Yhteistoiminnallinen oppiminen: Kalevala 175 -vuotta

Koskenranta Pirkko

Helmikuussa 2010 suunnittelimme yhteistoiminnallisen jakson 3.-4.-luokkalaisille ja päätimme käyttää integroitua teemaopetusta. Aiheena oli kansalliseepoksemme Kalevala, joka vietti 175-vuotisjuhlaansa. Suunnittelutyöhön osallistui myös luokanopettajaopiskelija Turun yliopistosta, joka suoritti koulullamme kenttäharjoittelua aiheena yhdysluokkaopetus ja yhteistoiminnallinen oppiminen. Lähetimme koteihin kirjeen tulevasta yhteistoiminnallisen oppimisen jaksosta (LIITE 1).

Aloitimme yhteistoiminnallisen oppimisen kahden viikon mittaisen jakson menemällä istumaan liikuntasalin keskiympyrälle. Ryhmässä oli yhteensä kolmetoista 3.-4. luokan oppilasta. Alkuun otettiin yhteinen leikki, jonka jälkeen oppilaat jaettiin kolmeen kotiryhmään. Kahdessa ryhmässä oli neljä oppilasta ja yhdessä viisi. Kotiryhmät sijoittuivat kukin omalle paikalleen, jonka jälkeen ryhmän jäsenet sopivat keskenään, kuka on ryhmän johtaja, avustaja, tsemppari ja kellokalle. Viiden hengen ryhmään nimettiin kaksi avustajaa. (ks. kotiryhmän roolien tehtävät)

Kun kotiryhmät olivat päässeet yksimielisyyteen rooleista, johtajat saivat tulla noutamaan keskiympyrästä opintosuunnitelman, avustajat lukujärjestyspohjat, tsempparit kynän ja kellokallet pyyhekumin. Tämän jälkeen oppilaat alkoivat suunnitella oman ryhmänsä kahden viikon lukujärjestystä opintosuunnitelmaa apuna käyttäen. Opintosuunnitelma sisälsi jakson sisällöt ja oppiaineiden ohjeelliset tuntimäärät. Lukujärjestyspohjiin oli valmiiksi merkitty joitain tunteja ja aikoja (liikunta-, käsityö- ja englannintunnit, 0.-4.-luokkalaisten yhteiset musiikki-liikuntatunnit, kaksi näytelmäharjoituskertaa, laskiaismäki, Kalevala 175 vuotta - päivä sekä loppuarviointi). Kun lukujärjestykset oli laadittu ja hyväksytty, kotiryhmät siirtyivät kotiluokkaan ja aloittivat työskentelyn.

Jakson sisällöt oppiaineittain

Oppiaineet: Äidinkieli, kuvaamataito, ympäristö- ja luonnontieto, matematiikka ja musiikkiliikunta.

Äidinkielessä aiheena oli Kalevala, johon tutustuimme sarjakuvan ja näytelmän keinoin. Oppilaat lukivat Kalevala-aiheisen Sammon salaisuus -sarjakuvan, jossa seikkailevat monelle tutut Walt Disneyn luomat Ankkalinnan hahmot. Don Rosan tekemä sarjakuvien kokoelma Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita nousi Suomessa melko suureen suosioon juuri Sammon salaisuus -tarinan vuoksi. Tarinaan liittyi myös kirjan kansikuva, joka on Disney-hahmoilla höystetty versio Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustus -teoksesta. Sarjakuva luettiin neljässä osassa, ja jokaisen osan lukemisen jälkeen ryhmät vastasivat kysymyksiin tarinan sisällöstä. Ryhmät olivat lukeneet sarjakuvaa ääneen vuorotellen, hiljaa itsenäisesti tai parilukemista hyväksikäyttäen. Tarinan muistaminen ja oikeiden vastausten antaminen edellytti, että sarjakuva luettiin ajatuksella. Lukuryhmiä oli eripuolilla koulua ja kun kävimme heitä tapaamassa, ryhmät olivat täydessä työn touhussa. Sarjakuva sisältää kuvien lisäksi paljon koodeja, joista oppilaat keskustelivat kovasti.

