Seppo Kuivakari | lehtori, taide- ja viestintäaineet

Ottaen huomioon sanataiteeni tiivistyneisyys, saattaa kuulostaa hämmästyttävältä, miten pitkäkestoisia ja kauaskantoisia työskentelyni rytmit ovat. Kirjoitan viiveellä, viiveissä ja viiveisiin; tällä tavoin tekstieni hermottuneisuus on tiheää mutta samalla myös tunnelmallista. Tähän lyhytproosallani ainakin pyrin.

Mieltäni kiehtovat konstruktiot, joissa ihmisyyttämme säätelevät voimat, olivat ne sitten tietoisia tai tiedostamattomia, eivät ilmene sellaisinaan vaan ovat kiinnostuneita toisistaan, kiertelevät alituisesti toisiaan. Teksteissäni tarkastelen kulttuurista momenttia, hetkeä, jolloin valveen ja unen maailmat eivät ole erillisiä vaan odottavat toinen toistaan, pidättyen jatkuvasti yksioikoisista merkityksenannoista.

Kulttuurihistoriallisesti tämä hetki on yleensä varattu satujen kertomiselle, enkä sen arvoa ole pyrkinyt kerronnassani kätkemään. Koen, että sanataiteella on erityinen tapansa tarkastella kulttuurimme rakenteita sekä ilmenemispintoja. Sillä on myös uniikki kyky kysyä näiltä ilmiöiltä niiden luonnetta, kyky kysyä mikä tekee ne tärkeiksi, kertomisen arvoisiksi, mutta tekstuaalisuuksina myös sitä, miten ne ovat meille niin tärkeitä.

Kirjoittamiseeni voi tutustua kustannusyhtiö Kirjalabyrintin julkaisemassa kokoelmassa ”Valon kääntöpiiri” (2012).