Ohjeita opiskeluun
Luentopäiväkirjat ja esseet
Luentopäiväkirjan ideana on omien luentomuistiinpanojen analysointi. Suppeimmillaan luentopäiväkirja voi olla luentomuistiinpanot höystettyinä omilla reunahuomautuksilla tai kritiikillä. Tarkoituksena on kuitenkin työstää luennoilla esiin tulleita ajatuksia ja kysymyksiä ja etsiä niiden tueksi mahdollista muuta lähdekirjallisuutta ja materiaalia.
Voit valita haluatko kommentoida kaikkea mahdollista vai keskittyä omasta mielestäsi kiinnostavimpaan luentokertaan. Luentopäiväkirja voi sisältää elementtejä esimerkiksi seuraavantyyppisistä kirjallisista tuotoksista (otteita Kari Palosen esseenkirjoittamisohjeista):
1. Referaatti on luentopäväkirjan minimimuoto, joka valikoi ja esittää pääasiat luennon tai luentosarjan kohteesta. Hyvän referaatin kirjoittaminen on kuitenkin vaikeaa, siksi ei riitä sen kertominen, mitä luennosta jää mieleen. Sen sijaan on selitettävä myös niitä valintoja, joilla ’olennaiset’ on erotettu ’toissijaisista’.
2. Kommentti ilmaisee kirjoittajan omaa kiinnostusta sekä ottaa kantaa luennon teemoihin. Tämän kannan ei tulisi kuitenkaan jäädä pelkän ’tykkään/en tykkää’-tyylisen mielipiteen tasolle, vaan sen tulee sekä ilmaista käytetyt kriteerit että nojautua kiinteästi itse luennon sisältöön.
3. Arvio tarkoittaa jonkin luennon teeman tai jakson yksityiskohtaista tarkastelua. Tällöin opiskelija laajentaa ja syventää teeman tarkastelua nostamalla esiin teemaan liittyviä erilaisia tukintatapoja, pohtimalla niihin liittyviä argumentteja ja tarkastelemalla teemaa yhteiskunnallisen tai tieteellisen merkittävyyden kannalta. Käytännössä tämä edellyttää oheiskirjallisuuden hyödyntämistä aiheen syventämiseksi.
Luentopäiväkirjoissa on mahdollista valottaa käsiteltyjä teemoja yhteiskunnallisten ja kokemuksellisten esimerkkien kautta.
Edellä olevat kirjoittamisvihjeet ovat vain suuntaa antavia, sen lisäksi voit käyttää kokemustasi, mielikuvitustasi ja kiinnostustasi mahdollisimman paljon!
Essee on kirjoitelma, jossa tuotetaan omaa, näkökulmaa johonkin rajattuun teemaan. Essee ei ole pelkkää lähdekirjallisuuden referointia, vaan esseen tulee pohjautua lähdekirjallisuuteen. Tekstissä tulee aina tavalla tai toisella mainita (lähdeviitteellä tai muutoin), milloin jokin lausuma on suora lainaus tai referaatti jonkun toisen kirjoittajan esittämistä ajatuksista. (Jaana Vuori, 1992) Lähdekirjallisuuden käyttöön liittyviä hyviä ohjeita on mm. Umberto Econ teoksen "Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään" (1997, s. 154-165) sekä Naistutkimuslehden lähdeviitteiden merkitsemistä koskevissa ohjeissa.
Esseen kirjoittaminen ei kenties ole helppoa, mutta sitä voi opetella. Ehkä tärkein kirjoittamista koskeva sääntö on: lueta tekstejäsi aina muilla! Vain siten voit varmistua siitä, että tekstisi on ymmärrettävää ja mielenkiintoista luettavaa. Luota siihen, että aikuiset ihmiset osaavat sanoa, milloin eivät ehdi tai halua sinua auttaa. Tarjoudu myös itse tekstien lukijaksi, sillä siitä oppii paljon. (Vuori 1992)
Laadi essee pienimuotoisen tutkielman muotoon. Anna esseelle nimi, laadi sisällysluettelo ja aloita johdannolla, jossa kerrot esseen aiheen, perustelet aiheen valintaa lukijalle henkilökohtaisella kiinnostuksella ja/tai yhteiskunnallisella/tieteellisellä tärkeydellä ja kuvaat esseen rakennetta. Tämän jälkeen jäsennät esseen muutamaan alalukuun, joissa tarkastelet valitsemaasi teemaa eri näkökulmista. Pohdi keskeisiä käsitteitä sopivassa yhteydessä, hyödynnä muuta aihetta koskevaa kirjallisuutta, nosta esiin erilaisia tulkintoja sekä teemaan liittyviä kokemuksellisia havaintoja tai ajankohtaisia keskusteluja. Esitä myös kritiikkiä, mutta muista perustella näkemyksesi. Loppupohdinnassa voit pohtia teemaa vapaammin esimerkiksi suhteessa moraalisiin, eettisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Ja viimeiseksi laadi lähdeluettelo. Kirjoita rohkeasti argumentoiden ja kantaa ottaen.
Esseen laajuus on n. 3 sivua/opintopiste, mutta sivumäärää ei kannata paisuttaa turhalla referoinnilla. Mieluummin vähemmän mutta pohdittua kuin paljon referoitua.
Ja vielä: esseestä tulee aina sopia etukäteen suorituksen vastaanottavan opettajan kanssa ja ne tulee palauttaa paperimuodossa.