Kvalifikaatiot, estetiikka ja liikkuvuus: ainakin kolme näkökulmaa työhön
Työryhmä kokoontuu perjantaina 28.3. klo 15.00-18.00 SS22
Työryhmässä yhdistyvät erilaiset työhön, työntekekemisen muotoihin, työelämään sekä työmarkkinnoiden muutoksiin liittyvät kysymykset. Ryhmässä esitetään papereita, joita lähetettiin kolmeen hyvin eri kantilta työtä käsittelevään ryhmään: Ruumiillinen pääoma ja esteettinen kontrolli työelämässä, ja Koulutus- ja työmarkkinakansalaisuus murroksessa ja Mobile Lives in European Labour Markets.
Ryhmässä käsitellään seuraavia teemoja:
- Työntekijät koulutus- ja työmarkkinakansalaisina. Koulutusmarkkinakansalaiset ovat enenevässä määrin itse vastuussa opiskelusta ja muista uraansa vaikuttavista ratkaisuista, joilla he pyrkivät täyttämään työnantajien rekrytointivaatimuksia. Työmarkkinakansalaisuutta puolestaan rakenteistavat sukupuolen, iän, opiskelu- ja työhistorian lisäksi henkilön reaaliaikainen työmarkkina-asema, työsuhdetyyppi, perhetilanne, opiskelu- ja työssäkäyntivalmiudet sekä ammatilliset, yleissivistävät ja sosiaaliset kvalifikaatiot. Työmarkkinakansalaisuuden muotoutumisen taustalla on jonkin toiminnan määritteleminen palkkatyöksi eikä esimerkiksi vapaa-ajan harrastukseksi, palkkatyössäkäynnin normaliteetin luonne suhteessa yksityiseen elämisen sfääriin, koulutus- ja työmarkkinoilla toimimiseen sekä hyvinvointipalvelujen saantikriteereihin. Nämä uudet kansalaisuuden piirteet ovat realisoituneet 1990-luvun puolivälissä toteutettujen koulu-uudistusten, työmarkkinoiden edellyttämän kvalifikaatiokavalkadin laajentumisen sekä jatkuvan, elinikäisen opiskelun vaatimuksen yleistymisen myötä.
- Työvoiman liikkuvuus Euroopassa. Työvoiman liikkuvuuden lisääminen Euroopan Unionin valtioiden välillä on tärkeä poliittinen tavoite. Kansainvälisen, työperäisen muuttoliikkeen lisääminen nähdään usein ratkaisuna työvoimapulaan myös Suomessa. 1960-luvun siirtotyöläisbuumin jälkeen rajat ylittävä liikkuvuus Euroopassa on kuitenkin ollut ennakoitua vähäisempää. Puheenvuoroissa pohditaan esimerkiksi edistävätkö vai vaikeuttavatko työntekoa koskevat normit, kuten työ- ja loma-aikojen sääntely liikkuvuutta yhteisön alueella ja katsotaan minkälaisia jälkiä koulutettujen suomalaisten liikkeistä Euroopassa on löydettävissä.
- Ruumiillinen pääoma ja esteettinen kontrolli työelämässä. Työelämän ja ruumiillisuuden uutena sidoksena voidaan nähdä esimerkiksi työruumiin estetisoituminen. Henkisen ja sosiaalisen pääoman lisäsi työntekijät ovat nykyisin yhä valmiimpia satsaamaan suotuisaan ulkonäköön, tyylikkääseen pukeutumiseen ja miellyttäviin käytöstapoihin. Ruumiillisen pääoman kääntöpuolena on toisaalta työn lisääntyvä esteettinen kontrolli. Varsinkin monet palveluyritykset valitsevat työntekijänsä yhä enemmän esteettisin perustein omalle imagolleen sopiviksi. Puheenvuoroissa kysytään esimerkiksi millaista esteettisyyttä työntekijöiden (ääni)ruumiilta edellytetään yhteyskeskustyössä (call center) ja arvioidaan sitä, kuinka minuudesta voidaan muokata brändi eli myytävä ja markkinoitava tuote.
Työryhmän vetäjät:
Taina Kinnunen (FT), lehtori, Oulun yliopisto
Asko Suikkanen (YTT), professori, Lapin yliopisto
Abstraktit
KVALIFIKAATIOT MURROKSESSA?
