Olli2.jpg

Kasvo: Olli Tiuraniemi rakensi Lapin yliopiston tiedeviestinnän ja siirtyy nyt kulttuuritekojen pariin

6.10.2017

Vajaan neljännesvuosisadan Lapin yliopistoa palvellut viestintäpäällikkö Olli Tiuraniemi siirtyy eläkkeelle vuoden vaiheessa. Hän jättää taakseen korkeatasoista tiedeviestintää tekevän yliopiston. Tiuraniemi toivoo, että tieteestä kerrotaan Lapissa laadukkaasti myös jatkossa. Työyhteisöviestintään hän kaipaa avointa otetta.

Kun Lapin radion toimittaja Olli Tiuraniemi esitteli valokuvaaja Jukka Suvilehdon kanssa kokoamaansa radion 50-vuotisjuhlanäyttelyä, kiinnitti Lapin yliopiston tiedottaja Irma Kuukasjärvi huomiota miehen osaamiseen.

Kuukasjärvi tarvitsi ammattitaitoisen toimittajan kehittämään yliopistolle yhteisölehteä, jossa tutkijat puhuisivat yleistajuisesti tieteestä. Hän soitti Tiuraniemelle, joka kiinnostui tehtävästä. Pöytä oli tyhjä ja mies täynnä intoa. Vuosi oli 1993.

– Alussa kirjoitin kaikki artikkelit itse ja otin myös valokuvat. Aloin heti luoda suhteita myös tutkijoihin ja opettajiin, joiden apua halusin lehden kehittämiseen.

– Tutkijoiden kanssa käytiin aluksi pitkiä keskusteluja siitä, mitä tehdään, jos on sivun juttu ja kaksi sivua lähteitä. Otin lähteet pois ja selitin, että tämä on yleistajuista ja journalistista puhetta yliopistoyhteisölle ja sen ulkopuolelle.

Pian Tiuraniemen työnkuva laajeni ja hän sai vastuulleen tiedotteiden kirjoittamisen yliopistolla laadituista väitöskirjoista ja julkaisuista.

– Istuin kymmenisen vuotta kaikissa väitöstilaisuuksissa, joita oli vuosittain yli kaksikymmentä. Silloin tähän oli aikaa.

Tiedotteiden tulvasta digitaaliseen viestintään

Vuonna 2004 Tiuraniemestä tuli Lapin yliopiston viestintäpäällikkö. Työtehtäviin kuului koko yliopiston viestinnän koordinointi. Edelleen hän kirjoitti ahkerasti tiedotteita sekä väitöskirjoista että muista yliopiston tutkimuksista ja tapahtumista.

– Usein tiedotteita tuli yli 200 kappaletta vuodessa. Ne menivät pitkään hyvin läpi varsinkin paikallisessa mediassa. Usein tekstin alle vain vaihdettiin toimittajan nimi ja se julkaistiin lähes sellaisenaan.

Nykyisellään kilpailu mediatilasta on kiivasta, eivätkä perinteiset tiedotteet erotu aikaisempaan tapaan informaatiovirrasta. Kaikkinensa yliopiston viestinnän kuva on monipuolistunut huimasti.

– Kanavia on tullut valtavasti lisää, mutta resurssit eivät ole samalla tavalla lisääntyneet. Sitä kautta työ on pirstaleisempaa. Toisaalta tutkijoiden asenteet julkisuutta kohtaan ovat valtavasti avartuneet. Nykyisin tutkijat ajattelevat, että julkinen keskustelu on osa työtä, Tiuraniemi sanoo.

– Digitaalisuus on tuonut mukanaan kyllä monenlaista innovatiivisuutta. Lapin yliopisto esimerkiksi kehitti aivan ensimmäisten joukossa sosiaalisen median viestintää yhdessä opiskelijoiden kanssa.

Nätti.jpg

Tiuraniemi on mukana kahden Nätti-Jussista kertovan kirjan toimituskunnassa

Kide-lehti lippulaivana

Kide-lehti, jota kehittämään Tiuraniemi aikanaan yliopistoon palkattiin, on edelleen yliopiston viestinnän kirkas helmi. Lehteä luetaan Lapin ohella paljon pääkaupunkiseudulla, jossa jokaista numeroa jaetaan ministeriöihin ja muille sidosryhmille noin tuhat kappaletta.

Nykyisin Kidettä päätoimittaa Marjo Laukkanen, joka on pitänyt lehden korkeatasoisena. Tiuraniemi uskoo, että juuri laatu takaa Kiteen aseman myös jatkossa.

