Juhani Tuominen | Kuvataiteen emeritus professori

Taiteilijana taiteellisen toiminnan ja tutkimuksellisen näkökulman ensisijaiset mielenkiinnon kohteeni ovat

  • kulttuurienvälisten vaikutteiden hedelmöittävä vaikutus taiteelliseen työskentelyyni, erityisesti Lähi-idän visuaalisen kulttuurin ja läntisen modernismin kohtaaminen
  • ikonoklasmin estetiikan ja esittävän, kerronnallisen taiteen välinen suhde
  • kuvan rakentaminen ja maalaustaide yleensä.

 

Opiskelin kuvataidetta Suomen Taideakatemian koulussa 1970-luvun alussa. Kiinnostukseni kuvataiteeseen liittyy vahvasti 1950-60-luvun moninaisiin länsimaisen kuvataiteen uusiin pyrkimyksiin. Opiskeluajan kamppailuni abstraktin konstruktivismin ja figuratiivisen esittämistavan välillä ei oikein päätynyt mihinkään ratkaisuun 1970-luvun aikana. Alun abstraktisuus vaihtui toteavaan realismiin.            

Oulussa syntyneenä ja sinne opiskelujen jälkeen palanneena ja nyt Rovaniemellä asuvana ja työskentelevänä tunnistan pohjoisuuden merkityksen ajattelussani. Taiteestani sen havaitseminen on kuitenkin toisenlaista, ei kovin ilmeistä eikä ensisijaista omasta mielestäni.            

 

Ensimmäinen ratkaiseva vaihe taiteilijaminäni uudelleenmuodostumisessa oli se, kun läänintaiteilijakauteni lopulla ja varsinkin sen loputtua olin opetustehtävissä Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla 1970-80-luvuilla. Silloin vahvistui oma kiinnostukseni maalaustaiteen kaksiulotteisen tilan ja konkreettisen kolmiulotteisen tilan välisestä vuorovaikutuksesta.

 

Vuosi 1985 oli ratkaiseva vaihe minulle kuvataiteilijana. Olin menossa Roomaan Villa Lanteen pariksi kuukaudeksi työskentelemään silloisen teemani parissa. Sattumoisin houkuteltuna lähestyinkin Roomaa Itä-Rooman, Istanbulin kautta. Kun minun länsimaisen modernistinen kuvataiteilijaminäni kohtasi itäisemmän nykyisyyden ja menneisyyden, avautui eteeni toisenlainen näkökulma myös koko tuohonastiseen tekemiseeni. Kiinnostuin ottomaaniajan hautakulttuurista, ei vain romanttis-visuaalisena efektinä vaan metaforina taiteen olemuksesta: olevan ja oletetun välisenä vyöhykkeenä. 1980-luvun lopulla Istanbulissa asuminen ja työskentelyni olivat tätä näkökulmaa syventämässä. Sitä on jatkunut myös erimittaisina, lyhyempinä työskentelyperiodeina näihin päiviin saakka samassa paikassa.

 

Tästä on ollut sitten seurauksena kiinnostukseni osmanien, persialaisten ja muun Lähi-idän kansojen ja Bysantin sekä niitä myöten myös varhaisempien anatolialaisten kulttuurien läsnäoloon ja sen heijastukseen nykyisessä kuvakulttuurissa ja erityisesti ns. nykytaiteessa. Nykytaiteena tarkoitan tässä erityisesti sitä myöhäistä modernismia, jota kutsun omalta osaltani romanttiseksi modernismiksi, eikä niinkään sitä nykytaidetta, jota kutsutaan contenporary art -käsitteellä.

 

Taiteellisella työskentelylläni yritän todistaa oman omaksumani modernistisen tradition ja esittävän symbolisen hautametaforan mahdollisuutta välittää tunteen ja järjen muodostamaa kokonaiskuvaa todellisuudesta, sen hauraudesta ja sen uskottavuudesta.

Juhani Tuominen

Kuvataiteen  emeritus professori
juhani.tuominen(at)juhanituominen,net