Juha Saitajoki | Taiteen tohtori


Väitöstutkimus

Pyhän Teresan hurmio. Pyhä Jeesuksen Teresa, Gian Lorenzo Bernini ja minä

Väitöskirjani koostuu tutkimusosuudesta ja tutkimuksen aikana toteuttamieni taideteosten dokumentaatiosta.

Tutkimusosuudessa tarkastelen espanjalaisen katolisen naismystikon Jeesuksen Teresan (1515–1582) käsitystä mystisestä uskonnollisesta kokemuksestaan sydämen lävistämisestä, josta hän kirjoitti kuvauksen teoksessaan Elämäni 29,13. "Enkelillä oli käsissään pitkä kultainen keihäs, jonka rautaisessa kärjessä näytti olevan vähän tulta. Hän näytti lävistävän sillä sydämeni useaan kertaan, niin että keihäs tunkeutui sisuksiini. Kun hän veti sen pois, minusta tuntui kuin hän repäisisi ne mukanaan. Niin ankara oli tuska, että se pani minut vaikeroimaan, ja niin ylenmääräinen oli se suloisuus, jonka tämä tuska minussa synnytti, ettei kukaan haluaisi sitä menettää, eikä sielu tyydy vähempään kuin Jumalaan."

Tämän tarkastelun rinnalle asetan roomalaisen arkkitehdin ja kuvanveistäjän Gian Lorenzo Berninin (1598–1680) toteuttaman veistoksen Pyhän Teresan hurmio, joka sijaitsee Santa Maria della Vittoria -kirkossa Roomassa. Veistos esittää uskonnollisen huippukokemuksen. Nunna on puolimakaavassa asennossa. Silmät ovat lähes kiinni. Suu on puoliavoin. Nunnan oikealla puolella on lempeästi hymyilevä enkeli, joka on lävistänyt Teresan sydämen kädessään olevalla kultaisella nuolella.

Useiden tutkijoiden mukaan veistoksen lähtökohtana on Jeesuksen Teresan kirjoittama kuvaus uskonnollisesta kokemuksestaan.

Teresan painottaa mystisessä tilassaan sisäänpäin kääntymistä. Hän voi vain vaikeroida hiljaa. Kokemuksen jälkeen hän joutuu suuremman tuskan valtaan ja hän siirtyy ekstaasitilaan, jossa hän kokee ainoastaan nautintoa.

Gian Lorenzo Bernini omalta puoleltaan ulkoisti Teresan sisäisyyden ja hiljaisuuden. Kuvanveistäjä ilmaisi teoksellaan uskonnollista huippukokemusta ekstaasia, jossa nunna on mystisesti yhtynyt Jumalaan.

Jeesuksen Teresa edustaa keskiaikaista käsitystä luostariuskonnollisuuden ja uskonnollisten mystisten kokemusten kokijan korkeimmasta ihanteesta, joka on maailmasta poistuminen, sisäänpäin kääntyminen luostarin hiljaisuuteen ja rukoukseen. Gian Lorenzo Bernini puolestaan toi mystisen hiljaisen tilan luostarin muurien ulkopuolelle. Barokin taiteen edustajana hän ulkoisti sydämen lävistämisen hiljaisuuden. Veistosta voidaan siis katsoa todisteena Jumalan läsnäolosta nunnan kokemuksessa, jossa ovat selkeästi näkyvissä ekstaasin ulkoiset merkit. Nunna on viety suloiseen ekstaasiin, jossa hän kokee täydellisen yhtymisen rakkautensa kohteeseen Kristukseen. Tästä ei ole kyse Teresan kuvauksessa.

Väitöskirjan taiteellinen osuus koostuu kolmesta kuvaliitteestä, jotka ovat dokumentaatio tutkimuksen aikana toteuttamistani näyttelyistä. Ensimmäinen näyttely, Hurmio, oli Kluuvin galleriassa Helsingissä. Toisen näyttelyn Pimeä yö pidin Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan Valo- ja Katve-gallerioissa tammikuussa 2002. Kolmas näyttely Sydämen lävistäminen oli esillä Rovaniemen taidemuseossa 16.11.2002–12.1.2003. Esillä olivat aikaisempien näyttelyiden työt ja vuoden 2002 aikana toteuttamani uudet teokset.

Kultaisilla kirjaimilla kirjoittamani Jeesuksen Teresan kuvaus hänen kokemastaan sydämen lävistämisestä, joka on suurennos Vidan käsikirjoituksesta, toi nunnan lähelle itseäni. Pyhäinjäännösten kuvat postikortteina ja Roomassa ottamani valokuva Teresan pääkallosta todensivat toisaalta oman ajallisen etäisyyteni nunnan pyhäinjäännöksiin sekä veistoksen toteutusmaailmaan.

En ole tehnyt kuviani ennen tekstiä. Tällöin olisin joutunut ehkä tilanteeseen, jossa olisin muokannut tekstin taiteellista toteutusta tukevaksi rakennelmaksi. Kirjoitus olisi luultavasti ollut tavallaan kuvia selittävä, jolloin taiteellinen produktio olisi ollut turhan hallitseva tekijä työskentelykokonaisuudessa. En myöskään ole laatinut tekstiä ennen kuviani, jolloin taiteellinen työskentely olisi ollut mahdollisesti ainoastaan kirjoitetun osion sivutuote, eräänlainen jälkikäteen toteuttu tekstin kuvitus. Kirjoitusprosessi ja taideteosteni toteutus ovat olleet läsnä rinnakkain ja limittäin työskentelekokonaisuuteni kuluessa.

Tämä tutkimus on vienyt minut uusille paikkakunnille, jotka olisivat jääneet valkoisiksi, tuntemattomiksi alueiksi tietoisuuteni kartassa. Matkani Meksikoon, Roomaan ja Espanjassa sijaitseviin Alba de Tormesiin ja Ávilaan mahdollistivat tässä työssä esittämäni taiteellisen työskentelyn muodon. Olen hahmottanut uudenlaisen suhteen koristeelliseen, ylitsepursuavaan eteläeurooppalaiseen katoliseen kuva- ja värimaailmaan, mikä on ollut henkilökohtaisesti virkistävää ja miellyttävää suhteessa puhtaaksiviljeltyyn valkoisen ja vähäeleisen pinnan pohjoismaalaiseen todellisuuteen.


Juha Saitajoki
väitteli taiteiden tiedekuntaan 15.11.2003.

Julkaisun tiedot:
Saitajoki, Juha: Pyhän Teresan hurmio. Pyhä Jeesuksen Teresa, Gian Lorenzo Bernini ja minä. Rovaniemi 2003. 110 s.: kuv. Acta Universitatis Lapponiensis 61. ISBN 951-634-886-6