Nationalismi ja kansallisuusaate politiikan tutkimuksen kohteena
Työryhmä kokoontuu torstaina 27.3 14.30-18.00 ja perjantaina 28.3 9.00-11.00 F2061 Ryhmätyötila
Myös politiikan tutkimuksessa kansaa, kansallisuutta ja kansakuntaa tuottavien ja määrittelevien politiikkojen, ideologioiden ja teorioiden analyysit ovat olleet kasvavan mielenkiinnon kohteena. Politiikan tutkimus voikin avata sekä nationalismin ja kansallisuusaatteen historiaan ja niiden nykyisten muotojen tutkimiseen perinteisestä nationalismin tutkimuksesta poikkeavia näkökulmia, joissa ’politiikan’ ja ’poliittisen’ konventionaaliset tulkinnat tulevat problematisoiduksi. Työryhmän tarkoituksena on koota yhteen nationalismin historiaa tai kansallisuusaatetta nykymuodoissaan tutkivia politiikan tutkijoita sekä luoda pohjaa tulevalle yhteistyölle.
Työryhmän vetäjät: Mikko Lahtinen (ptmila@uta.fi),
Emilia Palonen (emiliapalonen@yahoo.co.uk)
Jouni Tilli (joutill@cc.jyu.fi)
Aikataulu ja abstraktit
Torstai 14.30 - 18
Aimo W. Keto:
Etnosentrismi, tribalismi, patriotismi, nationalismi: menneisyydestä nykyisyyteen
Etnosentrismi, jolla tarkoitetaan oman ryhmän suosimista, sekä mainitut muut käsitteet kuvaavat ihmisen toimintaa suhteessa vieraiksi koettuihin ihmisryhmiin. Toiminnalla on neurobiologinen pohja, jonka alkuna on oman identiteetin havaitseminen ja sen jälkeen vertailu sosiaaliseen ympäristöön. Tällöin havaitaan yhtäläisyyksiä ja erilaisuuksia verrattuna omiin ominaisuuksiin. Hahmotuksen tuloksena on identifioituminen riittävän samankaltaiseen ryhmään.
Oman ryhmän tärkein tunnusmerkki on kieli, mikä korostaa kielihistoriallista tutkimusta. Muita ryhmäkriteerejä ovat yhteinen asuinalue (reviiri), tapakulttuuri, uskonto, aate, fyysiset ominaisuudet (rotu), yhteinen historia tai hallinto kokemuksineen jne. Kieleen perustuvia heimo- ja kansallisvaltioita on aina ollut, määrä Euroopassa on lisääntynyt viime vuosisatoina.
Kurdit ovat suurin kielikansa, joka on hajallaan monessa valtiossa (syynä mm. siirtomaavaltojen päätökset 1. maailmansodan jälkeen). Keniassa on n. 40 erikielistä heimoa. Serbiaa erottaa Kroatiasta mm. uskonto, Kosovosta sen albaanienemmistö jne. Pohjois-Irlannin protestantit eivät halua katolisenemmistöiseen Irlantiin. Perusteita erottavaan tai yhdistävään nationalismiin löytyy. Somalien suku- ja klaaniyhteisöiltä puuttuu yhdistävä kansallistunne.
Nationalistis-imperiaalisia keinoja kansallisalueen laajentamiseksi ovat esim. sota, kielellinen, taloudellinen ja sivistyksellinen alistaminen sekä ns. viidennen kolonnan (nimitys Espanjan sisällissodan ajalta) hyväksikäyttö. Suomalais-ugrilaiset ovat sulautuneet, väistyneet, sopeutuneet; joskus puolustautuneet, harvoin hyökänneet.
