Mari Aikio

  • valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta 1997
  • työskennellyt erilaisissa päihdealan tehtävissä noin 15 vuoden ajan
  • vuodesta 2004 lähtien sosiaalityöntekijänä Rovaniemen mielenterveys- ja päihdepalveluissa
  • asiantuntijuusaloja etenkin päihdekuntoutus, päihdetyö ja riippuvuusongelmat

 

Sosiaalityöntekijä Mari Aikio käsitteli pro gradu –tutkielmassaan vuonna 1997 päihteiden rinnakkaista ja peräkkäistä sekakäyttöä. Gradun yksi johtopäätös oli, että palvelujärjestelmä tuottaa sekakäyttöä.

Aikio on työskennellyt valmistumisensa jälkeen päihdealalla reilut kymmenen vuotta ja hän kertoo, että gradun johtopäätökset pätevät edelleen: Sekakäyttäjien määrä asiakkaista on kymmenen vuoden aikana entisestään

kasvanut ja arkipäiväistynyt. Toisaalta palvelujärjestelmä on herännyt ongelman suhteen ja pyrkinyt estämään lääkkeiden väärinkäyttöä.

– Bentsodiatsepiinien suhteen linja on tiukentunut ainakin julkisen terveydenhoidon puolella. Myös apteekkisopimukset rajoittavat osaltaan lääkkeiden väärinkäyttöä. Toisaalta väärinkäyttäjät pyrkivät olemaan aina askeleen edellä palvelujärjestelmää löytäessään uusia lääkkeitä, joita he käyttävät päihtymistarkoituksessa, Aikio sanoo.

Sosiaalityöntekijä Mari Aikion työpäivä muodostuu asiakkaiden tapaamisesta ja paperitöistä. Päivittäin hän tapaa 4–8 asiakasta sekä erilaisia asiakkaisiin liittyviä verkostoja.

– Ihmiset hakevat apua elämänongelmiinsa, joihin liittyvät usein myös päihteet. Omaiset ja peliongelmaiset ovat myös keskeinen asiakasryhmä. Lisäksi aikaa kuluu puhelinkeskusteluihin asiakkaiden kanssa sekä tavoitteiden, suunnitelmien ja työn arvioinnin kirjaamiseen. A-klinikalla sosiaalityöntekijä joutuu työssään tekemisiin alkoholin, pillereiden ja huumeiden ongelmakäyttäjien kanssa. Aikio sanoo, että yhteiskunnan medikalisoitumisesta huolimatta alkoholi on edelleen suurin ongelma.

– Varsinkin vanhemmat ihmiset hakevat omasta tahdostaan apua päihdeongelmaansa edelleen suhteellisen myöhään, vaikka suhtautuminen alkoholiin ja lääkkeisiin on ylipäätään yhteiskunnassa arkipäiväistynyt. Sen sijaan nuoremmalla sukupolvella kynnys hakea apua elämän ongelmiin on madaltunut.

Aikion mukaan uutena ilmiönä on lisääntynyt kipulääkkeiden käyttö päihtymistarkoitukseen ja kannabis on edelleen varsin suosittu huume nuorison keskuudessa. Bubrenorfiini (Subutex®) on syrjäyttänyt amfetamiinin, ja laissa määrätyn korvaushoidon alettua Rovaniemellä myös bubrenorfiinin käyttäjiä on hakeutunut hoidon piiriin. Naisten määrä asiakkaista on edelleen kasvanut tasaisesti ja on nyt vakiintunut vajaaseen kolmannekseen asiakkaista.

Päihdetyön suurimpia ongelmia ovat Aikion mukaan tällä hetkellä alan vähäiset resurssit ja jääminen muun palvelujärjestelmän jalkoihin. Hän jopa pohtii, katoaako päihdetyö julkisen terveydenhuollon puolelta kokonaan.

– Kannamme päihdetyössä huolta koko yhteiskunnan medikalisoitumisesta ja siitä, että mielenterveysongelmien taustalla oleva päihdeongelma jää usein huomaamatta tai päinvastoin. Toisaalta myös asiakkaat haluavat nopeita ratkaisuja elämänsä solmukohtiin. Vanhusten lisääntyneet riippuvuusongelmat tuovat omat haasteensa päihdekuntoutukselle ja peliongelman vuoksi hoitoa hakevien määrä on myös jatkuvassa kasvussa. Oma lukunsa on ennaltaehkäisevä työ ylipäätään. Päihdepsykiatrian piiriin kuuluvien tuettua selviytymistä tarvitsevien nuorten aikuisten määrä tulee entisestään kasvamaan.

Työpaikoilla puhutaan varhaisen puuttumisen mallista. Aikion mukaan malli on askel oikeaan suuntaan ja sen vaikutukset näkyvät jo päihdehuollossa.

– Monilla työpaikoilla on hyviä hoitoonohjausmalleja ja selkeitä prosesseja. Käytännössä varhaisen puuttumisen malli näkyy siten, että vapaaehtoinen hoitoon hakeutuminen on lisääntynyt. Mitä varhemmin ongelmaan tartutaan sen parempi. Toisaalta päihdeongelman puheeksi ottaminen on edelleen varsin haasteellista monella työpaikalla.

Mari Aikion mukaan päihdeongelman kirjo on hänen uransa aikana moninaistunut ja työssä riittää edelleen haasteita eikä työ tekemällä lopu.

– Päihdeongelmasta toipumisessa ei ole olemassa yhtä tapaa, joten alalla tarvitaan erilaisia toimijoita ja väliintuloja.

Osa lopettaa päihteiden käytön jopa ilman ulkopuolista apua. Päihdetyön ilmiöt muuttuvat yhteiskunnan mukana, mutta ihmisen kohtaaminen, avoin vuorovaikutus ja halu muutokseen pysyvät, Aikio sanoo.

Kide-lehti 1_2012 Olli Tiuraniemi