Seija Ulkuniemi | Kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori
Elämän eri ilmiöiden kummastelu on synnyttänyt minussa tarpeen käsitellä ajatuksiani visuaalisesti ja jakaa löytämääni muille. Teoksiini liittyy usein myös taidekasvatuksellinen näkökulma sekä teemaa avaavia tekstejä. Muun muassa väitöskirjaani Valotetut elämät sisältyy neljä perhevalokuvan lajityyppiä pohtivaa tilateosta, jotka esittelen kirjan cd-rom-liitteellä. Tässä yhteydessä teoksiin voi kurkistaa: Arkipyhien (t)aikamatto; Reproduktio; PoissaOlevan LäsnäOlo; Äitien talvipuutarha.
Monet teoksistani ovat kannanottoja. Roskaa!-näyttelyllä pyrin kiinnittämään ihmisten huomion oman ympäristönsä estetiikkaan. Vuosituhannen vaihteen Y2K – Millennium manifestissa haastoin katsojia pohtimaan tiedon ja viisauden määritelmiä sekä tietoyhteiskuntamme haavoittuvuutta.
Tilateos Kasvuhuone syntyi äitiyslomalla, kun mietin kasvatuksen ja yleensäkin ihmisten kohtaamiseen liittyviä lukemattomia valintoja. Joudumme aina pohtimaan, milloin mikäkin toimintatapa on hyväksi, tukee kasvua. Mutta kuinka hyvin pystymme lopulta ennustamaan tekojemme vaikutuksia?
Kiireen täyttämän elämäntavan kyseenalaistamiseksi rakensin Lepopaikan. Tavoitteenani oli saada kulkijat pysähtymään: ”Istu ja anna kiireen mennä ohi.” Vastaavasti naistutkimuspäivien monenlaiseen menoon väsyneille sisustin pimeän ja pehmeän tilan nimeltä Miltä musta tuntuu? Kävijä sai siellä levätä yksin kuin kohdussa, turvassa, ja antaa tilaa itsensä kuulostelulle ilman näköaistin tuottamia virikkeitä.
Teoksessa Virtaa!haaksirikkoisille, joka on kunnianosoitus Kemijoen eheyttävälle voimalle, tarjosin kokemuksia eri aisteille. Katsoja voi astua veneeseen, kietoutua villaiseen verkkohuiviin ja antaa kuulokkeista välittyvän veden rauhoittavan äänen virrata sisäänsä katsellessaan tilassa olevia valokuvia sekä lukiessaan jokeen liittyviä mietteitäni.
Kapakkaan viritetyn postikorttisarjan Lomaterkkuja frendeille ja Freudille kaksimielisillä teksteillä pyrin ”Mitähän Freud tästä sanoisi?” -tyyppiseen leikittelyyn. Leikki leimaa yleensäkin asennettani kuvalliseen työskentelyyn huolimatta käsittelemieni aiheiden vakavuudesta.
Elämäni kuvioiden muututtua yhä surrealistisemmaksi koostin näyttelyn Tajunnan piilosta. Käytin siinä Barcelonassa ja sen ympäristössä ottamiani valokuvia, joista osa oli kaksoisvalotuksia.
Valokuvatriptyykki Usko, Toivo, Kosketus liittyy erilaisten elämänkatsomusten kohtaamisen mahdollisuuteen. Voisimmeko ylittää rajat sanoitta, esimerkiksi kosketuksen kielellä?
Vaikka Musta lammas -valokuvatriptyykki voidaan nähdä uskonnollisen suvaitsemattomuuden kritiikkinä, se sisältää ennen muuta kokemuksen ulkopuolisuuden tunteesta, yhteisön hyväksynnän puutteesta.
|