Jouni Tilli (Jyväskylän yliopisto):
Uskonnollinen nationalismi politiikan tutkimuksen kohteena
Uskonnollisessa nationalismissa yhdistyy kaksi tekijää, joista molemmat yksinäänkin ovat politiikan tutkimuksen kannalta kiinnostavia: ideologia sekä uskonnon poliittinen ulottuvuus. Molempiin liittyy voimakas taipumus niin sanottuun depolitisointiin, koska niissä todellisuuden ymmärretään äärimmilleen vietynä selittyvän joko tietyn idean logiikan tai inhimillisten voimien ulkopuolisen determinismin kautta. Tämä toisaalta taas tekee niin ideologian kuin teologiankin äärimmäisen poliittiseksi ilmiöksi.
Uskonnollisessa nationalismissa kansakunta määritellään viime kädessä yhteisen uskonnon kautta, mitä tosin muiden tekijöiden, kuten esimerkiksi kielen ja etnisyyden, puolestaan katsotaan tukevan. Samalla kuitenkin perinteiset nationalismin ulottuvuudet (yhteisö, alue, historia ja tulevaisuus) tulkitaan uskonnollisesta perspektiivistä käsin. Toisin sanoen tällöin kansallinen oleminen ajassa ja tilassa nähdään pyhän ja profaanin sekä kosmoksen ja kaaoksen välisen rajankäynnin kautta.
Tätä taustaa vasten esittelen omaa tutkimusaihettani, joka on uskonnollinen nationalismi suomalaisen papiston poliittisessa retoriikassa sotavuosina 1939-1945.
**tauko**
Pertti Ahonen (Tampereen yliopisto):
Aktivismin, jääkäreiden ja jälkiaktivismin nationalismi ja kansallisuusaate politiikan tutkimuksen kohteena
Esitys pohjustaa tutkimusta, joka laaditaan aiheesta vahvasti alkuperäislähteiden varassa. Pohjustaminen on kuitenkin vaatinut, että jo tässä esityksessä edetään tutkimussuunnassa. Esityksellä on kolme toisiinsa kytkeytyvää ja toisiinsa kytkettävää kohdetta, ’aktivismi’, ’jääkäriliike’ ja ’jälkiaktivismi’. Jotkut kunkin kolmen sanan käyttötavoista ovat tuttuja jokaiselle Suomen poliittista historiaa tuntevalle. Tutkimuskannalta on kuitenkin kysymys vain esiymmärryksestä, jonka pohjalta nuo käyttötavat ja niiden keskinäiset suhteet on otettava kriittisen tutkimuksen kohteiksi. Mihinkään taajaankaan esiintyneisiin käyttötapoihin eikä niihin liittyviin vakiintuneisiinkaan ilmiöiden paikannus- ja ajoitusratkaisuihin ole perusteltua sitoutua ennalta. Esiymmärryksen nojalla tutkimuskohde paikannetaan ja rajataan koskemaan Suomen olosuhteita 20. vuosisadan alusta vuoden 1944 välirauhaan saakka. Tarkastelun tihentymiä sijoittuu määrättyihin 20. vuosisadan alun, ensimmäisen maailmansodan ja välittömästi sen jälkeisen ajan sekä 1920- ja 1930-lukujen tapahtumiin. Tarkastelun viitekehys juontuu nationalismin ja kansallisuusaatteen analyysien piiristä. Viitekehyksen tuella tarkastellaan kohdeilmiön niin ’kansalaisnationalismiksi’ ja ’etniseksi nationalismiksi’ kutsuttuja kuin muita ulottuvuuksia . Tutkimuskäytännön tasolla tarkastelulle annetaan eräitä sitä rikastaviksi katsottuja henkilöhistoriallisen analyysin ulottuvuuksia.
Pawerl Krystosiak (Lapin yliopisto):
Puolan Saksan välisten suhteiden jännitteiden osatekijät
Olen tutkimassa Puolan ja Saksan välisiä suhteita, niiden jännitteiden aiheuttajia ja suhteiden osatekijöitä. Tutkimuskysymykseni on, mikä tekee Puolan ja Saksan väliset suhteet vaikeiksi. Puolan ja Saksan väliset suhteet nostavat aina Euroopan tiedotusvälineissä niin suurta kohua, että jotkut muut Euroopan valtiot ovat ihmeissään. Miksi Puola ja Saksa eivät voi olla sovussa? Tätä kysymystä on esitetty minulle monta kertaa ja olen vastannut oman näkökulman kannalta. Tämän takia olen päättänyt tutkia aihetta.
