Puhe yleiselle seppeleensitojattarelle ja isäntäväelle
Yhteiskuntatieteiden maisteri Ari Virtanen

Arvoisa yleinen seppeleensitojatar, teatteritaiteen ylioppilas Emilia Pöyhönen
ja vararehtori, professori Juha Karhu,
Hyvät maisterit ja maisterien seuralaiset sekä ystävät,

Tämän nyt järjestettävän Lapin yliopiston promootion yhteydessä on moneen kertaan mainittu se, että ensimmäinen promootio järjestettiin Turun Akatemiassa vuonna 1643. Tuota tapahtumaa ei kuitenkaan voida luonnehtia akateemisten juhlien kantaäidiksi, koska Akatemian vihkiäisseremonioita oli juhlittu kolme vuotta aikaisemmin. Näihin seremonioihin oli kuulunut mm. juhlallinen kulkue läpi kaupungin Turun tuomiokirkkoon. Mielenkiintoista kulkueessa oli se, että siihen osallistui mm. Michael Wexionius Gyldenstolpe, joka toimi vastaperustetussa Akatemiassa sekä siveysopin ja historian että lainopin professorina. Gyldenstolpe oli laatinut filosofiaan sijoittuvan väitöskirjansa ”De Prudentia” viisaudesta. Hänen mukaansa viisauden perusasia oli se, että valitaan hyvä ja vältetään paha. Jotta saisimme tämän viisauden, Gyldenstolpen mukaan tarvitsimme kolminkertaisen silmän: muistin, jolla tarkastellaan mennyttä, ymmärryksen, jolla tarkastellaan nykyhetkeä, ja huolenpidon, jolla tarkastellaan tulevaa. Gyldenstolpen ajatukseen on helppo yhtyä yli 350 vuotta myöhemminkin, sillä tässä illassa on mukana muistia, ymmärrystä ja huolenpitoa.

Te, Emilia Pöyhönen, suostuitte kaksi viikkoa sitten, Flooranpäivänä, vastaanottamaan yleisen seppeleensitojattaren kunniatehtävän. Olette osa pitkää ketjua, jota voidaan myös osaltaan kansakunnan muistiksi luonnehtia. Vuodesta 1832 lähtien yleiseksi seppeleensitojattareksi on pyydetty professorin tytärtä ja tämä pyyntö on samalla ollut kunnianosoitus myös tyttären isälle, professorille itselleen. Näin on myös tämän promootion yhteydessä.

Tämän illan aikana me kaikki maisteripromovendit saamme laakerinlehdistä valmistetun seppeleen, jonka olemme tottuneet näkemään esimerkiksi vanhoissa valokuvissa olympiavoittajien merkkinä. Ymmärrämme kuitenkin, että laakeriseppele on voiton symbolin lisäksi myös tiedon ja runouden vertauskuva. Mikä voisi siis olla parempi symboli tälle seremonialle? Me kaikki maisterit olemme omalla tavallamme voittajia, koska olemme saavuttaneet tutkinnon. Me kaikki olemme myös opiskelun aikana hankkineet erilaisia tietoja ja taitoja, joita tulemme tarvitsemaan tulevaisuudessa niin yksityisessä kuin yhteisöllisessäkin elämässä. Me kaikki olemme myös mitä erinäisimmissä yhteyksissä useasti kehittäneet taitojamme runoilijoina.

Gyldenstolpe mainitsi myös huolenpidon, jolla tarkastellaan tulevaa. Äkkiseltään ajatus saattaa tuntua vaikealta ymmärtää, mutta ehkei sittenkään. Teidän, arvoisa seppeleensitojatar, huolenpidon ansiosta meillä kaikilla maisteripromovendeillä on huomenna laakeriseppele. Teidän, hyvät seuralaiset, huolenpidon ansiosta meillä maisteripromovendeillä on huomenna erityisen kauniit laakeriseppeleet. Meidän kaikkien toisiamme kohtaan osoittaman huolenpidon ansiosta huominen valkenee parempana kuin eilinen.
  
Joku teistä saattaa muistaa puhujan uran ylioppilaspoliitikkona. Opiskelija-aktiivina minulla oli kunnia osallistua valtakunnalliseen opiskelijapolitiikkaan kolmen vuoden ajan ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana ja pääsihteerinä. Usein kokousmatkoilla Helsingissä pidin maamerkkinäni presidentti Juho Kusti Paasikiven patsasta linja-autoaseman vieressä. Tämän patsaan jalustaan on kaiverrettu sanat: ”kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”. Lauseella ehkä viitattiin presidentti Paasikiven harjoittamaan politiikkaan, mutta toisaalta sekä filosofi Gyldenstolpe että 300 vuotta myöhemmin vaikuttanut presidentti Paasikivi näyttäisivät olevan sitä samaa mieltä, että kirjat ja niiden opit eivät toimi viisauden itseisarvona. Myöskään oman aikamme erään gurun, futurologi Alvin Tofflerin mukaan tietämys ei välttämättä tuota viisautta.
Tämä meidän kaikkien on hyvä pitää mielessä. Muistan isoisäni kertoneen tarinaa, jossa hän satakuntalaisessa metsässä tiettömän taipaleen takana kohtasi metsää tutkineen miehen. Isoisä oli sanonut miehelle ”päivää” niin kuin tapana oli. Mies ei ollut vastannut. Isoisä totesi, että ”siinä oli tyhmä mies”. Samalla hänestä oli tietämättään tullut tofflerilainen filosofi.

Meillä kaikilla on oikeus olla ylpeä tutkinnosta ja sen merkiksi annettavasta seppeleestä, mutta samalla velvollisuus olla nöyrä sen tuoman vastuun mukana.

Ladies and gentlemen,

This Confernment of the University also belongs to those international students who have chosen Finland and the University of Lapland to acquire a Master’s or Doctoral degree and new knowledge and ideas.  By bringing their world into ours, they have not only gained a Finnish perspective but they also have enriched our experience. Universities have had a long international tradition and tonight’s celebrations are not the end. On the contrary, our festivities rather mark a new beginning in our multi-cultural collaboration for years to come.

Hyvät kuulijat,
 
Tämä puhe ja sen sanat on perinteisesti osoitettu seppeleensitojattarelle, mutta tällä kertaa pieni poikkeus sallittaneen. Dramaturgian opintojen lisäksi virgo clarissimomme vaikuttaa myös yhtyeessä nimeltä Varaque, jonka lauluihin hän on tehnyt sanoituksia. Emilia, sanoittamastasi laulusta ”Todelliset vastarintaliikkeet” löytyvät seuraavat sanat:

”Ja vaikka toisaalla silmät suljetaan, piittaamattomuus vallitsee
ja oikein tai väärin on vasta, kun on tiedossa rahaa tai valtaa
Silti jossain ihmisyys tunnetaan, jaetaan, autetaan, taistellaan, eikä lannistuta.

Toivotan kaikille läsnäolijoille oikein mukavaa iltaa. Arvoisalle yleiselle seppeleensitojattarelle toivotan erityisesti kärsivällisyyttä opastaa seppeleensidonnan taiteenlajissa. Kaikille seppeleensitojille toivotan onnea urakassa. Me muut olemme hengessä mukana: tarvittaessa tunnemme, jaamme, autamme, taistelemme. Yhdessä emme lannistu.