Antti Halme

 

Millainen oli ensimmäinen kouluaineesi?

– Ensimmäisestä en ole ihan varma, mutta yksi aine on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Sen nimi oli Tähtien Sota, ja se koostui pelkistä tehostesanoista. Pum! Kräts! Ziuuh! ja niin edelleen. Olin siitä ihan kamalan ylpeä, enkä ymmärtänyt, miksi aikuiset naureskelivat sille. Sehän oli dadaistista lyhytproosaa parhaimmillaan.

Toimitit kaverisi kanssa kymmenvuotiaana Karhumaasarjakuvalehteä. Millainen lehti se oli?

– Karhujen asuttama Karhumaa ilmestyi ainakin vuosikerran verran ja täytti päivämme aika tehokkaasti. Sen sijaan että olisimme tehneet normaaleja kolmen kuvan strippejä, teimme pitkiä tarinoita, joiden juonen kulusta meillä ei ollut piirtämään lähtiessä harmaintakaan aavistusta. Se johtikin pyörremyrskypilven syntyyn. Pyörremyrskypilvi palautti asiat oikealle tolalleen, kuljetti esimerkiksi sankarin jälleen kotiin, jos tilanne oli käynyt tukalaksi tai ruudut loppuivat kesken. Karhumaasta oppi ainakin sen, että tarinan perusrakenne on hyvä suunnitella etukäteen.

Debytoit kirjailijana vuonna 2003. Mistä syntyi idea ensimmäiseen kirjaasi?

– Markus Light ja palautuspullon henget kertoo palautuspulloja keräilevästä pojasta, joka löytää kolme pullon henkeä: Lordi Donnellyn, Cola-Lulan ja Jää-T:n ja lähtee seikkailemaan näiden kanssa ympäri maailman. Idea syntyi proosallisesti ruokaostoksilla marketissa. Minua kiinnosti se, mitä pulloille tapahtuu, kun ne laitetaan palautusautomaattiin, nehän ikään kuin häviävät seinään. Aloinkin sitten ideoida voisivatko palautusautomaatit olla eräänlaisia teleportteja toisiin maailmoihin.

Mitkä ovat kirjailijan tärkeimmät kotiläksyt?

– Kuuntele ja yritä ymmärtää ihmisiä. Jos onnistut luomaan henkilöhahmon, jota ihmiset todella rakastavat, voit kirjoittaa bestsellerin vaikka ruohon kasvamisesta.

– Lue mahdollisimman paljon ja laajasti. Vain näin saat polttoainetta omiin juttuhisi.

– Pidä huolta yksityiskohdista. Kirjoittaminen on valehtelemista, ja uskottava vale syntyy herkullisista detaljeista.

– Älä lannistu. Käytä isoa fonttia, niin tuntuu siltä, että sivuja syntyy nopeasti.

Miten määrittelet itsesi kirjailijana?


– Luulin pitkään olevani fantasiakirjoittaja, mutta myöhemmällä iällä olen alkanut huomata, että arkitodellisuus on täynnä ihmeitä ja absurdeja tilanteita. Miksi siis mennä merta edemmäs kalaan? Olen ehdottomasti humoristi ja tarinankertoja. Olen yrittänyt kirjoittaa vakavaa ja tylsää, mutta ei siitä oikein tule mitään. Seikkailut ja koiruudet tulevat väkisin mukaan kuvaan. Yleensä ottaen pidän suurista kirjailijoista, jotka eivät ota itseään liian vakavasti: Nick Hornby, Stephen King, Rex Pickett, Hunter S. Thompson... Kerronnan letkeys ei mielestäni tarkoita sitä, etteikö kirjalla voisi olla vahva sanoma.

Toimit mainosalalla käsikirjoittajana. Miten ala sopii kirjailijalle?


– Mainosala on hyvä kirjoittajakoulu. Siinä oppii, että aikaa lukijan koukuttamiseen on tasan pari sekuntia. Inspiraation odottelu on luksusta, johon mainosväellä ei deadlinejen puristuksessa ole varaa. Eli tyhjän paperin kammoa mulla ei ainakaan ole. Tietysti se on sitten asia erikseen, kuinka energiaa pystyy jakamaan leipätyön ja kirjojen kirjoittamisen välillä. Mainostoimistoissa on kuitenkin töissä niin hulluja ihmisiä, että ala vie sydämen. Sosiaalisuus on tärkeää, kirjailijallekin. Eräs mainosguru väitti, että joukko ihmisiä keksii yhdessä 40 % enemmän ja parempia ideoita kuin samat ihmiset yksinään.

Perheeseesi kuuluvat vaimo, tytär ja kaksi kissaa. Miten perhe ja kissat voivat?


– Kiitos hyvin voidaan! Itse asiassa perhe on kasvanut, viime juhannuksena syntyi toinen tytär. Pikku-Kehrä, 3 v., tekee teräviä huomioita, kuten ”poliiseja ei tarvita, koska tontut katsovat ovatko ihmiset kiltisti”. Pikku-Tuike, 8 kk taas yrittää kovasti punkea jo seisomaan. Kissat purkavat energiaansa repimällä sohvan toisensa jälkeen kappaleiksi. Vaimo on tällä hetkellä hoitovapaalla viestintähommista. Nostan hattua sille, lastenhoito on kovaa duunia.

Kide-lehti 2/2007
Teksti: Olli Tiuraniemi

antti_halme.jpg