Oppilaat saivat myös tehtäväkseen erilaisia sarjakuvaan liittyviä tehtäviä. Heidän tuli mm. selvittää hieman Kalevalan henkilöiden persoonia ja heidän välisiä suhteitaan sekä yhdistää sarjakuvassa esiintyneet Ankkalinnan hahmot Kalevalan henkilöihin.

Kaikkien ryhmien kanssa harjoiteltiin myös Kalevala-aiheinen näytelmä Venepuuta etsimässä, joka esitettiin koulun muulle väelle sekä vierailijoille Kalevala 175 vuotta -päivänä. Näytelmän roolit arvottiin. Näytelmän harjoitteluun ei ollut paljoa aikaa, mutta oppilaiden innostuksen ja tunnollisuuden vuoksi näytelmä saatiin hyvin nopealla aikataululla oikein mallikelpoiseksi. Melkeinpä kaikki oppilaat osasivat omat vuorosanansa ulkoa heti seuraavana päivänä roolien ja vuorosananippujen jaon jälkeen. Näytelmäharjoitukset aloitettiin aina äänenavaus-harjoituksilla, jotta saatiin ääni kulkemaan kunnolla. Oli mukavaa, että myös oppilailta tuli erilaisia ehdotuksia näytelmän etenemisen ja roolihahmojen suoritusten suhteen, joiden avulla näytelmä hiottiin lopulliseen muotoonsa.

Kuvaamataidossa jatkettiin Kalevala-teemaa. Ryhmät valmistivat ruutusuurennoksen valitsemastaan Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisesta maalauksesta, joka oli kopioitu mustavalkoiseksi. Vaihtoehtoina olivat Joukahaisen kosto, Väinämöisen lähtö, Lemminkäisen äiti ja Sammon puolustus. Valinnan jälkeen maalaus jaettiin neljään täysin yhtä suureen suorakaiteen muotoiseen osaan. Jokainen ryhmän jäsen teki oman työnsä, ja kun neljä työtä lopulta yhdistettiin, saatiin kokonainen kuva.

Ryhmän täytyi työskentelyn aikana toimia hyvin yhteen, jotta valmiista kuvasta saatiin mahdollisimman harmoninen kokonaisuus, eikä vain neljä erillistä työtä yhteen liitettynä.

vainamoinen465x220.jpg
Kuva: Väinämöisen lähtö

Työ tehtiin lyijykynällä. Eri sävyjen ja ääriviivojen jatkuvuus ja yhteen sointuvuus työstä toiseen oli tärkeää lopputuloksen kannalta. Lopuksi neljä työtä yhdistettiin liimaamalla ne vieri viereen suurelle kartongille, minkä jälkeen oppilaat kävivät etsimässä lyhyen tietoiskun maalauksesta, joka liitettiin työn yhteyteen. Töitä saattoi ihastella Kalevala 175 vuotta - päivän aikana, sillä ne ripustettiin kaikkien nähtäville.

Mikäli ryhmillä jäi joskus ylimääräistä aikaa, he saivat askarrella Kalevalan Sampoa, eli Kalevalassa sekä oppilaiden lukemassa Sammon salaisuus -sarjakuvassa tärkeässä roolissa esiintyvää ihmeellistä konetta, joka on erään tulkinnan mukaan rahaa, viljaa ja suolaa tuottava mylly. Sampoon piti yhdistää myös ympäristö- ja luonnontiedossa käsiteltyä aihetta "Mitä sähkö on ja miten se syntyy?". Oppilaat rakensivat Sampoa varten suljetun virtapiirin polttimosta, hauenleuoista ja paristosta ja näin Sampoon saatiin sytytettyä valo.

Ympäristö- ja luonnontiedossa oli aiheena sähkö ja sähköilmiöt. Oppilaat tutustuivat sähköön ensinnäkin perinteisesti oppikirjan ja työkirjan avulla. Oppikirjan kappaleista tuli esittää kysymyksiä oman ryhmänsä kesken ja työkirjan tehtäviä tuli pohtia yhteistuumin ja ne tuli myös tehdä yhdessä. Oppilaat tekivät myös erilaisia kokeellisia sähkötehtäviä.

