Yleisiä kirjoitusohjeita

Yleisimpiä opiskeluun liittyviä tekstilajeja

  • Hyvää oheislukemistoa erilaisiin tekstilajeihin löytyy esimerkiksi osoitteesta http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/tekstinhuolto/tekstilajeja/

  • Essee
    • pohdiskeleva, persoonallinen teksti tietystä aiheesta ja rajatusta näkökulmasta
    • onäkökulma voi olla jokin yksittäinen konkreettinen tapaus tai jokin teoreettinen käsite (esim. tekijyys, vuorovaikutus tms.)
    • oosoittaa parhaimmillaan kirjoittajan kykyä soveltavaa monenlaista lähdekirjallisuutta
  • Oppimis- tai luentopäiväkirja
    • Luento- tai oppimispäiväkirjallakin on oltava selkeä tavoite, rajattu näkökulma, jonka läpi opittua reflektoidaan. On mahdollista, että valittu teema ei ole sellaisenaan korostunut luennoilla tai kirjallisuudessa, mutta sen käsittely on muuten perusteltua.
    • Teksti etenee ensisijaisesti valitun näkökulman logiikalla ja vasta toissijaisesti luetun tai kuullun kronologian logiikalla.
    • Päiväkirja tekstilajina antaa oikeuden korostaa ”minää”. Lukija on kiinnostunut juuri kirjoittajan näkemyksistä, tulkinnasta ja ymmärryksestä. Luennon tai kirjallisuuden annin hän sen sijaan yleensä tuntee läpikotaisin, siksi sitä ei ole syytä lähteä referoimaan laajasti.
  • Tiivistelmä tai referaatti
    • Referaatti on tiivistelmää selostavampi. Siinä kirjoittaja pyrkii kuljettamaan lukijaa läpi tekstien avaten asioiden välisiä yhteyksiä metatekstein.
    • Tiivistelmä poimii vain oleellisimman.
    • Referaatti ei välttämättä seuraa alkuperäisen tekstin rakennetta. Tärkeää sen sijaa on, että oleelliset asiat poimitaan ja niiden väliset merkityssuhteet avataan-
  • Tutkielma (tutkimusraportti)

    • Edellyttää erillisen ja perusteellisen pohjatyön (lukeminen, ymmärtäminen, soveltaminen, aineiston keruu, aineiston analyysi ja tulosten konstruoiminen)
    • Teksti= tutkimuksen tekemisen avaaminen ja tulosten raportointi
    • Raportoinnissa käytetään yleisesti hyväksyttyä raportointitapaa (ks. ohjeet alla)

 

