DocSoc360°-tohtoripilotin aikana järjestetyt kirjoitusretriitit tukevat tutkimustyötä, luovat rakennetta kirjoitusprosessiin ja edistävät yhteisöllisyyttä. DocSocin retriiteillä on keskusteltu väitöstutkimuksista, saunottu, joogattu, naurettu, laskettu mäkeä ja tietenkin kirjoitettu.

DocSoc-tohtoripilotissa on järjestetty kirjoitusretriittejä lähes pilotin aloittamisesta asti ja kokemukset niistä ovat poikkeuksetta olleet positiivisia. Yleisesti kirjoituretriittien toteutustavat voivat olla erilaisia lähtien muutaman tunnin tai päivän mittaisista etätoteutuksista esimerkiksi viikon pituiseen kokoontumiseen saman katon alle.  

Tässä blogitekstissä esittelemme DocSoc-tohtoripilotissa saatuja kokemuksia leirimuotoisista kirjoitusretriiteistä, joita olemme olleet järjestämässä Lapin, Jyväskylän ja Oulun yliopistojen DocSoc-yhteisöille. Pohdimme myös, mitä retriittityyppinen työskentely voisi tuoda tohtorikoulutukseen laajemminkin. 

Kirjoitusretriitti tekee kirjoittamisesta näkyvää ja yhteistä 

Kirjoittaminen on tutkijan ja etenkin väitöskirjatutkijan työn ydintä. Kirjoittamiseen keskittyminen on tärkeää monestakin syystä: samalla kun työstetään tekstiä väitöskirjan sivuille, vahvistetaan myös akateemisen kirjoittamisen taitoja. Kirjoittamistyötä tehdään usein yksin, mutta kirjoitusretriitti tekee siitä yhteisöllisempää ja sitä myöten näkyvämpää.  

Kirjoitusretriitit eivät suinkaan ole uusi akateemisen työskentelyn muoto, ja niitä on myös tarkasteltu akateemisessa kirjallisuudessa. Esimerkiksi Johanna Isosävi ja Camilla Lindholm ovat kirjoittaneet kirjoitusretriiteistä vuonna 2023 julkaistussa Yhteisöllisen kirjoittamisen oppaassaan. He esittelevät erilaisia kirjoitusretriittejä ja niistä tehtyjä tutkimuksia; yleensä kirjoitusretriitteihin kuuluu jonkinlainen yhteinen orientaatio, yhteisiä kirjoitusessioita samassa tilassa tai omissa huoneissa, yhteisiä taukoja ja myös fyysistä, ajattelua edistävää toimintaa. Tehokkaan kirjoittamisen lisäksi Isosävi ja Lindholm korostavat riittävän pitkiä taukoja, joiden aikana aivot saavat levähtää. 

DocSoc360-kirjoitusretriitin osallistujia Lapin ja Oulun yliopistoista kirjoitusretriitissä Keski-Suomessa keväällä 2026. Kuvaaja: Katri-Maria Järvinen

Monilla käytännön järjestelyillä on merkitystä retriitin onnistumisen kannalta. Olennaista on, että arjen toiminnot eivät häiritse työskentelyä, kun esimerkiksi ruokahuolto on kirjoittajien puolesta hoidettu.  Omissa retriiteissämme lähes aina kuulemme huokaisun: ”onpa ihanaa, kun ei tarvitse laittaa itse ruokaa!”. 

Onnistuneen retriitin ainesosia 

Kokemuksemme mukaan onnistunut retriitti koostuu useista ainesosista. Tietenkin yhtenä tärkeimmistä aineisosista on tavoitteellinen kirjoittaminen. Ennen retriitin alkua tai retriitin alussa tavoitteen asettaminen suuntaa kirjoittamista ja keskittää retriitin fokuksen, jolloin muihin asioihin ei ole tarpeen paneutua. Tavoite kannattaa kirjoittaa itselleen ylös ja sen on hyvä olla sopivan kokoinen. Tavoitteen edistäminen retriitin aikana voi sisältää erilaisia kirjoitusharjoituksia, jotka antavat uusia näkökulmia kirjoittamiseen ja sen suuntaamiseen. Blogitekstin loppuun olemme koonneet muutamia retriiteissämme kokeiltuja harjoitteita ja käytäntöjä. 

Lisäksi kokoontuminen retriittiin mahdollistaa kollegoiden kohtaamisia ja keskusteluita, jotka ovat etenkin tohtoripilotin kaltaisessa tiiviissä projektissa tärkeitä. Retriiteissämme kokonaisuuden kannalta on merkitystä ollut silläkin, että mukana on ollut sekä väitöskirjatutkijoita että -ohjaajia. Tämä on mahdollistanut sen, että eri uravaiheiden tutkijat kohtaavat ja keskusteluja pääsee käymään oman ohjaajan lisäksi muiden kokeneiden tutkijoiden kanssa. Tällaisille kohtaamisille jää myös tavallisessa työarjessa usein liian vähän aikaa, vaikka ne ovat tärkeitä. Etätyömaailmassa kohtaamisten merkitys korostuu entisestään. 

Pelkästään katto pään päällä ei riitä, vaan paikan valinnallakin on merkitystä. Retriittejämme on pidetty laidasta laitaan erilaisissa paikoissa, kylpylöistä maalaishotelleihin metsän keskellä. Konkreettisia toiveita retriitin paikasta on ollut esimerkiksi oma huone (jos sosiaalisuus käy liiaksi), omassa huoneessa kirjoituspöytä (jonain hetkinä yksinkin kirjoittaminen on tarpeen), miljöö on kaunis (se inspiroiva) ja tietenkin suhteellisen helppo kulkeminen (pilottilaiset asuvat eri puolilla Suomea, joten poikkeuksetta retriittipaikkoihin matkustetaan kauempaakin). 

