Virkavelvoitteita ja pitkäjännitteistä kehittämistä

Merja Palokangas

  • Kotoisin Kajaanista
  • Valmistunut hammaslääketieteen lisensiaatiksi Oulun yliopistosta 1994 ja hallintotieteen maisteriksi Lapin yliopistosta 2012 pääaineenaan johtamisen psykologia
  • Hammaslääkärinä Rovaniemellä ja Oulussa 1994–2008
  • Vastaavana hammaslääkärinä ja ylihammaslääkärinä Rovaniemen kaupungin terveyskeskuksessa suun terveydenhuollon yksikössä vuodesta 2011 lähtien

 

Merja Palokangas työskentelee Rovaniemen kaupungin terveyskeskuksessa ylihammaslääkärinä. Hän vastaa toiminnasta ja taloudesta suun terveydenhuollon yksikössä, jossa on liki 60 työntekijää. Palokangas työskenteli yli kymmenen vuotta hammaslääkärinä, mutta työn kuormittava ergonomia pakotti hänet siirtymään pois kliinisestä potilastyöstä.

– Selvitin mahdollisuuksia kouluttautua erikoishammaslääkäriksi, mutta koulutuspaikkoja ei ollut tarjolla. Löysin soveltavan psykologian opinnot Lapin yliopistossa. Hallintotieteen maisterin tutkinto antoi mahdollisuuden toimia terveydenhuollon hallinnollisissa tehtävissä.

Julkiseen terveydenhuoltoon kohdistuu parhaillaan suuria paineita. Merja Palokangas toteaa, että lait asettavat raamit ja toimintaa ohjaa myös poliittinen päätöksenteko.

– Koko väestö tuli oikeutetuksi julkiseen hammashoitoon vuonna 2002, ja vuonna 2005 tuli voimaan hoitotakuu, jonka mukaan kiireettömään suun terveydenhoitoon tulee päästä kolmessa ja joissakin tapauksissa kuudessa kuukaudessa.
Resurssit eivät ole kuitenkaan kasvaneet rinta rinnan velvoitteiden kanssa. Käytännössä tämä näkyy hoitotakuujonona. Rovaniemellä tilanne on valtakunnallisella keskitasolla: jono kiireettömään hoitoon on ollut viisi kuukautta jo pitkään.
– Samalla hoitoajat ovat pidentyneet, kun hoitoon pääsy venyy. Lisäksi jonojen hallinnointi aiheuttaa hukkatyötä: se vie resursseja itsessään, Palokangas huomauttaa.

– Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus tuo varmasti haasteita, mutta uudistus ei ole välttämättä uhka. Mutta on kiinni poliittisesta päätöksenteosta, millaisella tasolla palvelut halutaan pitää.
Merja Palokangas toteaa, että lakien ja poliittisen päätöksenteon puitteissa yksikön johtajan liikkumavara on melko rajattu julkisessa terveydenhuollossa: eniten pystyy vaikuttamaan henkilöstön johtamiseen ja toiminnan kehittämiseen.
Työssään hän on lähiesimies yli 20 hammaslääkärille.

– Soveltavan psykologian opinnot antoivat paljon tietoa siitä, miten ihminen toimii ja miksi hän toimii niin. Tieto auttaa vaikkapa siinä, että päivittäisessä työssä pystyy ymmärtämään ja käsittelemään ihmisten erilaisia työskentely- ja toimintatapoja.

Esimiehen yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi Palokangas näkee mahdollisuuksien luomisen sille, että kaikki työntekijät voivat kehittää omaa työtään ja osaamistaan.

– Yksikössämme olemme pyrkineet tähän esimerkiksi työparikierrolla, jossa hammaslääkärin ja hammashoitajan työparit vaihtuvat aika ajoin. Parhaimmillaan totutuista käytännöistä poikkeaminen voi vahvistaa ammatillista itsetuntoa, parantaa hiljaisen tiedon jakamista sekä nostaa työyhteisön sisällä arvostusta kaikkien työtä kohtaan. Se nostaa myös valmiutta kohdata muutoksia, mitä nykypäivän työelämässä tarvitaan.

Työn arkipäivässä haasteena on se, miten resursseja voidaan irrottaa kehittämistoimiin.
– Omassa työssäni palavereita on paljon ja työrauhan saaminen on toisinaan haastavaa. Ajankäytön hallinta onkin erittäin tärkeää. Omista työpaineista huolimatta jokaisen tulisi kuitenkin pystyä näkemään laajempi kokonaisuus ja suhteuttaa oma toiminta siihen, sillä kaikella, mitä teet, on vaikutus koko työyhteisön toimintaan.

Kide 3/2013 Sari Väyrynen