Tehtäviä varten ryhmälle jaettiin yhteinen monistenippu, jonka kysymyksiin ryhmän tuli yhdessä vastata. Ensiksi oppilaiden tuli lukea tehtävänanto, jonka jälkeen he tekivät hypoteesin siitä, mitä he kuvittelivat tapahtuvan. Tämän jälkeen he suorittivat tehtävän ohjeistuksen mukaan. Kun koe oli suoritettu, oppilaiden tuli vielä vastata, mitä kokeessa tapahtui ja mitä he oppivat sähköstä kunkin kokeen avulla. Tällaisia kokeellisia sähköön liittyviä tehtäväpysäkkejä oli viisi ja lisäksi yksi ekstrapysäkki, jossa oppilaiden tuli selvittää, miten he pystyvät tiputtamaan lasipurkin alla olevan paperinpalan syrjällään olevan kolikon päältä, ilman että he koskevat lasipurkkiin.

koetta_tekemassa465x220.jpg
Syttyykö valo polttimoon?

Lisäksi oppilaat kävivät Internetissä tutustumassa sähköilmiöihin ja he tekivät myös erään tietokonesimulaation, jossa havainnollistettiin hyvin konkreettisesti, mitä tapahtuu, kun ilmapalloa hinkataan vaatetta vasten, ja miksi näin tapahtuu. Oppilaiden kanssa leikittiin myös viestileikkiä, jossa heidän tuli kuljettaa ilmapallo joukkuetoverilleen hankaussähköä apuna käyttäen - pallosta ei siis saanut pitää kiinni.

Matematiikassa oppilailla oli aiheena murtoluvut ja oppimateriaalina omat matematiikan oppikirjat ja lisätehtävämonisteet. Oppilaiden tuli aluksi yhdessä perehtyä tunnin aiheeseen, käydä läpi oppimistavoitteet ja opettaa toisilleen mahdolliset epäselvät ja vaikeat asiat, minkä jälkeen he saivat omaa tahtia tehdä kirjan tehtäviä. Ryhmän tuli huolehtia, että jokainen ryhmän jäsen ymmärsi ja oppi asiat, sillä oppilaiden tuli aina aukeaman tekemisen jälkeen suorittaa hyväksytysti testi aukeaman asioista. Testistä tuli saada yli puolet oikein. Mikäli testi ei mennyt ensimmäisellä kerralla läpi, tuli oppilaan harjoitella aukeaman tehtäviä uudelleen esimerkiksi jonkun ryhmänsä jäsenen kanssa. Opettaja saattoi antaa myös lisätehtävämonisteita harjoittelua varten. Tämän jälkeen testi tuli suorittaa uudelleen. Oppilaat kävivät myös tietokoneella harjoittelemassa murtolukulaskuja, sekä yksin että parin kanssa.

Musiikkiliikunnassa harjoiteltiin yhdessä 0.-2.-luokkalaisten kanssa eräs suomalainen kansantanssi, Paras leikki. Tanssin yhteydessä oppilaat myös lauloivat, joten tanssiaskeleiden opettelun lisäksi oppilaiden tuli opetella myös laulun sanat. Tanssi esitettiin Kalevala 175 vuotta - päivänä. Harjoittelukertoja oli huimat kaksi kokonaista tuntia, mutta oppilaat hoitivat hommansa hienosti niinkin lyhyessä ajassa. Molempien tanssiharjoitusten alkuun otettiin hieman yhteistoiminnallisia leikkejä, jotta saatiin mielet virkeiksi, vartalot vetreiksi ja yhteishenki mukavan rennoksi.

tanssimassa465x220.jpg
Paras leikki

Eräässä leikissä oppilaat olivat pingviinejä, jotka liikkuivat ympäri liikuntasalia Pingviinitanssin tahdissa kuten pingviinit, ja kun musiikki lakkasi, kaikkien oppilaiden tuli hakeutua maassa olevien sanomalehti-jäälauttojen päälle seisomaan. Lautat vähenivät pikku hiljaa ja pian oli jo kova tekeminen saada kaikki pienet pingviinit mahtumaan lautoille. Toisella kertaa oppilaat liikkuivat kuin sammakot ja hakeutuivat Saku Sammakko -laulun keskeydyttyä lumpeenlehdille. Toisessa leikissä oppilaat olivat esimerkiksi pieniä lumikiteitä, jotka leijailivat ympäri salia musiikin tahtiin. Kun musiikki lakkasi, opettaja huusi luvun, joka kertoi, kuinka monen lumikiteen tuli yhdistyä yhdeksi isoksi lumihiutaleeksi. Tämän jälkeen oppilaiden tuli kertoa yhteisen hiutaleen muodostaneille kavereilleen esimerkiksi lempiruokansa tai vaikkapa mukavimman asian kesässä. Oppilaiden kanssa tehtiin myös yhteisiä äänenavausharjoituksia, jotta Paras leikki - tanssiin kuuluva laulu saatiin raikaamaan toivotulla tavalla.

