Tieteenfilosofia ja metateoria kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa
Työryhmä kokoontuu torstaina 27.3 14.30-18.00 ja perjantaina 28.3 9.00-11.00 F4083 Seminaarisali
Työryhmä lähestyy kansainvälisiä suhteita tieteenfilosofiselta metatasolta. Tarvitaanko
tieteenfilosofiaa ylipäätänsä kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa? Mikä sen suhde on
empiirisiin ongelmanasetteluihin nähden? Miksi oppialan metodologinen kenttä on yhtäältä
niin heterogeeninen ja konfliktinen, toisaalta vailla hedelmällisiä yhteyksiä
sisartieteisiinsä?
Viime vuosien yksi vahva kehityssuunta kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa on edennyt
erilaisten synteesien suuntaan, jolloin aitoja tai keinotekoisia raja-aitoja moninaisten
lähestymistapojen välillä on pyritty kaatamaan. Ovatko synteesit käypä keino hahmottaa
oppialan tieteenfilosofista perustaa? Mikä niiden nimenomainen tutkimuksellinen merkitys
on?
Toinen vahvistuva kehityssuunta on normativismin lisääntyminen, niin tutkimuskohteiden
hahmottamisessa kuin teoreettisella ja metodologisellakin tasolla. Miten normatiivisuus
ja globaali maailma kanssakäyvät metateoreettisella tasolla; onko näiden välillä
merkittävä yhteys? Mikä on kansainvälisten suhteiden tutkijan oma rooli suhteessa
normatiivisuuteen?
Työryhmään odotetaan papereita niin perinteisempien näkökulmien kuin näitä
kyseenalaistavien tai 2000-luvun logoksien suunnalta. Lähestymistapa voi myös olla
enemmän yleiseen yhteiskuntatieteelliseen metafysiikkaan nojaava, vaikka korostuksen
toivotaan olevan nimenomaan kansainvälisiin suhteisiin keskittyvä.
Työryhmän vetäjät:
VTM Riikka Niskakari VTL Juha Vuori
Turun yliopisto Valtio-opin laitos, Turun yliopisto
rikani@utu.fi juhvuo@utu.fi
Aikataulu:
Torstai:
Avaus
I: 14:35-15:20 Juha Vuori
II: 15:20-16:05 Anni Kangas
tauko
III: 16:20-17:05 Mika Harju-Seppänen
IV: 17:05-17:50 Pami Aalto
Keskustelua
Perjantai:
I: 9:00-9:45 Riikka Niskakari
II: 9:45-10:30 Matti Jutila
Keskustelua
Abstraktit
Pami Aalto (Tampereen yliopisto)
Psychological Approaches in International Studies
This paper reviews past and present psychological approaches in international studies. During the Cold War era, approaches such as perception/misperception, the image, operational code, belief systems and research on political personalities examined questions that were at the very heart of the discipline. Today, these approaches are largely unchanged and still alive although they have been joined first by the ’learning’ approach, then prospect theory, and with some reservations, the phenomenology of conflict. However, all of these approaches are at the margins of the contemporary IR, let alone the more widely defined field of international studies. This is somewhat surprising taken into account that all major IR metatheories - realism, liberalism, constructivism and the English school - reserve a place for the human subject, without, however, presenting much in terms of tools whereby it could be studied as a unit in international and regional systems and societies. The paper compares the ontological and epistemological assumptions of the psychological approaches and on that basis argues for a wider multidisciplinary and eventually interdisciplinary agenda where these approaches are brought together by currents of research in international political theory and sociology focusing on the human subject. In this way a more comprehensive perspective on the role of the human subject in international studies can be established. This multidisciplinary/interdisciplinary exercise should form the core task in elevating the concept into its proper place in IR/international studies that remains a domain only experienced as meaningful at the individual level.
