KÄYTÄNNÖN ESIMERKKEJÄ KUVAUSTEKNIIKASTA:
HUOMIOPISTE:
- Huomiopiste on se piste johon katsoja katsoo kuvassa, esiintyjän kasvot, liikkuva auto tms. toimiva kuvan osa.
- Huomiopiste tulisi sijoittaa ns. kultaisen leikkauksen leikkauspisteisiin tai kokonaissommittelullisesti luontevasti - kuvasta löytää heti kuvan toimivan osan.
- Huomiopisteessä ei saa olla liian suurta muutosta peräkkäisissä kuvissa samaa aihetta tai henkilöä samassa ajassa ja paikassa kuvattaessa - täten saavutetaan kerronnallinen jatkuvuus.
- Tärkeää muuttaa huomiopistettä kerronnan edetessä.
- Huomio kiinnittyy helpoimmin ylös vasemmalle, vaikeimmin alas oikealle - kuvan luonnollinen lukusuunta.
- Huomio kiinnittyy helposti myös liikkeeseen.
- Äänikin voi muodostaa huomiopisteen (puhelin soi - missä puhelin?).
SUOJAVIIVA:
- Suojaviiva tarkoittaa sitä että peräkkäisissä otoksissa toiminnan tai liikkeen suunta pysyvät koko ajan samoina.
- Yleensä katseen suunta muodostaa suojaviivan.
- Myös liike muodostaa suojaviivan itsensä suuntaisesti.
- Valon tulosuunta muodostaa suojaviivan.
- Kääntymiset ja suunnanmuutokset on parasta näyttää.
- Suoraan edestä tai takaa kuvatut otokset ovat neutraaleja ja ne voidaan leikata kummaltakin puolelta suojaviivaa kuvattuihin otoksiin.
- Suojaviiva voidaan ylittää kamera-ajolla.
Haastattelu:
SOMMITTELU:
- Kuvan rakentamien kohteesta ja sen ympäristöstä.
- Sommitteluun liittyvät: rajaus, huomiopiste, kohde ja sen sijoittuminen.
- Sommittelulla saadaan aikaan syvyysvaikutelma:
- Taka-ala
- Kohde
- Etuala
- Kamera-ajolla voidaan korostaa kolmiuloitteisuuden vaikutelmaa.
- Kuvan tasapaino:
- Sommittelun avulla saadaan kohde muodostumaan kuvan tärkeimmäksi elementiksi ja sommittelun avulla ohjataan katsetta niin, että kohde on helposti löydettävissä - diagonaalit.
- Ihminen pystyy havaitsemaan 5 - 6 erillistä kohdetta yhdellä kertaa. Mitä enemmän kuvassa on liikettä, sitä vähemmän kohteita voidaan havaita.
- Mieluiten vain yksi pääkohde. Pääkohde on esimerkiksi puhuva tai toimiva ihminen.
- Mitä enemmän kohteita on, sitä vaikeammaksi tulee niiden sommitteleminen.
- Myös kuvien kesto liittyy sommitteluun - jos kuvassa on paljon yksityiskohtia on sen kestettävä kauemmin kuin jos siinä on vähän yksityiskohtia. Lisäksi on otettava huomioon se, mitä kuvalla halutaan sanoa.
- Sommittelu on myöskin kohteen sijoittamista ympäristöön siten, että katsoja elää tunnelmassa mukana ja vaistoaa sen vaikkei tiedäkkään mistä se johtuu; esimerkiksi yleiskuva ja yksinäisyys.
ANALOGINEN KIELI:
- Esineillä ja asioilla on ohjelmassa oma viestinsä mutta sen lisäksi ne voivat välittää katsojalle tietoa esimerkiksi kohteen yhteiskunnallisesta asemasta, terveydellisestä tilasta ja sosiaalisesta suhteista.
- Jokaisessa kuvassa nähdään sekä enemmän, että vähemmän kuin mitä siinä objektiivisesti on. Tähän vaikuttavat katsojan omat kokemukset, looginen ajattelu sekä tunteet. Katsoja suorittaa jatkuvaa valintaa, jolloin huomaamatta jäävät seikat, joita katsoja ei tunne tai jotka kuvan aistimishetkellä ovat epäolennaisia.
Kaksi miestä:
- Hyvät vaatteet = rikas.
- Huonot vaatteet = köyhä.
