn toimenkuvat ovat sisältäneet ajovaatemallistojen suunnittelua ja tuotekehitystä sekä lisäksi osallistumista markkinointimateriaalien suunnitteluun ja trend settingiin.

Isojärvi asuu tällä hetkellä pysyvästi Sveitsissä ja vastaa Scott Sports:n wintermotorsport mallistojen tuotteistamisesta ja tuotekehityksestä. Toimenkuvaan kuuluu myös vahva kansainvälinen yhteistyö eri vaatepuolen toimijoiden ja tehtaiden kanssa. 

”Taideaineet ovat kiinnostaneet minua aina, ja olen ollut jo ala-asteelta saakka kuvataidepainotteisella luokalla. Hakeuduin Lapin yliopiston vaatesuunnittelun opintojen pariin, koska halusin opiskella alaa, jossa voisin osallistua tuotteiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Vaatesuunnittelu kiinnosti minua taiteiden tiedekunnan vaihtoehdoista eniten ja koin, että vaatesuunnittelussa minulla on parhaat mahdollisuudet toteuttaa itseäni. Luontainen kiinnostukseni muotiin ja materiaaleihin vaikuttivat osaltaan opintoalan valintaan.”

”Työurani kannalta ehkä suurimpia vaikuttajia oli BRP Finland:n suoma mahdollisuus työllistyä erityisesti Lapissa, mutta myös oman alan parissa. Se vei lopulta mukanaan. Tutustuin BRP:hen ensimmäisen kerran opintojen kautta jo vuonna 2001. Opintojen loppuvaiheessa pidin aktiivisesti yhteyttä yrityksen vaatepuolelle. Sinnikkyyteni palkittiin valmistumisen jälkeen, kun pääsin yritykseen ensin harjoittelijaksi ja myöhemmin sain mahdollisuuden jäädä taloon viralliseen toimenkuvaani. Työni sisälsi vaatemallistojen suunnittelua, tuote- ja materiaalikehittelyä, markkinointiin osallistumista sekä tulevaisuuden trendien haistelua. Olin talossa reilu 4 vuotta ja sieltä on jäänyt vain todella positiivisia muistoja. Maailmalle kutsu tuli minulle täydellisenä sattumana, ja sen mahdollisuuden käyttämättä jättäminen olisi jäänyt harmittamaan myöhemmin. Vastaanotin lopulta vakituisen työsuhteen Sveitsiin toukokuussa 2011 ja muutin maahan samalla. Koen että suomalaista koulutusta arvostetaan täällä maailmalla korkealle ja suomalaisia pidetään erityisen luotettavina ja hyvinä työntekijöinä.