Leena Viinamäki, yliopettaja (YTT)
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu
leena.viinamaki(at)tokem.fi
Puheenvuoro perustuu KVALIFIKAATIOT MURROKSESSA? -tutkimukseen, jonka tutkimusaineiston muodostavat Helsingin Sanomien vuoden 2004 sunnuntainumerojen työ- (N=9106) ja koulutuspaikkailmoitukset (N=2073). Sanomalehdistä työ- ja koulutuspaikkailmoitusaineiston keräämisen taustalla ovat havainnot koulutus- ja työmarkkinakansalaisen muuttuneista kvalifikaatiovaatimuksista työmarkkinoilla, kvalifikaatioiden päivittämis- ja uudistamismahdollisuuksien lisääntyminen koulutusmarkkinoilla ja ilmoitusten imagon rakentajan varsin selkeä luonne.
Suomessa toteutetut koulutusjärjestelmäuudistukset ovat laajentaneet ja monipuolistaneet niin ensimmäistä ammatillista tutkintoa suorittavien nuorten kuin ammattia vaihtavienkin aikuisten opiskelumahdollisuuksia sekä tutkintotasojen että opiskelumuotojen osalta. Esimerkiksi sosiaalialan korkeakoulututkinto on mahdollista suorittaa useammalla tutkintonimikkeellä kuin koskaan aikaisemmin (ammattikorkeakoulu-, ylempi ammattikorkeakoulu-, kandidaatin, maisterin, lisensiaatin, ammatillinen lisensiaatin tai tohtorin tutkinto). Myös opiskelumuodot kehittyvät jatkuvasti. Etäopiskelussa on siirrytty perinteisen postin kautta välitetystä kirjekurssista virtuaaliseen interaktiiviseen niin ikään pääosin kotona tapahtuvaan internetpohjaiseen opiskeluun.
Nykyisin enempää työvoimaa rekrytoivat työnantajat kuin erilaisia opiskelumahdollisuuksia miettivät kansalaisetkaan eivät välttämättä tiedä eri tutkintojen tosiasiallista työmarkkinarelevanssiutta ja tutkinnon substanssiin liittyviä painotuseroja. Työnantajat näyttävät esittävän työpaikkailmoituksissaan yhä laajempia kvalifikaatiolistauksia ammatillisen perusosaamisen käsitteen laajentuessa kattamaan mm. ATK- ja kielitaidon. Lisäksi tosiasiallisten ammatillisten osaamiskvalifikaatioiden rinnalla näyttävät realisoituvan työntekijöiden persoonaan liittyvät kvalifikaatiot ns. retorisine kvalifikaatioulottuvuuksineen mm. työn vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoriutumiseen perustuvassa palkkausjärjestelmässä. Nuorten ja aikuisten koulutus- ja työmarkkinaratkaisuja rakenteistavat erilaiset realistiset sekä enemmän tai vähemmän streotyyppiset mielikuvat opiskelu- ja/tai työpaikkakunnasta (ns. muuttovoittopaikkakunta vs. muuttotappiopaikkakunta), ammattialasta ("kutsumus-" vs. eurot) ja tutkintotasosta (esim. yliopisto vs. ammattikorkeakoulu) yksilöllisten opiskelu- ja työssäkäyntipreferenssien lisäksi.
Jo alustavankin työ- ja koulutuspaikkailmoituksista tehdyn analyysin pohjalta voidaankin puhua ammattimielikuvien lisäksi opiskelu- ja työpaikkakuntamielikuvien tavoitteellisesta luomisesta sanomalehti-ilmoitusten avulla. "Talouden hengen" nimessä on aiheellista mm. pohtia, miksi kansalaisille ei enää riitä yksi ammatillinen tutkinto heidän koko työuransa ajaksi, vaan yhä useammat kansalaiset suorittavat yhä useampia tutkintoja? Miten eri intressitahot (opiskelija, oppilaitos, työnantaja) kokevat tutkinnon suorittamisen taloudellisena investointina? Onko koulutus- ja työmarkkinoiden eri osapuolilla (opiskelija-oppilaitos-työnantaja) intressiristiriita vai intressiyhtenäisyys kustannus-hyöty -ajattelussa opiskelun käytännön organisoimisesta yksityis- ja työelämässä (opiskelija työnantajineen) sekä opetusjärjestelyiden osalta (oppilaitos opettajineen)? Missä määrin työnantajien rekrytoiviltaan työntekijöiltä edellyttämät kvalifikaatiovaatimukset ovat realistisia ja/tai epärealistisia työtehtävien tosiasiallisiin vaatimuksiin nähden?