Mika Harju-Seppänen (Turun yliopisto)
Eikö se riitä, että osaa vain yhden teorian? Kriittisen teorian näkökulma tieteenfilosofisiin (harha?)retkiin
Tieteelliset teoriat voidaan karkeasti ottaen jakaa kahteen luokkaan. Substanssiteoriat käsittelevät tieteenalan empiirisen tutkimuskohteen rakennetta ja dynamiikkaa Ne pyrkivät kertomaan tutkimuskohteestaan jotain olennaista ja siten suoraan lisäämään ymmärrystämme siitä. Nämä käsitykset ovat kuitenkin usein keskenään ristiriitaisia, koska kukin teoria määrittelee "oikeat" ja tutkimisen arvoiset ongelmat eri tavoin. 1980-luvulla kiihtynyt erilaisten post- ja neo-suuntausten esiinmarssi kansainvälisen politiikan tieteenalalla onkin johtanut tilanteeseen, jossa tutkija kohtaa suuren joukon erilaisia, keskenään kenties jopa täysin yhteensovittamattomia näkemyksiä tutkimuskohteestaan. Kriittinen teoria tarjoaa välineitä tämän teoriakentän haltuun ottamiseksi. Se on toisen asteen teoriaa, jonka tutkimuskohteena ovat pikemminkin em. substanssiteoriat kuin todellisuus "tuolla ulkona". Tämä metatason teoretisointi lisää myös tietämystämme maailmasta teorioiden ulkopuolella, mutta tekee sen epäsuorasti keskittämällä huomion ontologisiin ja epistemologisiin kysymyksiin. Tekemällä nämä ulottuvuudet läpinäkyviksi voidaan paremmin arvioida niin teorian soveltuvuutta tietyn tutkimusongelman ratkaisuun kuin eri (substanssi)teorioiden keskinäisiä suhteita ja mahdollisesti jopa niiden totuudenkaltaisuutta. Hyvänä - ja ehkä myös huonona - esimerkkinä tästä pyrkimyksestä kohti parempia teorioita on tieteenalallamme käyty keskustelu rakenteen ja toimijan välisestä suhteesta. Kriittinen teoria ei kuitenkaan pysähdy tähän, vaan siinä on mukana selkeä normatiivinen ulottuvuus: denaturalisoimalla meille välttämättöminä näyttäytyvät oliot pyritään ylittämään niihin sisältyvät epäoikeudenmukaisuudet. Kriittisen teorian tuottama tieto on siis myös itsessään avoimen poliittista, pyrkien - valistuksen perinteen jatkajana - emansipaatioon. Se tarjoaa näin yhden mahdollisuuden asettaa teorioita jonkinlaiseen järjestykseen.
Matti Jutila (Helsingin yliopisto)
Meta-Governance: Critical Realism for the Study of Transnational Governance Systems
In my paper I argue that all research is based on some kind of meta-theory and therefore the question is not do we need meta-theory in research but rather what kind of meat-theory should one apply and develop, and how extensively it needs to be reflected upon and explicated in empirical research. In this paper I will develop a Critical Realist (CR) approach to the study of global (or international, or transnational) governance systems. Using insights from the agent-structure debates I will articulate a possible social ontology upon which an approach to research can be developed. This paper is based on CR in two ways. First, on a more basic level, the focus on ontology instead of epistemology or methodology - which in IR are normally considered to be the basic and fundamental questions - is part of the CR approach. This doesn’t mean that epistemological and methodological questions do not matter. It only means that "[a]ny discourse on epistemology or methodology is bound to be more or less arbitrary without a prior specification of an object of inquiry" (Wight, 2006: 25), which is a matter of ontological investigations. Second, on the more specific level, it uses a form of CR social ontology as an approach to the agent-structure problem and shows how it can be used to develop an approach to the study global governance. This social ontology was first articulated by Roy Bhaskar in his Possibility of Naturalism (1979) and it has been further developed by for example Margaret Archer, Bob Jessop, Heikki Patomäki and Colin Wight. In this paper I will apply and develop it in relation to global governance research. After a presenting the argument for the unavoidability of meta-theory and a brief description of CR as a tradition in the philosophy of social science, I will focus more extensively on the different conceptions of global governance and what could be the added value of CR social ontology for it. I will continue with some remarks about the epistemological and methodological consequences of these ontological developments in the final sections of the paper.
Anni Kangas (Tampereen yliopisto)
Broadening and Deepening the Notion of Political Fact: Pragmatist Suggestion for How to Get Tolerably Accurate Ideas about IR from Popular Culture
IR has recently witnessed an upsurge of interest in new, innovative types of research material. In addition to products of popular culture, these encompass visual artefacts, literature. Despite initial resistance, it seems to be something generally accepted that artefacts conceived at the ?low? rather than ?high? end of political life have valuable insights to offer for the study of international political phenomena. In a recent contribution, Iver Neumann and Daniel Nexon distinguish four different ways of approaching the interface between popular culture and international relations: popular culture as politics, as a mirror, as data, and as a constitutive force. I welcome this contribution and seek to, in this paper, to continue the discussion initiated by Neumann and Nexon. To that end, I present a methodological solution which enables getting tolerably accurate ideas about international relations as they unfold in fictitious research material. I suggest that valuable tools for this task can be found in Charles S. Peirce?s pragmatic sign theory; the plethora of sign distinctions that it lays out have been developed for the purpose of characterising the process of resignification (semeiosis) whereby agents seek to solve some nagging dilemma on the basis of previous knowledge and experience. In the empirical section of this paper, products of popular culture are examined; popular culture generally contains references to mythical elements, which function as embodiments of ?lessons of history,? as well as to topical political dilemmas.
