Pohjan tahto - Voluntas Polaris

Hankkeen keskeinen kysymys on, miten yksilöiden toiminta on mahdollistanut yhteisöllistä emansipaatiota pohjoisen kontekstissa ja sen muuttuvassa ajassa.   Kaiken kaikkiaan kysymyksenasettelulla vastataan pohjoiseen liittyvään selvään tutkimukselliseen aukkoon ja toisaalta osallistutaan yhteiskuntatieteiden ja humanistiseen teoreettiseen keskusteluun yksilöiden mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisöllisesti yli ajan ja tilan rajojen.

Pohjoinen, joka tässä hankkeessa viittaa Pohjois-Suomeen, -Ruotsiin ja -Norjaan, muodostaa omalaatuisen historiallisen, maantieteellisen, yhteiskunnallisen ja kulttuurisen kokonaisuuden, joka on edelleen vajaasti tieteellisesti kartoitettua aluetta. Hankkeessa on tarkoitus tutkia yksilöiden toiminnan vaikutusta yhteisölliseen emansipaatioon pohjoisen kontekstissa. Pohjoisuus on avain empiiriseen aineistoon, mutta tarkastelun teoreettiset lähtökohdat sekä toisaalta tulokset ylittävät paikallisen erityisyyden. Pohjoisen erityisyys muuttuukin tutkimuksen kannalta yleiseksi.

Pohjoisen aluetta lähestytään hankkeessa toimijuuden ja erityisesti emansipatorisen toimijuuden kautta. Toimijuuden ajatus on keskeinen yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, ja erityisesti kollektiivisen toimijuuden merkitys on ollut korostunutta. Yksilötoimijuuden merkitys on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Toisaalta esimerkiksi kulttuuritutkimuksessa on kuitenkin pyritty lähestymään toimijuutta myös ”alemmalta” tasolta. Tässä hankkeessa toimijuutta lähestytään erityisesti yksilötoimijuuden kautta, olkoonkin että samalla tunnustetaan yksilöiden ja kollektiivien välisen suhteen erottamattomuus.

Hankkeessa yksilötoimijuutta tarkastellaan kulttuurihistoriallisen ja mikrohistoriallisen näkökulman kautta. Mikrohistoriallinen tutkimusote perustuu käsitykselle yksittäisen toimijan kokemuksesta osana kollektiivisesti jaettua kokemisen tapaa ja tutkijan mahdollisuudesta tarkastella yksilön kautta myös yhteisöllistä. Hankkeessa yksilö (mm. kylähullu, kirjailijat, saamelaisvaikuttaja, valokuvaajat, tasavallan presidentti) edustaa tärkeää yhteisön olemassaolon tekijää; yksilö ei tässä tapauksessa edusta tyypillistä yhteisönsä jäsentä, vaan pikemminkin erityistä, jonka kautta yhteisö voi muovata omia yhteisöllisiä rajojaan. Tätä kautta yksilön toiminta – vaikka se olisikin yhteisön kannalta poikkeavaa ­– tuottaa kollektiivista yhteisymmärrystä ja kollektiivin yhteistä identiteettiä.

Yksilön toiminta voi näin ollen edesauttaa kollektiivien emansipatorista selviytymistä suhteessa laajempaan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Toisaalta yhteisö voi antaa mahdollisuuden poikkeaville tai erityisille yksilöille olemassaoloon ja oman erityisyyden toteuttamiseen. Näin ollen myös yksilön emansipaatio toteutuu, jos yksilö pystyy sulauttamaan oman erityisyytensä kollektiiviseen tajuntaan ja mentaliteettiin.

Hankkeen keskeisinä tarkastelun näkökulmina ovat muuttuva historiallinen aikajänne sekä tilan ja paikan käsitteet. Ajallisen jatkumon kautta päästään kiinni kollektiivin olemassaolon ehtojen muutokseen, jotka puolestaan ovat kiinnittyneitä laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tekijöihin. Kysymys paikasta (paikallisuudesta) sekä tilasta (tilallisuudesta) on vahvasti vaikuttamassa siihen, millaiset olemassaolon ehdot toimijoilla voi olla. Paikka ja tila ovat myös määrittämässä sitä mentaliteettia ja identiteettiä, joka tietyn alueen ihmisillä voi olla olemassa. Lisäksi kertomus tietyn lokaliteetin menneisyydestä avautuu nykyhetkessä täysin erilaisten tilallisten – ja sitä kautta myös identiteetteihin ja mentaliteetteihin liittyvien – ehtojen vallitessa.

Hankkeen etusivulle

In English