Lapin yliopiston vuosipäivä 1.3.2007, klo 12.00
Päivi Linnansaari
puheenjohtaja
Lapin yliopiston lehtorit ry
Hyvä rehtori, arvoisat kutsuvieraat, hyvät ystävät
Kutsuvieraista päättelen, että nyt olisi muisteluiden hetki. Kolmenkymmenen vuoden taipaleelle mahtuu monenlaista. Henkilöstön joukossa on vielä muutamia, jotka aloittivat työnsä tässä yhteisössä silloin, kun puhuttiin Oulun yliopiston Rovaniemen väliaikaisesta opettajankoulutuslaitoksesta. Itse tulin toisena vuonna eli 1976. 1979 henkilöstöön liittyivät oikeustieteilijät, 1982 yhteiskuntatieteilijät. Taiteiden tiedekunta aloitti 1990.
Minkälainen oli maailma silloin, kun talouspäällikkö pyöritti spriimonistuskonetta Lapin radion takahuoneessa? Kirjaston ensimmäinen sijoituspaikka oli linja-autoaseman kellarissa. Katutason tekstiililuokkaan pyrki aina iltatuntien aikaan laitapuolen kulkijoita. Voi, didaktikkojen kuoro lauloi joulujuhlassa!!
Kun nyt vierailin parissakymmenessä koulussa ympäri Lapin lääniä opettajaksi opiskelevien kenttäharjoittelun puitteissa, niin joka paikassa oli tuttuja kasvoja. Siitä voi päätellä, että yksi yliopiston yhteiskunnallinen tehtävä on suoritettu. Samaa sanoi prof. Linnakangas juristeista.
Se menneestä.
Yliopiston strategiaa tehdään nyt pitkälle eteenpäin. Mieluusti kuuntelin liike-elämän edustajan luentoa äskettäin strategiapäivänä. "Toimimme erilaisissa maailmoissa, mutta meillä voi olla toisillemme annettavaa". Eli ei niin, että toisen maailman toimintatavat siirretään suoraan toiseen maailmaan, missä ne eivät kerta kaikkiaan toimi. Kun maailma globalisoituu tekniikan avulla, tarvitseeko ajatusten tulla samanlaisiksi. Tekniikka on apuväline.
Samasta tilaisuudesta vielä muutamia ajatuksia, jotka toivoisin jäävän elämään:
"Työntekijät ovat aikaansaavia sellaisessa yhteisössä, jossa kannetaan sosiaalista vastuuta. Avoin ja riittävä tiedonkulku auttaa ymmärtämään toisten tarpeita. Siitä voi syntyä yhdessä tekemisen ilmapiiri. Tavoitteet on kirjoitettava niin, että ne johtavat toimintaan."
Tutkijan kysymykset laadunhallintatyöhön liittyen voivat olla näin konkreettisia: Miten työsi sijoittuu tulevaisuuden strategiaan? Mistä olet vastuussa yksin ja mistä yhdessä? Missä voimavaroja on tarpeeksi ja mistä niitä puuttuu? Kuka, milloin, miten arvioi toimintaa?
Työhyvinvointi ja jaksaminen koostuvat mielekkyydestä. Suhteellisen pienen työyhteisön kohdalla koen tämän erittäin tärkeäksi. Jos yksi kaatuu, kaatuu kohta toinen, koska resursseja ei ole töiden jakamiseen.
Henkilöstöjärjestöt ovat halunneet aloittaa uuden käytännön ja ovat kokoontuneet yhdessä ja miettineet , miten asioita, joita tulee eteen kiihtyvällä tahdilla, voitaisiin parhaiten valmistella hallinnon kanssa niin, että henkilöstö tuntee olevansa samassa veneessä. Ja että vene kulkee eteenpäin. Tänä aamuna oltiin pohtimassa tämän vuoden tuottavuustoimenpiteitä laajennetun YT-neuvoston kokouksessa. Nyt on esimerkiksi mahdollista vaikuttaa ja vastata henkilöstökoulutuskyselyyn. Yliopisto kannustaa henkilöstöään kirjoittamattomalla periaatteella, että pari tuntia viikossa voisi käyttää itsensä kehittämiseen. Tämä on hyvä ottaa esille kehityskeskusteluissa.
Henkilöstöjärjestöillä on tehtävänsä.
Nyt on tärkeätä seurata, miten UPJ toteutuu. Koko Suomeen verrattuna tilastot näyttävät, että Lapin yliopisto on onnistunut hyvin. Myös palkkataso verrattuna muihin yliopistoihin on hyvällä tolalla. Eri asia on sitten vertailu yliopiston ja muunlaisen työpaikan välillä.Asia, joka vielä nyt herättää keskustelua on opetushenkilöstön sijoitusluokka neljä. Itsenäinen opetustyö ei voi olla opetusta avustavaa toimintaa. Tulevaisuudessa pätevyydet edellyttävät sijoitusluokkaa viisi, joten ongelma toivottavasti poistuu.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että koko uudistus on näennäinen, koska ei ole resursseja sen toteuttamiseen. Senhän piti olla palkitseva. Nyt esimiehiksi joutuneet ovat mahdottomassa tilanteessa miettiessään, mitä vaativuuden eri tasoilla sanotaan ja tietäessään, että rahaa ei saa käyttää. Koko uuden kulttuurin opettelemisessa menee vielä aikaa.
Jokapäiväisessä työnteossa henkilöstöjärjestöjen tehtävänä on muistuttaa, että työajan puitteissa ehtii tehdä vain tietyn määrän työtä. Tämä tarkoittaa sitä, että esimies ei voi vaatia jotakuta tekemään yli 1600 tuntia, jos joku toinen niin tekee. Tämä ei sulje pois innostusta, jonka voimalla toimii vaikka yön yli.
Lapin yliopisto on sopivankokoinen työyhteisö. Kiitos Kide-lehdelle, joka auttaa tunnistamaan kasvot ja tietämään toistemme tekemisiä. Tätä pohjoista mentaliteettiä, vaikkapa kalastusharrastusta täkäläiseen tapaan, voisimme yhdessä tehdä enemmän. Kun olemme kaikki samalla kampuksella, minkä tradition voisimme aloittaa ajatuksella "Henkilöstö on voimavara."
Jokainen meistä voi vaikuttaa:
Mene aina iloiten työhösi.
Selitä aina asiat parhain päin.