Tutkimukseni teoria lähtee liikkeelle Martin Wigthin realistisesta ja rationaalisesta teoreettisesta näkökulmasta. Realistinen ja rationaalinen teoriaa sopii käytännössä hyvin Puolan ja Saksan välisten suhteiden tarkasteluun. Tähän asti olen tutkinut, miten muut tutkijat ovat kirjoittaneet Puolan ja Saksan välisistä suhteista. Suurin osa tästä kirjallisuudesta liittyy Puolan ja Saksan toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikakauteen. Aiemmissa tutkimuksissa käsitellään, mitkä osatekijät ja syyt aiheuttivat jännitteitä Puolan ja Saksan välisissä suhteissa ja miten niissä tapauksissa haluttiin lieventää Puolan ja Saksan välisiä suhteita.
Omassa tutkimuksessani käsittelen nykyajan suhteita Puolan ja Saksan välillä. Aion selvittää, mitkä ovat nykyaikaiset osatekijät ja syyt Puolan ja Saksan välisten suhteiden jännitteisiin.
** Perjantai 9-11 **
Jussi Pakkasvirta (Helsingin yliopisto):
Media Wars or Nationalist Conflicts? Globalizing Industry and Nationalist Rhetoric in Argentina, Uruguay and Finland
Esitelmässä analysoidaan suomalaisen kansakuntakuvan muutosta Suomen ulkopuolella Botnian Uruguayn sellutehdashankkeen kautta. Erityisenä huomion kohteena on se, miten suomalainen media kuvaa itseään suhteessa toisiin, ja toisaalta se, miten media kuvaa toisia ("kaukaisia kulttuureja") uudessa talousglobalisaation tilanteessa ja metsäteollisuuden rakennemuutoksessa. Esitelmän pääasiallisina aineistoina on käytetty Helsingin Sanomien ja Yleisradion uutisointia.
Emilia Palonen (Helsingin yliopisto):
Building the nation in Europe: transformations in three European capital cities
Käsitteiden merkitys rakentuu suhteessa toisiin käsitteisiin. Kansallisen ja kansan merkitys rakentuu suhteessa toiseuteen ja elementteihin joihin se rinnastetaan tai jotka sisällytetään sen merkityskenttään. Ymmärtääkseen kansallisen nykymerkityksiä niitä on tutkittava kontekstissaan.
Esitelmässä tutkitaan kansallista symboliikkaa kaupunkikuvassa. Kaupunki on paikka, jossa yhdistyy paikallisuus, alueellisuus ja eurooppalaisuus, jopa globaalisuus.
Tutkimukseni käsittelee kolmea Eurooppalaista pääkaupunkia ja niissä tapahtuvaa symbolisesti merkittäviä muutoksia viime vuosina. Finlandia puisto eli Töölönlahden eteläosan jatkuva uudistus Helsingissä, parhaillaan uudistuva Place d’Europe Luxembourgin Kirchbergin Eurooppa-kortteleissa, ja Unkarin kansallisteatteri (2002) ja Taiteiden palatsi (2005) Budapestissa kantavat kansallisen määrittelyjä, jotka tapahtuvat paikallisen erityisyyden ja (EU-)eurooppalaisuuden kontekstissa.
Kyse on paikallisesta ja kansallisesta politiikasta sekä tarpeesta tuottaa kansallisuutta ja eurooppalaisuutta. Lisäksi nämä rakennusprojektit, joissa kyse on korkeakulttuurin paikoista, myös asettavat vastakkain tai yhdistävät universaaleja arvoja ja paikallisia käyttöjä, joiden kautta myös kansallisuus artikuloidaan.