LIIKKEEN SUUNTA:
Kuvaa luetaan lineaarisesti ajan suhteen samalla tavalla kuin esimerkiksi kuvasarjaa, jossa kuvat etenevät toistensa suhteen lukusuunnassa vasemmalta oikealle.Kohtaaminen:
Eroaminen:
Maantieteellinen liikkeen suunta:
- Idästä länteen Lännestä itään:
- Pohjoisesta etelään Etelästä pohjoiseen:
ylös:
alas:
- Kuvan alapuoli kestää enemmän painoa kuin yläpuoli (potentiaalienergia), oikea enemmän kuin vasen, koska kuvaa luetaan vasemmalta oikealle. Liike pyrkii tapahtumaan "luonnostaan" alas ja oikealle (oikeakätinen kuvan lukutapa).
- Oikealle suuntautuva liike johtaa kohti kotia ja sidonnaisuutta ja sen päämääränä on lepo. Yleensäkin helpompi kulkusuunta.
- Vasemmalle suuntautuva liike johtaa kaukaisuuteen, pois tutusta ympäristöstä kohti seikkailua - vastavirtaan:
Jätä liikkeelle tilaa -> liike saa suunnan:
Jätä katseelle tilaa -> katse saa suunnan:
Peräkkäiset kuvat kuuluvat yhteen:
RAJAUSVIRHEITÄ:
Rajaus, klaffi- , valaisu- ym. virheet voivat toimia ohjelmassa efekteinä, mutta normaalissa kerronnassa niitä tulisi välttää.Kohde nojaa kuvan reunaan (muista 10%:n suoja-alue televisiokuvassa):
Terävä taustan linja leikkaa kohteen pään:
Kohde on rajattu kaulasta:
Kohteesta kasvaa esineitä:
KLAFFIVIRHEET:
Klaffivirheet ovat kerronnallisia hypähdyksiä joissa katsojan ajan ja paikan taju häiriintyy.Liian pieni kuvakoon muutos:
- Seuraa hypähdys kuvassa, koska kuvat ovat liian samanlaiset - minimissään kaksi kuvakokoa.
- Ajan ja paikan taju häviää - maksimissaan viisi kuvakokoa.
- Hypähdys, koska kuvat ovat liian samanlaiset - muutos tulisi olla > 30 astetta.
- Saattaa sekoittaa ajan ja paikan jatkuvuuden taustan muuttuessa liian rajusti.
LIIKKEESEEN LEIKKAAMINEN:
- Jos kohde ensimmäisessä otoksessa juoksee ja toisessa kävelee, tapahtuu häiritsevä muutos - juoksija menettää nopeuttaan. Liikkeen nopeuseroista johtuva virhe voidaan välttää sillä että katsojalle näytetään nopeuden muutos.
- Toinen mahdollisuus on käyttää hyvin tiivistä kuvakokoa liikkeen laadun muutoksen väliin - katsojalle annetaan mahdollisuus loogisesti muuttaa liikkeen laatua. Katsojaa voidaan myös hämätä käyttämällä ns. välikuvaa, toimintaan suoranaisesti liittymätöntä täytekuvaa, esimerkiksi kuuntelevaa ihmistä.
- Huomiopisteen pitäisi siirtyä liikkeen suuntaan jotta kerronnallisesti päästäisiin myös lähemmäksi liikkeen päätepistettä.
- Huomiopisteeseen vaikuttavat myös liikkeen laatu ja suunnanmuutokset:
- Liikkeen nopeus muuttuu.
- Katseen suunta kääntyy.
VALAISTUKSEN JA VÄRIN JATKUVUUS:
- Valaistuksen muuttuminen saattaa erehdyttää katsojaa paikasta.
- Myös ympäristön värisävyn on pysyttävä muuttumattomana.
LAVASTUKSEN JA VAATETUKSEN JATKUVUUS:
OPTISEN KUVANMUODOSTUKSEN JATKUVUUS:
VALON SUUNNAN ON OLTAVA LUONNOLLINEN:
- Valon tasoitukseen ja lisävalaistukseen voidaan käyttää myös valkoista pahvia, styrox-levyä tai rypytettyä alumiinifoliota (tärkeää tasoitettaessa auringon jyrkkää valoa).
- Kohteen on oltava vähintään 1 metri seinästä, muuten varjo on liian voimakas ja syvyysvaikutelma jää latteaksi.
Copyright Pekka Ranta, University of Lapland 1995