Puhe yliopistolle ja tieteelle
Lapin yliopiston kielikeskusken johtaja Heidi Strengell, FT, KT
 
Arvoisat kutsuvieraat, kunniatohtorit ja rehtori!
Hyvät promovoidut tohtorit ja maisterit!
 
Yliopisto tarjoaa tieteelle katon pään päälle, suojan, turvan ja kasvualustan. Siksi nämä kaksi kuuluvat kiinteästi yhteen. Yliopisto on instituutio, jonka eurooppalaiset juuret juontavat Antiikin foorumeille, joissa viisas opettaja kävi kisällioppilaansa kanssa dialogeja tieteestä. Tiede puolestaan heijastelee ihmiskunnan jaloimpia pyrkimyksiä kohti tietoa, viisautta ja valistusta. Tieteen tavoitteisiin on kuulunut myös sivistyksen ja tiedon levittäminen yhteiskuntaan ja näin koko yhteisön hyvinvoinnin lisääminen. Ytimeltään tiede on siis humaania toimintaa myös lähimmäisen hyväksi.
 
Yliopistolaitos ja tiede pohjaavatkin eurooppalaisen perustuksensa humanismiin. Erasmus Rotterdamilaisen ohjenuoraa seuraten minkään inhimillisen ei tulisi olla lahjomattomalle tutkijalle vierasta. Humanismin ydinpohdinta kietoutuu ihmisen olemukseen ja paikkaan universumissa. Tätä arkaa ihmisyyttä tiede pyrkii valottamaan eri kulmilta, yhtä lailla perinteisten humanististen tieteiden kuin luonnontieteidenkin lähtökohdista. Kaikkien tieteenalojen keskiöstä löytyy sama epäileväinen, kekseliäs ja utelias ihminen, joka siellä ihmetteli evoluution aamuhämärissäkin, paljon ennen kuin tiede formuloitiin tieteeksi. Ihminen on luontojaan pyrkinyt laajentamaan reviiriään, kurkistamaan kulman taakse ja valloittamaan vieraita seutuja.
 
Tieteessä tähän legitimoituun kolonialismiin kuitenkin kuuluu vastuu ja eettinen näkökulma, joiden merkitys tuntuu vain korostuvan nopean tiedonvälityksen aikakaudella. Perustutkimuksen ohessa tehdään soveltavaa tutkimusta lähes liukuhihnatuotantona käytännön sovelluksia varten, eikä tieteentekijä voi unohtaa etiikkaansa eteisen pöydälle yliopistolle kiiruhtaessaan. Mitä tutkitaan, miten tutkitaan ja mihin tutkimustietoa käytetään, ovat tämän päivän tieteentekijän keskeisimpiä kysymyksiä.
 
Eurooppalaisina tieteentekijöinä Lapin yliopiston tutkijoilla on omalta osaltaan vastuu tieteenalansa tutkimustulosten käytöstä jopa maailmanpolitiikan näyttämöillä. Sivistyneinä ihmisinä meillä on myös inhimillinen vastuu siitä, että oikeudenmukaisuus ja totuudellisuus toteutuvat myös kapean tutkimusalamme ulkopuolella. Meidät on pantu paljon vartijoiksi, koska olemme itse saaneet niin monta leiviskää. Antiikin arvokas yliopistoperinne velvoittaa meidät vyöttämään itsemme tieteen ja totuuden miekalla, ottamaan kantaa maailmantilanteeseen ja lievittämään hätää siellä, missä sitä havaitsemme. Näin toimimalla oikeutamme myös oman tutkimuksemme. Rehellinen ja rohkea ihminen on myös tinkimätön ja auktoriteettejä pelkäämätön tutkija.
 
Rohkeutta, luottamusta ja uskoa maailman tulevaisuuteen on koeteltu viime vuosina lähes kohtuuttomasti. Sisällissota entisessä Jugoslaviassa, eurooppalaisen sivistyksen sydämessä, ja aivan uusimpana Irakin epäinhimillinen tilanne eivät näytä ihmisen sunnuntaikasvoja. Sopimusoikeus ei tunnu vieläkään saaneen selkäotetta arkaaisesta vahvemman oikeudesta. Aseiden ja armeijan sijasta meidän on kuitenkin sitkeästi jaksettava uskoa tieteen miekkaan ongelmanratkaisuissa. Carl Jung on vertaillut keskenään Hitlerin Saksaa ja Sveitsiä, jota on joskus kutsuttu maailman toimivimmaksi demokratiaksi. Jung on skeptinen ihmisen suhteen ja toteaa, ettei tämä koskaan pääse sotaisasta luonteestaan. Hitlerin Saksan sijasta sveitsiläiset ovat kuitenkin osanneet kanavoida vihamieliset tunteensa sisäpolitiikan juonitteluihin, joista ei todennäköisesti koidu vaaraa koko maailmalle. Jungin realistinen näkemys on oivallinen lähtökohta myös tieteessä. Tunnustamalla tosiasiat voimme itse kukin edesauttaa oikeudenmukaisuuden toteutumista ja lievittää kärsimystä oman tieteenalamme tutkimustuloksia hyödyntämällä.
 
Näillä sanoilla haluan rohkaista juhlivaa yliopistoa kohti uusia haasteita.