Ääneen kiteytyvä esteettisyys
Tuija Koivunen
Naistutkimuksen laitos, TaY
tuija.koivunen(at)uta.fi
Yhteyskeskuksissa (call centre) tehtävässä vuorovaikutteisessa asiakastyössä keskeinen työväline on työntekijöiden ääniruumis, joka sisältyy ikään kuin huomaamatta puhelimitse tehtävään työhön ja siinä edellytettyyn palveluhenkisyyteen. Työntekijöiden erilaiset ääniruumiit ovat työnantajan näkökulmasta toivottuja, mutta vain tietyissä rajoissa. Puheenvuoron ytimessä on kysymys siitä, millaista esteettisyyttä työntekijöiden ruumiilta edellytetään yhteyskeskustyössä ja millaisin eri tavoin tätä esteettisyyttä kontrolloidaan. Empiirisesti puheenvuoro pohjautuu kahdesta keskenään erilaisesta yhteyskeskuksesta kerättyyn etnografiseen aineistoon.
Ruumiillinen pääoma ja esteettinen kontrolli työelämässä
Katariina Mäkinen, Tay
m.katariina.makinen(at)uta.fi
Väitöskirjatutkimukseni aiheena on minuuden brändäys ja sukupuoli. Tutkin prosesseja, joissa minuudesta muokataan brändiä eli myytävää ja markkinoitavaa tuotetta. Brändätty minuus rakentuu esteettisen työn ja kuluttamisen kauttaruumiin pintaan katsottavaksi ja haluttavaksi. Brändäys on osa ilmiötä, jossaruumiin ulkoasu ja sen antamat vaikutelmat ymmärretään ikään kuin totuudeksi koko ihmisestä - itseään esimerkiksi työnantajille markkinoivan ihmisen on siksi keskityttävä erityisesti ulkoiseen haluttavuuteen. Tutkimuksessani kysyn, miten minuuden brändäys muokkaa subjektiviteettia ja miten sukupuoli ja seksuaalisuus tulevat osaksi brändäyksen prosesseja. Jäljitän sekä brändäyksenprosesseja hallitsevia normeja että brändäyksen tarjoamaa toimijuutta, menestyneen minäbrändin tuomia oikeuksia ja mahdollisuuksia..
Tutkimukseni kohteena on minuuden brändäys työssä ja työtä varten. Tarkastelen konsultti- ja valmennuspalveluita, jotka tarjoavat erilaisia minuudenmuokkauksen ja tuotteistamisen käytäntöjä. Yhdysvalloissa tällainen "personal branding" on tunnustettu ja tunnistettu life coaching - yrittämisen alue. Suomessa henkilökohtainen brändäys ei ole vielä samalla tavoin tunnettua, mutta ilmiö on selvästi tulossa meillekin ja muutamat suomalaiset yritykset järjestävät jo minä-brändäyksen kursseja ja valmennusta. Aineistoni tulee koostumaan tällä alalla työskentelevien henkilöiden ja heidän asiakkaidensa haastatteluista sekä erilaisesta taustamateriaalista kuten lehtijutuista ja nettisivuista.
Young Finns in Europe
Saara Koikkalainen
Yhteiskuntatutkimuksen laitos, Lay
saara.koikkalainen(at)ulapland.fi
The freedom to choose one’s country of residence inside the area of the European Union is often portrayed as one of the great achievements of the Union. Yet the numbers of mobile Europeans across national borders are low: today even lower than in the 1960’s. The number of third country nationals is higher than the number of EU citizens resident in another member state.
Finland joined the European Union in 1995, and the opportunities of free movement were seen as an important argument for joining the Union. Fears of a significant brain drain of the educated and skilled were widely expressed during the negotiations for EU membership. Yet over a decade of membership has proven these fears unfounded.
My doctoral research focuses on the career trajectories and personal experiences of the transnationally mobile, university educated, 25-40 year old Finns. Does moving abroad to look for work constitute a turning point in the career and life course of these people? Does transnational mobility also signify social upward mobility, as often has been the case in labour movements within nation states? Do these people live the lives of elites or does their country-specific cultural capital form a barrier for employment abroad at the level expected from their degrees and previous job experience?
Many researchers argue that the main trend of migration has changed from the low-skilled economic migrants towards the mobility of the better educated and skilled. Yearly around 13.000 Finns move abroad, most of them to the European Union countries. Different forms of cross-border mobility, such as exchange studies, degree studies, traineeships and career placements for multinational companies, for example, have increased. However, little is known of those Finns who do leave to look for work abroad. This paper looks at how do the Finns moving to EU-countries fit into this framework of increased mobility: what kind of evidence do we have that they are out there?
