Jussi Ängeslevä

 
  • valmistunut taiteen maisteriksi Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmasta vuonna 2004
  • suorittanut taiteen maisterin tutkinnon myös Englannissa,
  • työskennellyt tutkijana ja professorina eri puolilla maailmaa


Miten ajauduit Lapin yliopistoon ja sitä kautta kansainväliselle uralle?

– Valmistuttuani kansainvälisestä lukiosta Turussa etsiskelin Euroopan laajuudella opinto-ohjelmaa, joka mielenkiintoisella tavalla yhdistäisi teknologiaa ja luovuutta. Nykypäivän perspektiivistä on ehkä vaikea kuvitella, että tuolloin mediateknologiaan ja sisältöön keskittyviä yliopisto-ohjelmia oli erittäin harvassa, eritoten BA-tasolla.

– Lapin yliopisto oli sikälikin minulle osa kansainvälistä uraani, että jouduin hakemaan opiskelupaikkaani ulkomaalaiskiintiössä, koska International Baccalaureate -lukiotutkinto oli vielä tuntematon Suomen yliopistoissa.

Olet työskennellyt tutkijana ja professorina eri puolilla Eurooppaa ja vierailevana professorina mm. Kiinassa. Tällä hetkellä toimit professorina Berliinissä ja samalla suunnittelijana. Miten nämä kaksi työtä sopivat yhteen. Mistä aika?

– Designerin ehkä yksi tärkeimpiä ominaisuuksia tai haasteita on pyrkiä yhdistämään asioita ja ideoita poikki alojen ja ajatusmallien. Sikäli akateeminen ura ja ”oikeissa töissä” oleminen tukevat toisiaan vallan mainiosti. Toisaalta aivan psykologisesti, akateeminen titteli antaa yritysneuvotteluissa oivallisesti uskottavuutta ja työkokemus taas katu-uskottavuutta opiskelijoiden piirissä.

–  Aika on rajallinen resurssi, mutta molemmat työnantajani ymmärtävät monipuolisuuden edut ja ovat kannustaneet löytämään sopivan balanssin. Niin, ja onhan tässä tosiaan näiden kahden päätyön lisäksi taustalla yksi oma pikku bisnesidea hautumassa sekä konsultointia muille firmoille...

Olet erikoistunut fyysisiin ja kehollisiin käyttöliittymiin. Mitä ihmeessä nämä tarkoittavat?

– Itse asiassa mistään ihmeestä ei ole ollenkaan kysymys. Lapin yliopistossa tähän suuntaan fokusoituessani asiat  olivat vielä hieman toisin, mutta nykyään fyysisiä käyttöliittymiä on yhä enemmän jokapäiväisessä käytössä. Esimerkiksi Nintendon Wii-pelikonsoli kiihtyvyysantureilla varustettuine ohjaimineen on oivallinen esimerkki kehollisesta käyttöliittymästä. Tennispeliä pelataan koko keholla, peliohjainta mailana heiluttaen, eikä vain näppäimistöllä räpeltäen.

Töitäsi on ollut esillä eri puolilla maailmaa. Mitä töitä olet esitellyt ja millaisia uusia innovaatioita töissäsi etsit ja tuot esille?

– Varmaankin minun jokseenkin monialaista työnkuvaani peilaten, näyttelyjäni ja luentojani on hankala sijoittaa yhteen kategoriaan. Joskus töitäni on esillä taidekontekstissa, joskus tieteen ja joskus tutkimuksen piirissä, designia unohtamatta. Mutta ehkä jollain yleisellä tasolla pyrin töissäni ja tutkimuksessani löytämään tietynlaista eleganssia, teknologian ja mielekkään sisällön ”keveää” sulautumista.

Mitä sinulle jäi käteen Lapin yliopistosta ja Rovaniemestä?

– Iso liuta ystäviä ympäri Eurooppaa, oivallinen pohjakoulutus ja terveellinen perspektiivi maailman menosta. Usein olen jälkeenpäin tuuminut, miten opintoprojektimme Lapissa tuntuivat jotenkin pieneltä verrattuna ”suuren maailman” touhuihin, mutta maailmaa kierreltyäni olen saanut havaita, että työn laatu ja innostus ovat siellä pohjoisessa kuitenkin erittäin korkealla tasolla.

Kide-lehti 5/2008
Teksti: Olli Tiuraniemi

jussi_angesleva.jpg