Jakson arviointi

Ryhmän oppimista ja osaamista arvioitiin säännöllisesti ennalta määrättyjen arviointikriteereiden perusteella (LIITE 2). Kunkin oppiaineen tehtävien tai testien suorittamisesta annettiin ryhmälle pisteitä sen mukaan, kuinka hyvin he onnistuivat tehtävissä (LIITE 3). Taululla oli koko ajan esillä ryhmien ”pistepylväät”, joihin ryhmä merkitsi ja väritti eri oppiaineista saadut pistemäärät eri väreillä. Kaikilla oppiaineilla oli oma värinsä ja jokaisesta aineesta pystyi saamaan saman määrän pisteitä. Lisäksi ryhmä pystyi ansaitsemaan pisteitä Kalevala 175 vuotta - päivän ohjelmanumeroiden suorittamisesta. Tällöin arvioinnin alla oli ennen kaikkea oppilaiden asenne, mutta myös esiintyminen (äänenkäyttö, liikkuminen, eläytyminen yms.).

Koska ryhmää arvioitiin koko ajan kokonaisuutena, oli tärkeää huolehtia ryhmän jokaisen jäsenen edistymisestä ja oppimisesta. Tämä näkyi hyvin ryhmien toiminnassa, sillä jokainen ryhmä piti hyvää huolta jäsenistään, tasapuolisesti. Pistepylväiden seurailu ja vertailu saivat aikaan leikkimielistä kilpailua ryhmien kesken.

pisteytysta465x220.jpg
Arviointipalautetta ja pisteiden merkitsemistä pylväsdiagrammiksi.

Kummankin viikon aikana oppilaat täyttivät kotona yhteistyön itsearviointilomaketta (LIITE 4) ennalta sovittuina arviointipäivinä ja siihen tuli pyytää lopuksi huoltajan allekirjoitus. Lomakkeet palautettiin opettajalle, joka kävi ne läpi. Lomakkeista keskusteltiin yleisellä tasolla loppuarvioinnin yhteydessä. Kerran viikossa, kuitenkin hyvissä ajoin ennen loppuarviointia, oppilasryhmät kävivät yhdessä läpi yhteistoiminnallisen ryhmäarviointilomakkeen (LIITE 5), jossa he arvioivat koko ryhmän sekä ryhmän kunkin jäsenen toimintaa ja oppimista. Lomakkeiden avulla sekä ryhmä että opettaja pystyi näkemään, mitkä asiat olivat yksilöiden ja ryhmän mielestä menneet hyvin ja mihin asioihin tulee panostaa enemmän. Joskus ryhmäarvioinneista laitettiin koteihin kopiot ja niihin oli helppo palata esimerkiksi vanhempainvarttien yhteydessä.

Ryhmän johtajilla oli myös mieluinen ryhmäarviointitehtävä, sillä heillä oli missä tahansa jakson vaiheessa mahdollisuus pyytää opettajalta lupa palkita oma ryhmänsä, mikäli he olivat suoriutuneet jostain palkitsemisen arvoisesti. Palkitsemiskeinoja olivat esimerkiksi erilaisten pelien (mm. Twister, Trivial Pursuit, tikkupeli) pelaaminen ryhmän kesken. Johtajat saattoivat myös keskustella toisten ryhmien johtajien kanssa yhteisestä palkitsemisesta. Mikäli johtajat sekä opettaja olivat yhtä mieltä siitä, että kaikki ryhmät olivat toimineet mallikkaasti, saattoi palkinnoksi päästä esimerkiksi liikuntasaliin leikkimään Kahden tulen välissä -leikkiä.

palkintoleikki465x220.jpg
Palkintoleikki hyvin tehdystä työstä.

