Jouni Kivelä

 
  • Kotoisin Kemijärveltä
  • Valmistui insinööriksi 1991
  • Suunnitteli Nokialla käyttäjälähtöisen suunnittelun prosessimalleja
  • Valmistui teolliseksi muotoilijaksi Lapin yliopistosta 2006
  • Kehittänyt teknistä puuta apurahojen varassa vuodesta 2006 lähtien
  • Tähtäimessä teollisen tuotannon aloittaminen  


Suomalaisen puunjalostusteollisuuden tutkimus- ja kehitystyö kaipaa kipeästi Jouni Kivelän kaltaisia sitkeitä sissejä, jotka uskovat ideaansa. Insinööri Kivelä hakeutui teollisen muotoilun opintojen pariin Lapin yliopistoon, koska hän halusi lisää tietoa käyttäjälähtöisestä suunnittelusta.

– Insinöörikoulutuksessa ei opeteta riittävästi asiakaslähtöistä suunnittelua, mikä on johtanut siihen, että teollisuudessa ei tunneta riittävän hyvin konseptisuunnittelun prosesseja. Niinpä teollisuudessa keskitytään olemassa olevien tuotteiden valmistukseen eikä tuotteen kehittäminen ole oikein kenenkään vastuulla, Kivelä sanoo.

Kivelä arvostelee myös sitä, että Suomessa yksityisen henkilön on vaikeata saada rahoitusta innovaatiotoimintaan: Keksintösäätiö on ainoa yksityishenkilöitä rahoittava, ja Tekes rahoittaa ainoastaan osakeyhtiöitä.

– Maamme innovaatiotoiminnassa ongelmana on se, että viranomaiset eivät uskalla ottaa riskiä uusia innovaatioita rahoittaessaan. Tämä näkyy mm. siinä, että edelleen 70 prosenttia Tekes-rahasta menee Nokialle, koska virkamiehet haluavat välttää riskiä riskirahoitusta myöntäessään.

Lapin yliopiston teollisen muotoilun levyntaivutus kurssilla Kivelä sai idean kerrospuutekniikasta, jolla voitaisiin valmistaa eräänlaista design-puuta, joka soveltuisi paneelien ja huonekalujen sekä koriste- ja käyttöesineiden valmistukseen. Kivelän vuosien ajan kehittelemä prosessi perustui alussa ristiin vanerointiin ja viilujen läpivärjäykseen. Menetelmä avaa aivan uusia mahdollisuuksia puusta tehdyn tuotteen visualisoimiseksi.

– Kerrospuutekniikalla puun pinta saadaan elämään visuaalisesti tietyn kaavan mukaisesti, jolloin siitä voidaan suunnitella esimerkiksi juhlasaliin sarjatuolien muodostama mielenkiintoinen kalustokokonaisuus, jossa jokainen tuoli on uniikki.

– Menetelmä on sukua Tapio Wirkkalan rytmivanerikokeilulle, jonka hän teki kovasta lentokonevanerista. Wirkkalan menetelmä ei kuitenkaan antanut siinä määrin variointimahdollisuuksia kuin oma menetelmäni, joka soveltuu helpommin teolliseen valmistukseen.

Kivelän innovaatiolla esimerkiksi vanhan ladon tai savusaunan hirsistä voidaan tehdä upeita design-lautoja, joita voidaan uusiokäyttää kodin sisustukseen tai yksilöllisten huonekalujen valmistukseen. Myös vanhat käytöstä poistetut parketit on mahdollista ottaa menetelmällä uusiokäyttöön.

– Teknisen puun materiaaliksi lappilainen mänty sopii erinomaisen hyvin. Lisäksi materiaalina voidaan käyttää  koivun kovalahoa, pinta- ja sydänpuuta sekä sinistynyttä puuta. Myin eräässä tapahtumassa kehittelemiäni puusta tehtyjä paperipainoja ja tuolloin laskin, että puun  kuutiohinnaksi olisi tullut 150 000 euroa. Luulen, että myös tekninen puu hakkaa jalopuun hinnan mennen tullen, Kivelä pohtii.

Jouni Kivelän kehitystyö alkaa olla vihdoin loppusuoralla ja parhaillaan hän hakee yhteystyökumppaneita esittelemällä tuotettaan erilaisissa desing-tapahtumissa. Muutamat yritykset ovatkin jo kiinnostuneet Kivelän innovaatiosta. Yksi kiinnostuneista on Marttiinin puukkotehdas, jossa pohditaan Kivelän innovaation soveltumista puukonkahvojen valmistukseen. 

Kide-lehti 1/2010

Jouni_Kivela.jpg