Tekstiili- ja vaatetusala

| Päiväkirja |

| Alkuperäiset kuvat: Leena Aro | Suunnittelu: Ryota Yamaguchi |


LUENTOPÄIVÄKIRJA / OPPIMISPÄIVÄKIRJA

Päiväkirjan kirjoittaminen on oppimismuoto, jota voidaan käyttää sekä luennoilla että harjoituksissa. Se ei ole luettelo luennon aiheista, eikä se toista luentomuistiinpanoja sellaisenaan. Sen kirjoittaminen on pohdiskelevaa ajattelua, joka kohdistuu luennon keskeiseen sisältöön, esitettyjen käsitysten perusteisiin ja merkityksiin. Luentopäiväkirjan kirjoittaja pysyttelee lähellä luennon sisältöä, ottaa kantaa esitettyihin käsityksiin ja tuo esille luennon herättämiä ajatuksia sekä perustelee esittämänsä mielipiteet. Opiskelija kykenee luentopäiväkirjan kautta seuraamaan omaa oppimistaan ja opettaja puolestaan arvioimaan luentojensa ymmärrettävyyttä ja merkitystä kuulijoille. Päiväkirja voi sisältää harjoitusten reflektoinnin, jolloin omaa suunnitteluprosessia ja/tai työskentelyä raportoidaan ja analysoidaan päiväkirjassa. Siinä kirjoitetaan työskentelyn erilaisista vaiheista ja sen etenemisestä, perustellaan tehtyjä valintoja sekä mahdollisesti myös verrataan ja heijastellaan niitä lähdekirjallisuuteen.

Luentopäiväkirjan kirjoittaminen
Hyvät luentomuistiinpanot ovat päiväkirjan edellytys ja siksi ne on laadittava päiväkirjaa silmällä pitäen. Kirjoittaminen on helpompaa, kun sitä tehdään säännöllisesti luentosarjan edetessä. Näin kirjoittamisesta tulee luonnollista päivittäistä tai viikoittaista ajatusten jäsentämistä ja kehittelyä. Luentopäiväkirjan jäsentely suositellaan tehtäväksi luennon keskeisten teemojen mukaan. Luentopäiväkirja on selkeä ja kieliopillisesti moitteeton kokonaisuus. Oikeaa tyyliä etsivä muistaa vanhan ohjeen: Rem tene, verba sequentur (Pidä kiinni asiasta, niin sanat tulevat perässä). Hyvä luentopäiväkirja näyttää, että kirjoittaja on ymmärtänyt asiansa ja haluaa myös lukijansa ymmärtävän sen.

Luentopäiväkirjan arviointi
Luentopäiväkirjan jättämisestä, arvioinnista ja palautteesta on sovittava luentosarjan alussa. Luentopäiväkirjan arvostelussa käytetään asteikkoa:1-5 tai hyväksytty / hylätty. Hyvä luentopäiväkirja ottaa selkeästi huomioon luennon keskeisen sisällön ja välttää luennon aiheiden luettelointia. Erinomainen luentopäiväkirja on jäsentynyt ja harkittu esitys luennon keskeisistä teemoista. Sille on luonteenomaista luennon pohjalta lähtevä itsenäinen pohdinta. Kielen selkeys ja moitteettomuus ovat erinomaisen luentopäiväkirjan vaatimuksia. Tullakseen hyväksytyksi luentopäiväkirjan on noudatettava laajuudesta annettuja ohjeita:

Lähde:
Turun yliopiston Historian laitoksen työryhmä. Merja-Liisa Hinkkanen, Sakari Ollitervo (pj), Riikka Siponen ja Kari Teräs. Syyskuussa 2001.