Tunteiden politiikka
Työryhmä kokoontuu torstaina 27.3 14.30-18.00 LS4
Tunteet ovat olleet varsin väheksytty ja marginaalinen alue politiikan tutkimuksessa. Politiikka on ymmärretty rationaalisena ja tavoiteorientoituneena aktiviteettina, jossa tunteet ilmentyvät ongelmana tai haittatekijänä, joka pitää ratkaista tai poistaa. Tunteet on nähty yhteen sopimattomina järjen ja rationaalisuuden kanssa. Perinteinen politiikka ilmenee rationaalisten valintojen alueena, ja hyvät päätökset perustuvat loogiseen ja tunteista erossa pysyttelevään ajatteluun.
Vaihtoehtoinen ajattelumalli on se, että tunteet ja järki nähdään toisistaan riippuvaisina, ei pelkästään vastakkaisina asioina. Ei ole olemassa siis pelkästään rationaalista toimintaa tai politiikkaa, koska tunteilla on erottamaton osa erilaisten vaihtoehtojen rationaalissa arvioimisessa ja poliittisessa arvostelukyvyssä. Samalla tavalla voidaan esittää, että poliittista toimintaa ei ole olemassa ilman emotionaalista sitoutumista. Tunteet luovat perustaa esimerkiksi poliittisille arvovalinnoille ja arvostuksille, poliittiselle mobilisaatiolle ja legitimiteetille, identiteettien syntymiselle, poliittisille ennakkoluuloille sekä vihanlietsonnalle.
Työryhmässä on tarkoituksena pohtia tunteiden politiikkaa niin teorian kuin käytännönkin esimerkkien kautta; miten tunteiden politiikka voidaan teoretisoida; mikä on tunteiden ja rationaliteetin välinen suhde; miten erilaisia politiikan ilmiöitä voidaan tulkita tunteiden kautta; miten tunteiden politiikkaa voidaan hyödyntää niin kansainvälisten suhteiden kuin valtio-opinkin tutkimuksessa.
Työryhmän vetäjät: Aini Linjakumpu Anne Koski
Aini.Linjakumpu@ulapland.fi Anne.Koski@uta.fi
Abstraktit
YTM Mikko Jakonen
Valtio-opin assistentti (ma.)
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Jyväskylän yliopisto
Tunteet politiikan perustana: Tunteista ja rationaliteetista klassikoilla
Politiikan teorian ja poliittisen filosofian klassikoiden yksi keskeisin kysymys on ollut kautta historian, kuinka hallita ja järjestää niin yksilöllisiä kuin yhteisöllisiä tuntemuksia. Vastaukset kysymykseen ovat määrittyneet yhtäältä aikakaudelle yleisistä ihmismieltä ja ”ihmisluontoa” koskevista epistemologisista ja antropologisista näkökulmista, toisaalta moraaliin ja etiikkaan vaikuttavista uskonnollisista ja poliittisista näkökulmista. Tarkastelen paperissani aluksi lyhyesti tunteiden ongelmaa politiikan filosofian historiassa. Tämän jälkeen keskityn tarkastelemaan tunteiden ja rationaalisuuden ongelmaa Thomas Hobbesin (1588.1679) ja Adam Smithin (1723-1790) teksteissä. Vertailen Hobbesin Leviathanin (1651) ensimmäisessä kirjassa Of Man esitettyä näkemystä pelosta ja muista yhteiskuntaa perustavista tunteista Smithin The Theory of Moral Sentiments –teoksessa (1759) esitettyyn näkemykseen. Tämän vertailun tulee nähtäväksi muutamia keskeisiä moderneja ongelmia ja perusteita, jotka liittyvät tunteiden ja rationaalisuuden suhteeseen.
Tanja Viikki
TAPRI
Securing the peace in Afghanistan : Have the people been forgotten in the process?
The focus of the current post-conflict reconstruction operations has been on strengthening the institutions of the country; judiciary, police and army in particular. Building an effective state has been seen as top priority. It is believed that through the healthy and normal political process the conflict is slowly also naturally managed. Thus, the post-conflict reconstruction operations have greatly focused on creating appropriate electoral and territorial institutions for the basis of the democracy. This approach has been in use especially in Afghanistan , Iraq and Kosovo.
However, recently there have also been voices stressing new ways of seeing the post-conflict crisis management and peace building. Institution building as a strategy often forgets the people, who have lived through the war and who are now living and experiencing the new post-conflict environment, which has greatly been built and supervised by the international community.