– Perinteinen tiedemedia voi säilyttää paikkansa myös digiaikana, jos se on laadukas. Ihmiset haluavat edelleen nähdä kauniisti kuvitetun ja taitetun lehden, jonka sisältö on puhuttelevaa. Nettisisältöjä voi ja pitää kehittää toki rinnalla, Tiuraniemi sanoo.

Tutkijat ovat Tiuraniemen mukaan aina kirjoittaneet Kiteeseen mielellään. Toisaalta he ovat olleet muutoinkin auliisti yhteydessä viestintäpalveluihin.

– Ehkä se johtuu siitä, että minua ei rekrytoitu hallintoon vaan nimenomaan tekemään tieteestä kertovaa lehteä. Usein yliopistojen lehdet on perustettu hallintojen tarpeisiin, mutta Kide-lehden lähtökohta oli toinen, Tiuraniemi pohtii.

Työyhteisöviestinnän haasteet

Digitaalisuuden ohella viestinnän toimenkuvaa on muokannut viime vuosina yliopistojen sisäisen viestinnän muutos, joka ei ole ollut Tiuraniemen mielestä yksinomaan myönteistä. Syyttävä sormi osoittaa erityisesti vuonna 2011 voimaantulleeseen yliopistolakiin, joka muutti yliopistojen johtamista.

– Yliopistolain muutoksen jälkeenhän viestintäpäälliköt koko maassa heitettiin pois hallitusten kokouksista. Aiemmin päälliköt olivat paikalla, ja yhdessä mietittiin, miten asioista kerrotaan. Nyt monista asioista ei haluta välttämättä kertoa lainkaan.

Lapin yliopistolla Viestintäpalvelut on osaltaan pyrkinyt vaalimaan johdon ja työyhteisön välistä kommunikaatiota. Tiuraniemen yksikkö on järjestänyt muun muassa Rehtorin aamukahveja, joissa yliopistolaiset ovat saaneet kysyä rehtorilta ajankohtaisista asioista.

Viestintäpäällikön vaihtuessa on toistaiseksi epäselvää, miten työyhteisöviestintää jatkossa kehitetään. Tiuraniemen mielestä sen pitäisi joka tapauksessa olla mahdollisimman aktiivista.

– Mielestäni pitäisi aina toimia niin, että käytävällä voi tulla kuka tahansa vastaan, ja hänet pitää aidosti kohdata. Nyt ylipäätään näitä kohtaamisia on ehkä aiempaa vähemmän.

kuva4-1.jpg

Karvalakkilähetystö matkalla ministeriöön. Kuva: Lapin Kansan arkisto.

Ruumiin- ja muunkin kulttuurin pariin

Eläköityessään Tiuraniemi ei sammaloidu. Hän harrastaa pitkänmatkan juoksua ja erityisesti tanssia, joka on vienyt viime aikoina valtaosan vapaa-ajasta.

Muutoin viestintäpäällikkö on palaamassa juurilleen. Ennen yliopistouraansa Tiuraniemi oli kulttuurityöntekijä, joka työskenteli esimerkiksi Lapin maakuntamuseossa rakentamassa sen perusnäyttelyä Arktikumiin. Myös Lapin radio oli 1980-luvulla nimenomaan kulttuuri-instituutio syvällisessä mielessä. Radio oli sekä osa lappilaista kulttuuria että maakunnan historian ahkera tallentaja.

Nyt Tiuraniemi on kahden Nätti-Jussista kertovan kirjan toimituskunnassa sekä suunnittelee suurisuuntaista oopperaproduktiota, jossa kerrotaan Lapin karvalakkilähetystön tarinaa. Työn alla on myös monologi kuusikymppisestä miehestä, joka hurahtaa tanssiin.

Yliopistouraansa Tiuraniemi muistaa lämmöllä.

– Tutkijayhteisön palveleminen on ollut palkitsevaa. Olen kokenut, että olemme luottaneet toisiimme. Siitä jää hyvä mieli.

Viestintä / Tapio Nykänen

Olli Tiuraniemen läksiäiset järjestetään Ravintola Valdemarissa yliopistoyhteisön jäsenille tarkoitetuilla iltamilla perjantaina 20. lokakuuta kello 19.00 alkaen.

Tarjoilun vuoksi tapahtumaan tulee ilmoittautua oheisen linkin kautta viimeistään maanantaina 9. lokakuuta 2017 mennessä:

Ilmoittaudu läksiäisiin>