DocSoc360-kirjoitusretriitin osallistujia Jyväskylän yliopistosta ilta-aktiviteetin parissa alkuvuodesta 2026. Kuvaaja: Sini Tiihonen

Viihtyisä ympäristö kiinnittää ajatukset muutaman päivän ajan vain kirjoittamiseen, mutta aikaa jää myös muuhun. Leirimäisen retriittikokonaisuuden kannalta vapaa-ajallakin on tärkeä rooli. Iltaisin aikaa jää luonnossa liikkumiseen ja muilla tavoin palautumiseen, mihin voi retriittiympäristössä panostaa joskus jopa paremmin tai ainakin eri tavoilla kuin kotioloissa. 

Kirjoitusretriitti osana tohtorikoulutusta 

DocSocin leirimäisistä retriiteistä on muodostunut tärkeä säännöllisin väliajoin toteutuva lähityöskentelyjakso eri puolilla Suomea asuville pilottilaisille. Retriitit tuntuvat toimivan hyvin pilotin yhtenä rakenteena, joka tekee kirjoittamistyön näkyväksi ja antaa puitteet tavoitteellisen kirjoitusprosessin ja sen myötä myös tutkimuksen edistämiseen.  

Tohtorikoulutuksen kokonaisuudessa retriitti voisi olla enemmänkin käytetty toimintamuoto. Säännöllisesti järjestettyinä retriitit jaksottavat tutkimustyötä ja ikään kuin vauhdittavat kirjoitustyötä sopivissa paloissa. Isosävi ja Lindholm (2023) suosittelevatkin yhteisöllisen kirjoittamisen sisällyttämistä yliopiston tutkimusstrategiaan ja huomauttavat, että kirjoittaminen ja sille ajan löytäminen ei voi jäädä yksilön harteille.  

Tohtoripilotissa osallistujia yhdistää yhteinen ja tiivis kolmivuotisen pilotin ympärille rakentuva kokemusmaailma, mutta se ei ole edellytys yhdessä kirjoittamiselle. Pilotissa järjestämiemme kaltaisten kirjoitusretriittien haasteeksi voi muodostua aika, etäisyys ja hinta. Isosävi ja Lindholm (2023) kuvaavat Yhteisöllisen kirjoittamisen oppaassaan vaihtoehtoisia retriittejä monen päivän ”reissuretriiteille”. Retriitin voi järjestää myös etänä, jolloin retriitin struktuuri voi pysyä samankaltaisena, mutta yhteys ja yhteisöllisyys pysyvät. Lisäksi retriitin ei tarvitse olla pitkä, vaan se voi olla vaikka päivän tai puolen päivän mittainen kirjoitussessio, jossa kokoonnutaan samaan tilaan kirjoittamaan. Pääasia on, että kirjoittamiselle luodaan aika, paikka ja yhteisesti annettu lupa.  

Esimerkkejä retriiteissämme hyväksi todetuista käytännöistä ja harjoitteista

Käytäntö 1: Lapin ja Oulun yliopistojen yhteisissä retriiteissä on kokeiltu ohjattuja luovan kirjoittamisen harjoituksia. Retriittiosallistujien kertoman mukaan harjoitus ennen kirjoitusession alkua esimerkiksi kirjoituspäivän aamuna on sopivasti suunnannut ajatuksia kirjoittamiseen ja käynnistänyt kirjoitusprosessin.  

Käytäntö 2: Jyväskylän yliopiston retriiteissä on jo vakiintunut tapa kirjoittaa yhdessä Pomodoro-tekniikalla. Siinä yksi kirjoittajista asettaa hälytyksen soimaan 20, 25 tai 50 minuutin päästä ja siihen asti jokainen keskittyy omaan kirjoittamiseensa. Hälytyksen tullessa, jokainen solmii vielä viimeisen ajatuksensa tekstiin ja tulee yhteiselle tauolle. Tauolla usein noustaan ylös, venytellään, käydään ehkä ulkona sekä jutellaan siitä, kuinka kirjoittaminen tänään tässä hetkessä sujuu – ja jaetaan yhteiset tunteet.

Käytäntö 3: Lapin ja Oulun yliopistojen retriitissä pidettiin väitöskirjatutkijoille Q&A-tuokiot artikkeliväitöskirjan yhteenvedon kirjoittamisesta sekä monografiaväitöskirjan koostamisesta. Kirjoitusretriitti oli hyvä ympäristö pitää yhteinen kasvokkainen teemallinen keskustelutuokio, jossa oli tilaa jakaa kokemuksia kirjoittamisesta ja saada vinkkejä työskentelyyn väitöskirjaprosessin viimeisellä puoliskolla. 

Kirjallisuus

Isosävi, J. M., & Lindholm, C. (2023). Yhteisöllisen kirjoittamisen opas. Art House.  

Kirjoittajat: 

Salla Era on väitellyt yhteiskuntapolitiikasta yhteiskuntatieteiden tohtoriksi ja työskentelee nyt Jyväskylän yliopiston DocSoc360°-tohtoripilotin koordinaattorina.  

Katri-Maria Järvinen on sosiaalipolitiikan alalta väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori, joka työskentelee valtakunnallisena DocSoc360°-tohtoripilotin koordinaattorina Lapin yliopistossa.