In this paper I want to look at the peace process in Afghanistan from the sensitive, people centred perspective. Could and should the emotions and feelings of the people be taken into consideration during the process? Have they mattered so far? What kind of emotions the current situation in Afghanistan creates among the people? Could emotions be seen as causes, not always just consequences. Will for example hatred, fear and humiliation disappear automatically in due time if and when the country manages successfully to develop its just systems? What kind of new emotions the post-conflict situation and the peace building process have created in Afghanistan ? What implications could they have to the peace process? Can peace be possible if the emotions during and after the conflict are silenced or ignored? I’m seeking subjective experiences, how war and peace are incorporated at the individual level?
Finally, this paper wants to approach the question how ending wars within “failed” states is relatively easy, far more difficult is securing the peace. Why, so far, the efforts to build sustainable peace in Afghanistan have more or less failed?
YTK Sandra Wallenius
Kansainväliset suhteet
Yhteiskuntatutkimuksen laitos
Lapin yliopisto
Naurava desantti ja muita tunteita
Inhimillinen kokemus on viime vuosien aikana noussut kiinnostuksen kohteeksi sotaa käsiteltäessä. Myös Suomen sotia tarkastellaan uusien aineistojen ja kysymysten valossa. Marraskuussa 2006 puolustusvoimat julkaisi aiemmin salattuja talvi- ja jatkosodan aikaisia valokuvia. Kuvien julkaisu sai melko laajaa huomiota kansallisessa mediassa ja se kirvoitti myös paljon keskustelua. Esityksessäni lähtökohtana ovat Helsingin Sanomien verkkosivujen keskustelut liittyen sotakuviin sekä siellä julkaistu kuvakooste.
Esitykseni aihe liittyy pro gradu -tutkielmaani, jossa tarkastelen kuviin liittyviä internetkeskusteluja muistinpolitiikan näkökulmasta. Muistin ja muistamisen teemojen ohella ja niihin kytkeytyen myös tunteet näyttäytyvät merkityksellisinä keskusteluissa: esimerkiksi tunnevasteiden ja muistin limittäisessä kiinnittymisessä identiteetteihin sekä keskustelijoiden positioissa suhteessa sotakuvien herättämiin kysymyksiin. Tunteilla vaikuttaa olevan kyky siirtää ja välittää merkityksiä ajassa. Tunteet vaikuttavat siihen, mitä ja miten menneisyydestä muistetaan ja miten sitä arvioidaan ja arvotetaan tässä päivässä.
Helsingin Sanomien kuvakoosteeseen kuuluu eräiden muiden kuvien ohella kaksi kuvasarjaa, joissa kuvataan kahden venäläiseksi desantiksi tai vakoojaksi mainitun miehen teloitusta. Silmiinpistävää on, että molemmat miehet nauravat kuvissa ennen teloitustaan. Desantin naurua voi pitää eräänlaisena virheenä, vääränä tunnetilana aikaan, paikkaan ja tapahtumaan nähden. Teloitettavan naureskelu ei suoranaisesti sovi ymmärrykseen sota-aikana tapahtuvista teloituksista, vastapuolten rooleista ja käyttäytymisestä. Kuva tavallaan muistaa toisin, ja tämä vaivaa ja pohdituttaa myös keskustelijoita. Emme voi tietää, mitä kuvien desantit aikanaan tunsivat, mutta odottamaton tunnetila menneisyydessä nostattaa tunteita tämän päivän katsojassa. Kyseiset kuvat eivät ole ainoita tunteiden herättäjiä, vaan tunnepitoisia ilmaisuja käytetään keskusteluissa melko paljon. Päällimmäisiksi niissä näyttävät nousevan negatiiviset tunnetilat kuten häpeä, viha, kauna, vastenmielisyys ja epäluulo.
Politiikan tutkimuksen päivillä tarkoitukseni on esittää alustavia pohdintoja tunteiden roolista sotakuviin liittyvissä keskusteluissa. Olen kiinnostunut tunteiden merkityksestä erilaisten identiteettien muotoilemisessa, ennakkoluulojen ja viholliskuvien rakentamisessa sekä yleisemmin tunteiden suhteesta muistiin ja ymmärryksen muodostamisessa ajallisessa kontekstissa. Naurava desantti toimii esimerkkinä tai johtolankana, jonka ympärille on mahdollista rakentaa myös laajempia hahmotelmia tunteiden poliittisuudesta.
