VIDEON PERUSKURSSI PV 2

KUVAUSTEKNIIKKAA:

1. Rajaus:

Kuvan sisällön jäsentely.
Keskitytään olennaiseen.
Kuvan dynaamisuus - ns. kolmasosa-sääntö - vrt. "kultainen leikkaus".
Diagonaalit - sommittelu syvyyssuuntaan, perspektiivin hallinta.
Anatomiset taitekohdat.
Ilmaa enemmän tai vähemmän kuvattavan ympärille: ns. 1:2-sääntö, ilmatila - kokonaissommittelu.
Huomioidaan myös kuvan reunat.
Kameran (etsimen) kuvasta jää TV:ssä osa pois -> 10 % marginaali rajauksen ympärille.
Ihmisen koko tajutaan ilmatilan avulla (vrt. Tom Cruise - Sigorney Weaver).
Myös tilantuntua voidaan korostaa ilmatilan avulla.

2. Kuvakoot:

Ohjaaja ilmoittaa kirjainyhdistelmällä halutun kuvakoon -> haluttu rajaus.
Kuvakoot ovat ohjearvoja.
Kerro myös kuvausryhmälle kuvakoot.

YK - YLEISKUVA:

Laaja tapahtuma-alue, miljöö tärkeänä osana, kohteet toisarvoisia.
Johdanto - ylimenokuva.
Ilmaisee myös yksinäisyyttä.

SKK - SUURI KOKOKUVA:

Kohteella merkitystä, noin 1/4 kuvan pystysuunnasta - kuva saa muotonsa.
Yleiskuva sisätilassa - video-ohjelmassa suurin käyttökelpoinen kuvakoko jos kuvassa ihmisiä.

KK - KOKOKUVA:

Esiintyjästä saadaan tarkka kuva, liikkeet - asema.
Käsitys tapahtumapaikasta vahvistuu.

SPK - SUURI PUOLIKUVA:

Rajaus reiden puolivälistä, ei nivelten kohdalta - huomioi myös vaatetus - ympäristö mukana.
Tasapainoinen.
Hyvä aloituskuva joskin keinotekoinen.
Haastatteluissa yhdessä puolikuvan ja lähikuvan kanssa.

PK - PUOLIKUVA:

Rajaus navan kohdalta, ilmeet alkavat hahmottua, ympäristön merkitys vähäistä.

PLK - PUOLILÄHIKUVA:

Rajaus kainalon alapuolelta, ilmeet hyvin esillä, tausta ei merkittävä.
Uutisia luettaessa, keskustelu.
Mies/nainen.

LK - LÄHIKUVA:

Passikuvamainen, rajaus hartioista, keskitytään aivan oleelliseen.
Painotetaan yksityiskohtia, intensiivinen.

ELK - ERIKOISLÄHIKUVA:

Kuvataan anatomisia yksityiskohtia.
Oikeinkäytettynä tehokas, vain osa kuvataan, voimakkaasti tunnepitoinen, makro.
Ei pitäisi käyttää normaalissa keskustelussa.

3. Kameran korkeus:

Tasokulma:

Kuvaus kohteen 'silmien' korkeudella.
Kuva nähdään vaakatasossa ilman korostunutta perspektiivivaikutelmaa.
Poikkeuksia: istuva kohde - kamera 'istuu' myös.
Tasa-arvoinen.

Yläkulma:

Syvyys esille.
Voidaan antaa kokonaisvaikutelma.
Kulmalla voidaan vaikuttaa kohteen olemukseen: lisää kaljuisuutta, korostaa pyylevyyttä, saa näyttämään avuttomalta.

Alakulma:

Korostaa mahtavuutta: merkittävät henkilöt.
Ympäristön merkitys korostuu.
Ihmiset saavat voimaa.
Laajakulmalla merkitys kertautuu.

4. Kameran liike:

Luonnollinen, vastaa kävelevää ihmistä.
Lähestytään kohdetta.

Milloin käytetään:

Tilanteen ja tunnelman tiivistäminen.
Sommitelman muuttaminen ja korjaaminen.
Tapahtuman korostaminen.
Tilan esittely.
Edellä kulkevan kohteen seuraaminen.
Kuvakoon muuttaminen tiiviimmäksi.

Ajo taaksepäin:

Mielenkiinto menetetään.
Avataan näkymiä.
Sammutetaan voimakas lataus.

