Viilto

Wihurin rahaston taidekokoelmiin kuuluvista töistä kootun näyttelyn suunnittelun pohjana oli ajatus siitä, että nuori ihminen tuntee toisinaan olevansa verestävä haava ihmiskunnan lihassa ja tarkkailee itseään peilistä kuvitellen itsensä katseiden ristituleen. Nuori myös asettaa säälimättä kriittisen arvioinnin kohteeksi jokaisen, joka tulee vastaan, ja vertaa itseään lakkaamatta muihin. Näyttelyn teemaksi valittiin miehen ja naisen kuva, koska myös sukupuolisuus onyksi nuoria eniten askarruttavista aiheista. Näyttelyn yhtenä lähtökohtana oli  ajatus ihmisen alituisesti muuttuvasta identiteetistä ja siitä, että tässä mielessä olemme kaikki murrosikäisiä. Identiteetti ei ole koskaan valmis.

Viilto-näyttelyn opiskelijat määrittelivät punaiseksi viilloksi mustavalkoisessa maailmassa ja suuntasivat sen erityisesti nuorille ja murrosikäisille. Näyttely oli esillä Rovaniemen taidemuseossa 6.-23.3.1998 ja se keräsi yhden museon kaikkien aikojen suurimmista
kävijämääristä.

 "Viilto-näyttelyyn tulija saa astella punaista mattoa pitkin kuin filmitähti tai valtiovieras ainakin. Meidän on oltava oman elämälle sankareita jokainen, ja punainen matto on kerrankin levitetty meitä varten. Nuori on tässä näyttelyssä kunniavieras. Me näyttelyn suunnittelijat halusimme luopua ajatuksesta, että tekemällä nuorille suunnatun näyttelyn kasvattaisimme tulevaa taideyleisöä. Eivät katsojat ole taidetta varten, vaan taide on jokaista katsojaa varten.

Tavoitteenamme oli tehdä mieleenjäävä taide-elämys, joka rikkoo ennakko-oletukset miellyttävällä tavalla. Vaikka Viilto on luonteeltaan pedagoginen eli opetustarkoituksessa suunniteltu, ei sitä katsoessa tarvitse etsiä läpinäkyvän opettavaisia teemoja. Kaikki tulkinnat ja reaktiot ovat oikeita - pääasia on, että katsojan päässä tapahtuu jotain."

(Opiskelija Riikka Kalsi näyttelyn lehdistötiedotteessa)