Ulkoasu

  • Teksti
    • Tekstinkäsittelyohjelmaksi sopii esimerkiksi Word, fontti Times New Roman, fonttikoko 12.
    • Tavutus ja molempien reunojen tasaus antaa tekstille viimeistellyn vaikutelman.
    • Käytä sivunumeroita (joko keskellä ylhäällä tai alhaalla oikealla).
    • Yleisin käytäntö on, että käytetään rivinväliä 1,5 (= n. 32 riviä liuskalle).
    • Sivun asetteluksi sopii Wordin normaali asettelu, vasen marginaali 4 cm, muut marginaalit 2,5 cm.
    • Tulosta varsinaisen leipätekstin sivut (ensimmäisestä pääluvusta alkaen) kaksipuolisina. Kansilehti, (tiivistelmä ja) sisällysluettelo tulostetaan kuitenkin yksipuolisina, ja ne tulevat ennen ensimmäistä päälukua tässä järjestyksessä.
    • Aloita sivunumerointi ensimmäisestä pääluvusta.
    • Numeroi otsikot ja asettele ne vasempaan reunaan.
  • Kansilehti
    • Käytä kansilehteä kaikissa töissä, tekstin pituudesta riippumatta.
    • Muotoile kiinnostava otsikko, joka kertoo tekstin sisällöstä oleellisimman. Tutkimusongelma sellaisenaan ei ole otsikkomainen, mutta sen voi halutessaan sisällyttää alaotsikkoon.
    • Asetteluun on saatavilla monenlaisia ohjeita (ks. esim. Tiede ja teksti – Tehoa ja taitoa tutkielman kirjoittamiseen. Toim. Kniivilä ym. WSOY, 2007). Yksi yleinen ohje on, että tekstin pääotsikko kansilehden asetetaan sivun keskelle, mahdollinen alaotsikko pääotsikon alle, jolloin hierarkkisesti erilaiset otsikot erotetaan toisistaan esim. viivalla.Sivun oikeaan alanurkkaan tulee tekijän nimi, koulutusohjelma, työn nimi (essee, kandidaatintutkielma tms.), vuosi/päiväys ja mahdollisesti myös työn vastaanottajan nimi.
  • Sisällysluettelo ja otsikointi
    • Kirjoittaja voi helpottaa omaa kirjoittamistaan merkitsemällä itselleen työotsikoita (nyt kirjotan tästä -tyyliin). Viimeistelyvaiheessa otsikointia voi karsia ja muistaa, että sen tulee palvella lukijaa.
    • Sisällysluettelo on syytä olla yli 10 sivun mittaisissa töissä.
    • Sisällysluettelon tulee noudattaa pääotsikon logiikkaa, jolloin alaotsikot ovat hierarkkisesti pääotsikon alla. Näin mikään alaotsikko ei voi olla sisällöltään sama kuin pääotsikko.
    • Tutkielmassa keskeisten ns. sisältölukujen (eli jossa raportoidaan tutkimustulokset) otsikoiden tulee olla sisällöllisesti ja kielellisesti rinnasteisia.
    • Tutkielmien sisällysluettelomalleja ei tule kaavamaisesti noudattaa niin, että tulokset olisivat kaikki yhdessä luvussa ja kaikki pohdinnat jäisivät yhteen lukuun. On varmistettava, että tutkielmien kehys on sivumäärällisesti vain ¼ koko tekstimäärästä ja tulokset ja niiden pohdinta saavat ¾ tekstimäärästä.
    • Lyhyissä (alle 20 sivun teksteissä) riittää yhden tason otsikointi (ei 1.1. ja 1.2.). Pitemmissä töissä voidaan käyttää myös useamman tason otsikointia. On syytä muistaa, ettei tekstin pilkkominen ole itseisarvo. Liian pirstaleinen teksti hankaloittaa ymmärtämistä.
    • Otsikoinnissa on oltava looginen: Jos käyttää alaotsikoita, niitä on hyvä käyttää kaikissa pääluvuissa. Jos käyttää alaotsikoita, niitä pitää saman pääluvun alla olla vähintään kaksi. Jos käyttää pääotsikossa pisteellistä numerointia, sitä on käytettävä myös alaotsikoissa (2. Pääotsikko ja 2.1. Alaotsikko TAI 2 Pääotsikko ja 2.2 Alaotsikko).
    • Lisätietoja löytyy esimerkiksi ositteesta http://www.kielijelppi.fi/kirjoitusviestinta/sisallysluettelo-ja-tutkielman-jarjestys

       SISÄLLYS
      kansilehti                                                                         ei numeroida
      tiivistelmä                                                                       ei numeroida
      mahdolliset alkusanat                                                ei numeroida
      1 JOHDANTO                                                                  4
      1.1 Ensimmäinen alaluku                                          4
      1.2 Toinen alaluku                                                        10
      2 PÄÄLUKU                                                                     17
      2.1 Ensimmäinen alaluku                                          17
      2.2 Toinen alaluku                                                        25
      3 PÄÄLUKU                                                                     30
      3.1 Ensimmäinen alaluku                                          30
      3.2 Toinen alaluku                                                        33
      3.3 Kolmas alaluku                                                       36
      4 PÄÄLUKU                                                                     39
      4.1 Ensimmäinen alaluku                                          39
      4.1.1 Alaluvun ensimmäinen alaluku                    39
      4.1.2 Alaluvun toinen alaluku                                  41
      4.2 Toinen alaluku                                                        44
      5 PÄÄTÄNTÖ                                                                  48
      LÄHTEET                                                                           50
      LIITE 1                                                                               liitteisiin ei sivunumeroita
      LIITE 2                                                                              
      LIITE 3