Milloin käytetään:

Loppukuvana.
Ympäristön esittely.
Eteenpäin kulkevan henkilön seuraaminen.
Yksinäisyys ja avuttomuus.
Kuvakoon laajentaminen.
Laajentaminen voi merkitä myös riemua ja iloisuutta.

5. Kuvakulmat:

Mieti onko kuvakulma, rooli katsojan kannalta paras.
Valitse kuvakulmat huolellisesti: selventää kuvakerrontaa, tukee jatkuvuutta, pitää katsojan tilanteen tasalla

1. Objektiivinen kuvakulma:

Eniten käytetty.
Ulkopuolinen tarkastelu, "kolmas persoona".
Kohde ei reagoi kameran läsnäoloon.

Subjektiivinen kuvakulma:

Persoonallinen näkökulma.
Kamera (=katsoja kameran paikalla) 'osallistuu' tapahtumaan.

Kamera katsojan silminä (NYPD Blue).
Kamera vaihtaa paikkaa esiintyjän kanssa (Vertigo).
Kamera toimii katsojan silminä - katsekontakti (Lovejoy).

Näkökulma, Shouldershot:

Näyttää tapahtuman jonkun tietyn esiintyjän näkökulmasta.
On objektiivinen kuvakulma; kamera esiintyjän vieressä, ei paikalla.
Esiintyjä ei katso kameraan vaan hieman ohi.
Näkökulma on objektiivisen ja subjektiivisen kuvakulman välimuoto.

Varottava etteivät kuvakulmat sekoitu.
Kaksoiskatse: tilanne jolloin haastateltava katsoo sekä haastattelijaan että kameraan.
Vältettävissä ohjaamalla haastateltavaa.

6. Muut kamera-ajot:

Panorointi:

Kamera kääntyy pystyakselin ympäri.
Liike kuvassa tapahtuu vaakatasossa.
Kohteen seuraaminen.
Keskelle ruutua sommitteleminen heikentää liikkeen merkitystä.
Panoroinnin merkitykset:

Liike
Tilan esittely.
Ylimenokuva (yllättynyt pyyhkäisy, sviippi).
Dramaattinen paljastus.

Pystypanorointi eli tilttaus:

Kameran liike vaaka-akselinsa ympäri.
Korkeat huoneet, patsaat...
Kameran nosto ja tilttaus yhtäaikaa dramaattinen tehokeino.

Sivuttaisajo:

Visuaalisesti tehokas.
Kamera liikkuu sivusuunnassa. -> lähellä olevat kohteet liukuvat nopeammin kuin taustalla olevat -> syvyysvaikutelma.
Katsojalle voimakas mukanaolon tunne.

Tarkennusajo:

Kameran kuvaa ajetaan tarkennuspistettä hyväksikäyttäen.
Dramaattinen.

Kiertoajo:

Kohteen ympäri tapahtuva ajo.
Paljastaa kohteen ympäristön.
Alistaa kohteen, ympäristö dominoi.
Suuret kuvakoot.

Pystysuuntainen eli nosturiajo:

Kamera nousee/laskee.
Liikkeenä luonnoton.
Sidottu kohteen liikkeeseen - huomiopiste.
Miljöön kuvaus.
Ohjelman aloittaminen/lopettaminen.

Zoomaus eli optinen ajo:

LUONNOTON.
Ei varsinainen kamera-ajo koska zoomobjektiivin efekti tehdään polttoväliä muuttamalla.
Zoomauksessa tapahtuu aina perspektiivivääristymä.
Edut: nopeus, yllättävien liikkeiden hallinta, ilmaisu.
Zoomauksen vaikutukset:

Polttoväli -> syvyysterävyys, perspektiivi.
Valovoima -> teleasennossa valovoima vähenee.
Aukko - vaikuttaa terävyysalueeseen eli syvyysterävyyteen eri polttoväleillä.

Objektiivien päätyypit:

Fix focus- eli kiinteäpolttoväliset objektiivit:

Kiinteä polttoväli - usein ei tarkennusta.
Kuvakokoja sommiteltaessa kameraa liikuteltava.
Valvonta- ja erikoistehostekamerat (superlaajakulmat).

Zoomobjektiivit:

Polttoväliä voidaan muuttaa jopa 16 kertaiseksi.

Ammattimaisessa työskentelyssä on kamerat varustettava:

Zoomobjektiivilla eri kuvaustilanteiden hallitsemiseksi.
Laajakulmaobjektiivilla käsivaraisia ottoja varten.

Voidaan tallentaa laaja tapahtumien kirjo.
Kuvakokojen, -kulmien ja -ajojen monipuolinen käyttö.

Go back