Jakson loppuhuipennus: Kalevala 175 vuotta -päivä

Jakso huipentui Kalevala 175 vuotta -päivään, johon koko koulun oppilaat valmistelivat erilaisia esityksiä: laulua, soittoa, tanssin ja näytelmän. Katsomaan oli kutsuttu myös oppilaiden perheet. Esitysten jälkeen kaikki koulun oppilaat askartelivat pareittain Väinämöisen lakit. Oppilaat asettuivat istumaan ennalta sovitun parin kanssa liikuntasalin lattialle, muodostaen suuren neliön, jonka keskellä löytyi Väinämöisen lakin mallikappale sekä kaikki askartelussa tarvittavat välineet. Kukin pari sai itse ratkaista mallin avulla, miten lakki saadaan aikaiseksi. Eri luokka-asteiden oppilaat työskentelivät yhdessä ja näin ollen sovittiin, että parin nuorempi osapuoli saa lakin itselleen. Työskentely sujui mallikkaasti ja oli hienoa huomata, kuinka vanhemmat oppilaat osasivat huomioida nuorempia, pohtia heidän kanssaan, kuinka lakki valmistetaan, ohjata ja avustaa askartelun eri vaiheissa.

yhdessa_lakin_teossa465x220.jpg
Yhdessä ja yhteistuumin vanhempien seuratessa taustalla.

Askartelun jälkeen oppilaat saivat vastaan haastetehtävän: ”Muutto uuteen kouluun”. Liikuntasalin lattialle asetettiin kaksi voimistelumatoista koostuvaa aluetta: nykyinen koulu ja uusi koulu, jossa oppilaat aloittaisivat koulunkäynnin syksyllä. Koulujen välissä oli katosta roikkuva kiipeilyköysi. Kaikki koulun 45 oppilasta sijoitettiin nykyisen koulun alueelle ja tavoitteena oli, että jokainen pääsisi turvallisesti uuteen kouluun, koskematta missään vaiheessa matkaa lattiaan. Mikäli joku oppilaista koskisi lattiaan, täytyi koko porukan aloittaa muutto ihan alusta. Kiipeilyköysi oli oppilaiden yltämättömissä, joten heidän oli ensiksi keksittävä, miten he saisivat köyden itselleen. Sen ratkaistuaan täytyi tarkkaan miettiä, missä järjestyksessä ja miten oppilaat muuttaisivat uuteen kouluun, jotta jokainen oppilas, riippumatta taitotasosta, koosta tai fyysisistä ominaisuuksista, pääsisi turvallisesti perille. Muutaman yrityksen ja erehdyksen sekä uusien ratkaisumallien kehittämisen kautta muutto lopulta onnistui ja sitä päästiin juhlimaan herkuttelun merkeissä, sillä 3.-4.-luokkalaiset myivät päivän päätteeksi limsaa, karkkia ja suklaata.

juhlan_lopuksi465x220.jpg
Juhlan lopuksi herkuteltiin ja ihmeteltiin Sampoa ja syttyvää valoa.

Jakson loppuarviointi

Viimeisenä oli arviointikeskustelu, jossa käytiin yhdessä läpi kahden viikon pituista yhteistoiminnallisen oppimisen jaksoa. Opettaja, oppilaat sekä harjoittelun ohjaaja keskustelivat, kuinka työskentely oli sujunut, millaiselta se oli tuntunut ja mitä oli opittu. Läpi käytiin myös ryhmien pistetaulukot ja katsottiin, miten ryhmät olivat suoriutuneet asetetuista tavoitteista. Jokainen saattoi olla tyytyväinen tasaiseen ja ansiokkaaseen lopputulokseen. Myös vanhempia kävi koululla yhteistoiminnallisen jakson aikana ja kyllä he ihmettelivät oppilaiden innostunutta työotetta ja erinomaista työrauhaa. He antoivat suurkiitokset myös opettajille, opetusharjoittelijalle ja kouluavustajille. Kalevala 175-vuotisloppuhuipennukseen oli saapunut isovanhempia, vanhempia, koulun entisiä oppilaita isovanhempineen ja sisaria.