Riikka Niskakari (Turun yliopisto)
Normatiivinen teoria ja kansainvälisten suhteiden moraali
Kansainvälisten suhteiden teoriassa tai käytännössä ei liiemmin ole keskitytty arvoihin, vaikka näiden merkitys oppialan keskeisten tutkimuskohteiden rakentumisessa on oleellinen. 2000-luvun tieteentekemisessä voidaan havaita lisääntyviä normativismin vivahteita, joiden esiintulo voidaan johtaa yhtäältä globaalin reaalimaailman ristiriidoista ja yleisestä problematiikasta, toisaalta perinteisen teorian kyvyttömyydestä huomioida normatiivisia, arvoihin ja preskriptioihin liittyviä kokonaisuuksia. Normatiivisen teorian ja normatiivisen empirian rinnalla kansainvälisissä suhteissa kehittyy normatiivinen metodologia, joka on saanut tukea erityisesti konstruktivismista sekä muista muun muassa realismia, rationalismia ja positivismia kritisoivista suuntauksista. Artikkelissa keskitytään normativismin teoreettismetodologiseen tasoon sekä pohditaan moraalin merkitystä kansainvälisten suhteiden oppialalla - onko moraalin huomioiva teoria parempaa, tuottaako se parempaa tiedettä, parempia ratkaisuja ja oleellisempia tuloksia vai onko moraalin liittäminen tieteentekemiseen jopa vaarallista. Kysymysten asettelun taustalla on perimmäinen ajatus siitä, minkälaisen roolin ja merkityksen annamme kansainvälisten suhteiden oppialalle.
Juha Vuori (Turun yliopisto)
Onko teorioiden tarkoituksilla ja havainnoinnin konteksteilla väliä? Tiedonintressit ja käsitteellinen matkaaminen kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa
Teoria kehitetään yleensä jotain tiettyä tarkoitusta varten, ja vieläpä jossain tietyssä poliittisessa ja sosiaalisessa kontekstissa. Nämä molemmat asettavat rajoitteita teorioiden soveltamiselle käytännön tutkimuksessa. Tutkijalle on siis hyvin oleellista tiedostaa niin käyttämiensä teorioiden tarkoitukset kuin tekemänsä havainnoinnin kontekstit. Jürgen Habermas on jakanut tieteellisten teorioiden tiedonintressit tekniseen, käytännölliseen ja emansipatoriseen intressiin. Eri tiedonintressejä tavoittelevat tutkimukset tuottavat tietoa eri tarkoituksiin. Tietyllä teorialla ja varsinkin laajemmin ajateltuna tutkimusohjelmalla voi kuitenkin olla useampia tiedonintressejä, ja samaa tietoa voidaan käyttää useampiin tarkoituksiin. Tiedonintressit tulevat merkittäviksi, kun siirrytään teorioiden kautta tuotetun tiedon soveltamiseen, eli tutkimuksen käytännölliseen merkitykseen. Tällöin oleelliseen asemaan tulevat niin tieteentekemisen etiikka kuin politiikkakin. Tutkijat ja tutkimusohjelmat tavoittelevat yhteiskunnallista muutosta eriasteisesti. Luvussa tarjotaan lukijalle työkaluja omien tutkimuksellisten tavoitteiden ja yhteiskunnalliseen muutokseen sitoutumisen pohtimiseen. Tutkijayhteisöt eivät yleensä hyväksy jonkin ilmiön olemassaoloa vain yhdellä asetelmalla tai yhdessä kontekstissa tehtyjen havaintojen perusteella. Tästä syystä tutkijat usein koettelevat teorioitaan ja oletuksiaan erilaisissa konteksteissa. Koska teoriat ovat, varsinkin ihmistieteissä, tiettyssä poliittisessa ja sosiaalisessa kontekstissa kehitettyjä, täytyy tutkijan varoa käyttämiensä käsitteiden venymistä ja tutkimuksen vääristymistä. Käsitteellisen matkaamisen seurauksena tapahtuva käsitteellinen venyminen voi tulla kyseeseen niin ajallisen, sosiaalisen kuin poliittisen kontekstin muuttuessa. Näitä kansainvälisten suhteiden tutkimuksen puolia pohditaan tässä luvussa turvallisuustutkimuksen kenttää esimerkkinä käyttäen.