  • Kappalejako
    • Merkitään joko sisentäen (n. 1 cm, paitsi otsikon alle ei tule sisennystä) tai uuden kappaleen alkaminen ositetaan ns. tyhjällä rivillä, jolloin sisennystä ei käytetä.
    • Vältä liian lyhyitä (yhden virkkeen kappaleita) ja liian pitkiä kappaleita (koko sivun mittaisia). Kappaleiden pituus voi vaihdella.
    • Lyhyet suorat sitaatit (esim. aineistolainaukset) kirjoitetaan kappaleen sisään ja merkitään lainausmerkein. Pitemmät (yli 4 riviä) sitaatit voi erottaa muusta tekstistä sisentämällä oikean reunan, käyttämällä tyhjää riviä alussa ja lopussa, kursiivia (tai eri kirjasintyyppiä) ja riviväliä yksi; lainausmerkit eivät tällöin ole tarpeen.
    • Lähdekirjallisuuden suoraa lainaamista tulee välttää tai käyttää vain perustellusti ja poikkeustapauksessa (kun esimerkiksi halutaan korostaa erimielisyyttä ”tämä sanoo näin” ja tämä toinen taas näin” tai kun halutaan korostaa sitaatissa olevaa kielellistä ilmaisua ja puuttua nimenomaan siihen).
  • Lähteisiin viittaaminen ja lähdeluettelo (tutkielmissa)
    • Perusperiaate on se, että tietoja ja ajatuksia saa lainata, mutta ei varastaa. Aina, kun tieto on peräisin jostain, lähde merkitään tekstiin. Merkitsemistavat vaihtelevat tekstilajeittain ja lähteiden määrän mukaan.
    • Jos tieto on palautettavissa jollekin tietylle julkaisun sivulle, nimen ja ilmestymisvuoden lisäksi merkitään myös sivunumero. Jos taas tieto tai ymmärrys on hahmotettavissa yleisesti tekstistä, merkitään vain nimi ja julkaisuvuosi.
    • Jos ei varsinaisesti viitata tekstiin, vaan esimerkiksi mainitaan esimerkkejä tietynlaisista tutkimuksista, voidaan käyttää merkintätapaa ks. esim. Möttönen, 2015.
    • On suositeltavaa käyttää vain sellaisia lähteitä, joista jokin taho vastaa (henkilö tai instituutio). Esimerkiksi Wikipedia ei ole tällainen lähde.
    • Lähteeseen viitataan tekstissä tekijännimellä tai lähteen nimellä sen mukaan, millä tavoin se on lähdeluettelossa merkittynä (esim. Nastri 2006; Tilastokeskus 2009). Näin toimitaan myös internetlähteiden yhteydessä. Tällöin lähdeviitteeseen ei merkitä verkko-osoitetta eikä lukupäivää. Ne tulevat vain lähdeluetteloon.
    • Lähdeviittaustapoja on monenlaisia. Noudata koko tekstin ajan samaa ohjeistusta.
    • Alla muutama linkki verkosta löytyviin ohjeisiin:
      http://www.kielijelppi.fi/kirjoitusviestinta/?c=6-lahteiden-kaytto-ja-lahdeluettelo
      https://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/kasvatustieteet/essee_ohjeet.htm
      https://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/kasvatustieteet/essee_ohjeet.htm
      https://www.jyu.fi/hum/laitokset/kielet/oppiaineet_kls/fennicum/opiskelu/opinnaytetyot/asetteluohjeet      

    • Lähteet-otsikkoa ei numeroida, mutta sen sivuissa jatketaan muun tekstin sivunumerointia.