Juha Klemelä
Turun yliopisto, sosiologian laitos
IDENTITEETTEJÄ, INTRESSEJÄ JA EMOOTIOITA - KUNNAN LAUTAKUNNAN LUOTTAMUSHENKILÖIDEN JA VIRANHALTIJOIDEN VUOROVAIKUTUS
Teoreettinen viitekehys
Tarkastelen esityksessäni kunnan lautakunnan luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden vuorovaikutuksen mikrososiologiseen tutkimukseen laatimaani teoreettista viitekehystä. Tutkimuksen normatiivisena tavoitteena on löytää osapuolten hyvän yhteistyön kriteerejä. Otan tutkimuksessani emootiot mukaan yhtenä toimintaan vaikuttavana elementtinä aiemmin pääsääntöisesti tutkittujen järjen ja normien rinnalle
Lautakunnan luottamushenkilöt ja viranhaltijat ovat kaksi differentioitunutta kuntaorganisaation toimijaryhmää, joiden yhteisenä tehtävänä on eritoten päätösten tekeminen kunnallisten palvelujen tuottamiseksi. Toimijoiden identiteetit, intressit ja emootiot hioutuvat ja muokkautuvat kunnallisella areenalla poliittisten, professionaalisten ja byrokraattisten toimintakehysten ohjaamina. Päätöksentekotyössä on empiirisissä tutkimuksissa havaittu kitkaa, joka johtuu paitsi ikiaikaisesta hallinnon ja politiikan yhdistämisen probleemasta, myös viimeisen kahdenkymmenen vuoden rajuista, ja yhä käynnissä olevista muutoksista kuntahallinnon organisoinnissa.
Kunnallinen päätöksenteon prosessia voidaan tutkia symbolisen interaktionismin neuvotellun järjestyksen mallin avulla. Prosessissa esiintyvää vallankäyttöä on mahdollista lähestyä, ja lähestytään, niin perinteisen agenttivaltakäsitteistön kuin post-strukturalistisen, rakenteellisen vallan konseption avulla.
Tutkimuksen empiirinen aineisto tulee muodostumaan dokumenteista, haastatteluista, ja mahdollisesti myös havainnointiosuudesta. Työllä on sekä hermeneuttisia, instrumentaalisia että emansipatorisia tiedonintressejä.
Avainsanat: emootiot, identiteetti, intressit, luottamushenkilöt, valta, viranhaltijat
Aini Linjakumpu, YTT
Lapin yliopisto
Tunteiden merkitys poliittisessa toiminnassa
Poliittisen toiminnan ymmärtäminen nojautuu yleensä järkeen ja rationaliteettiin. Ihmisten ajatellaan tekevän poliittisia tekoja rationaalisten valintojen kautta. Tässä yhteydessä ihmisten tunteet ja kokemuksellisuus näyttäytyvät toiminnan häiriötekijänä tai mahdollisesti toiminnan toivottuna tai epätoivottuna seurauksena. Tämän esityksen lähtökohtana on kuitenkin tulkita tunteet merkityksellisenä politiikan ja poliittisen toiminnan ymmärtämisessä: ei olemassa puhtaan rationaalista politiikkaa, vaan tunteet kietoutuvat kaikkeen toimintaan. Esityksessä käytetään tunteiden politiikka -termiä, jolla kuvataan tunteiden ja politiikan välistä suhdetta; miten tunteet tulevat politiikassa merkitykselliseksi ja miten niitä pitää ymmärtää poliittisen toiminnan selittämisessä. Tässä yhteydessä pohditaan rationaliteetin ja tunteiden välistä suhdetta sekä rituaalien, yhteisöjen, menneisyyden ja median merkitystä tunteiden politiikan ymmärtämiseksi. Lisäksi mietitään, mitä politiikan tunnematematiikka voisi olla.
Anne Koski, YTT
Tampereen yliopisto, Politiikan tutkimuksen laitos
Pelon hyödyntäminen poliittisessa johtamisessa
Machiavelli jo pohti tulisiko ruhtinaan olla pelätty vai rakastettu säilyttääkseen valtansa. Politiikan teoriassa tuntuu olevan yleistä uskoa pelon terästävään ja ylevöittävään vaikutukseen. Ilman pelkoa kansalaiset ja päättäjät siis taantuvat päätöksentekokyvyttömään velttouden tilaan. Kylmän sodan aikana globaalia sotilaallista voimatasapainoa rakennettiin ns. pelotepolitiikan avulla. Totalitaristinen hallintajärjestelmä perustuu terrorin asteelle kehitettyyn pelotteluun. Politiikassa on jo pitkään nähty, että suuria poliittisia muutoksia on helpompi perustella suurelle yleisölle kriisiviitekehyksellä eli määritellä poliittinen tilanne kriisiksi. Uusliberalistisen globalisaation on väitetty olevan katastrofikapitalismia, joka leviää nimenomaan uhkatilanteita luoden ja hyödyntäen. Sosiaalipsykologiasta löytyy ajatukselle tukea. Uhkamielikuvien vallassa olemme alttiimpia turvautumaan stereotyyppiseen tietoon, ääriasenteisiin ja hyväksymään radikaaleja ratkaisuja. Myös organisaatiotutkimuksesta löytyy näyttöä siitä, että pelon tunne muuttaa yhteisöjä vahvasti. Perimmäisenä sen taustalla on ihmisen tietoisuus omasta kuolevaisuudestaan ja pelko fyysisen koskemattomuutensa loukkaamisesta.