Kansainvälistymistarinoita
 
ADSC04669 (002).jpg

Heidi Heikkonen, vaihto-opiskelija Irlannissa

11.8.2016

Keväisen Dublinin valloittanut Heidi Heikkonen, sosiaalityön opiskelija Lapin yliopistosta, lähti maailmalle yks kaks yllättäen. Nyt hän muistelee, kuinka näki ensimmäistä kertaa vuoroveden, kohtasi lampaita vuorilla ja sohaisi muurahaispesään irlantilaisissa kotibileissä.

 

”--Mä olen Pirkanmaalta kotoisin, vuorovettä nähnytkään. Ensimmäisen kerran kun näin laskuveden, mä vaan ihmettelin, että mihin kaikki vesi on kadonnut.”

Kuka olet ja missä olet ollut vaihdossa?
Eli, olen Heidi Heikkonen. Olin vaihdossa Dublinissa, Irlannissa, tammikuusta toukokuuhun. Neljä kuukautta, vähän päälle. Pääaineenani oli sosiaalityö ja pari kurssia tein omiin pääaineopintoihini sosiaalipolitiikasta ja sosiaalityön käytännöistä. Lisäksi opiskelin arkeologiaa, hortonomiaa sekä folkloristiikkaa.


Miksi päätit lähteä vaihtoon?
Mä olen ollut aikaisemmin työharjoittelussa Iso-Britanniassa ja tykkäsin siitä tosi paljon. Nyt täydennyshaussa, yks kaks yllättäen, päätin, että miksipä ei, vielä oli aikaa lähteä vaihtoon!

Kandiaiheeni tulee olemaan aika vaikea ja tarvitsen siihen ulkomaisia lähteitä. Helpotti kummasti englannin kielen ymmärrystä, kun joutui puoli vuotta pelaamaan yksinomaan sillä. Ja tietysti maailman näkeminen oli suuri syy lähtöön.


Koetko saaneesi jonkinlaisia henkisiä valmiuksia vaihtoon lähtösi ansiosta?
Ehdottomasti, varsinkin silloin kun olin ensimmäistä kertaa vaihdossa. Olin ehkä 20-vuotias – silloin jo vaihto auttoi kasvamaan ihmisenä, nyt vielä enemmän. Kotonahan olen parisuhteessa, kaverit ovat ympärillä. Vaihdossa on aikaa mietiskellä vähän itsekseen, pohtia sitä, millainen ihminen haluaa olla. Itseäni se auttaa kehittymään ihmisenä.

Tietysti vaihdossa saa myös varmuutta matkustamiseen. Irlannissa olen matkustanut aika lailla joka ilmansuunnassa. Se on helppoa ja halpaa – junat ovat sitten kalliimpia, mutta busseilla pääsee hyvin. Kyseessä on pieni maa, joten eihän siinä mene kuin pari tuntia, kun hurauttaa maan toiselle puolelle.


Seuraavaksi tavattoman laaja kysymys – millainen on Irlanti?
[naurua] On kyllä todella laaja kysymys! Irlanti vaihtokohteena, riippuen toki yliopistosta, on täynnä ystävällisiä ihmisiä ja mukavaa pubikulttuuria. Dublin on turistikaupunki, se ei anna täydellistä kuvaa Irlannista – tietenkään, koska se keskittyy turismiin. Mutta pikkupaikkakunnilla ollaan todella ystävällisiä. Olen tykännyt todella paljon. Luontoa on paljon, vuorenomaisia mäkiä ja… lampaita. [naurua] Lampaita on paljon.


Koetko saaneesi akateemisia valmiuksia vaihtoyliopistostasi?
Ainakin perspektiiviä. Olen meidän suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija, joten en välttämättä valmiiksi tiennyt, mitä odottaa. Dublin antoi hyviä valmiuksia tieteelliseen kirjoittamiseen, etenkin siksi, että joutui kirjoittamaan vieraalla kielellä. Helpottaa, kun vieraassa kielessä on jotenkin selkeämmät säännöt, ei pysty lavertelemaan kuten äidinkielellään saattaa.


Oliko sopeutuminen uuteen maahan helppoa?
Asuin kampuksella, nelisen kilometriä pääkampuksesta. Siellä oli sellainen oma pieni lintukoto, jossa asui paljon kansainvälisiä opiskelijoita. Pari irlantilaistakin jäi kavereiksi. Kerhoja oli paljon – itse olin esimerkiksi melontakerhossa – ja niistä jäi kavereita. Sopeutuminen oli aika helppoa, mutta kyllä kulttuurishokkejakin mahtui mukaan.


Esimerkiksi silloin, kun olin paikallisissa kotibileissä. Irlannissa naisten asema, no, se ei ole vieläkään hirveän tasa-arvoinen. Jotain kotibileissä kerran höpötimme ja tulin sanoneeksi, että en halua lapsia ja että miesystäväni tietää kantani myös. Koko likkaporukka kääntyi katsomaan, että ”Mitä?” Kysymyksiä rupesi satelemaan ihan kunnolla. Suomalaisenahan en ollut ihan tottunut siihen, että kauhealla tahdilla udellaan. Tuli olo, että sohaisin vähän muurahaispesään. Mutta ihan hauskaa oli antaa perspektiiviä!


Koitko vaihdossasi seikkailuja, joista haluaisit kertoa?
Me eksyttiin vaikka kuinka monta kertaa! Naapurusto oli hyvää, eli kyllä sitä uskalsikin hukata itsensä.

Kävin myös meressä uimassa. Yksi kaveri oli USA:sta kotoisin ja oli asunut aina meren äärellä – se paineli suoraan veteen. Mä taas olen Pirkanmaalta kotoisin, vuorovettä nähnytkään. Ensimmäisen kerran kun näin laskuveden, mä vaan ihmettelin, että mihin kaikki vesi on kadonnut. Veteen mennessä en uskaltanut mennä puoliksikaan niin pitkälle kuin amerikkalainen kaverini, joka käveli varmaan kuudensadan metrin päähän rannasta. Oli ihan pimeätä ja toinen vain juoksi vedessä kuin pieni Bambi. Hullua toimintaa! [naurua]


Suositteletko vaihtoon lähtemistä?
Juu-u, totta kai suosittelen. Se antaa mahdollisuuden kasvaa. Saa ystäviä ympäri maailmaa. Erityisesti akateemiselta kannalta vaihdosta on ollut minulle hyötyä. Ja – kielitaito, se paranee, totta kai.