Työaikoja ja vuosilomia koskevan sääntelyn ja sopimisen vaikutuksista työntekijöiden liikkuvuuteen Euroopan Unionin jäsenvaltioissa
Timo Tammilehto
Oikeustieteiden tiedekunta, Lay
timo.tammilehto(at)ulapland.fi
Tiivistelmä: Työelämää ja sosiaaliturvaa koskevan EU-lainsäädännön tavoitteena on yhtäältä yhdenvertaisten mahdollisuuksien takaaminen jäsenmaiden kansalaisille ja toisaalta edistää työvoiman liikkuvuutta yhteisön alueella. Se, mitä käsitteellä "työntekijä" tarkoitetaan, vaihtelee työelämää koskevissa EU:n direktiiveissä. EU:n työoikeudelliset säädökset jättävät jäsenmaan määriteltäväksi mitä työntekijällä tarkoitetaan. Tämän takia EU-lainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen jäsenmaissa on havaittu joiltakin osin ongelmalliseksi. Tämä koskee erityisesti valtioiden rajat ylittävää liiketoimintaa ja palvelujen tarjoamisesta.
Sopimusten asema työehtojen sääntelykeinona on muuttunut. Kollektiiviset työmarkkinoilla tehtävät sopimukset eivät enää vain täydennä tai täsmennä lainsäädäntöä. Niiden merkitys laajasti ymmärrettynä, käsitteellisenä lähtökohtana on muuttunut siten, että työelämän sääntelyn perusedellytysten muututtua kollektiivisopimukset ovat tärkeitä työkaluja, joiden avulla oikeusperiaatteet voidaan sovittaa tiettyihin taloudellisiin tilanteisiin ja kunkin sektorin tilanteisiin ja erityisolosuhteisiin.
Työaika- ja vuosilomasääntely on keskeinen osa työturvallisuuteen liittyvää normistoa. Vastuu työolojen turvallisuudesta ja terveellisyydestä ja niiden parantamisesta on pääasiassa kansallisella tasolla jäsenmaiden velvollisuutena. EU:n sosiaaliturvaa koskevat normit (social acquis) puolestaan tukevat ja täydentävät jäsenmaiden omia toimenpiteitä tältä osin. Työaikadirektiivi 93/104/EC on esimerkki sääntelykeinosta, jonka mukaan tietyt asiat on perustellumpaa jättää työmarkkinaosapuolten itsensä sovittaviksi, kuin käyttää yhtenäistä ja yhden mallin mukaista kaikkia samalla lailla koskevaa sääntelyä. Tämän ns. refleksiivisen sääntelytavan katsotaan voivan kannustaa jäsenmaita parantamaan työaikojen sääntelyä, sen sijaan että pakotettuna noudattamaan tiukkoja ja yhdenmukaisia säännöksiä ne taloudellisista syistä mieluummin tinkisivät vähimmäisvaatimusten noudattamisvelvollisuudesta. Tästä lähtökohdasta työaikadirektiivi laadittiin sellaiseksi, että a) jäsenmaille jätettiin lukuisia optioita (vaihtoehtoja) implementoida säännökset ja b) niille annettiin mahdollisuus säilyttää jo olemassa olevat sopimusperusteiset työaikajärjestelyt, jos ne vastasivat direktiivin vähimmäisvaatimuksia.
Sääntelyn ja sopimusjärjestelmän rakenteen ja toimivuuden perusteella voidaan arvioida, mikä on niiden mahdollinen vaikutus työvoiman liikkuvuuteen - tarkemmin niin, mitä seikkoja työntekijöiden ja työnantajien on otettava huomioon sekä silloin, kun työntekijä lähetetään työskentelemään ulkomailla, että silloin kun työntekijä siirtyy muuna kuin lähetettynä työntekijänä työskentelemään ulkomaille. Ja laajemmasta näkökulmasta ehkä myös sitä, edistävätkö vai vaikeuttavatko työntekoa koskevat normit liikkuvuutta yhteisön alueella?
’A land of a hundred thousand welcomes?’ Lithuanians in Ireland
Steven Loyal
School of Sociology, UCD, Dublin
stevenloyal2002(at)yahoo.com
Ireland has recently moved from being a country of emigration to one of immigration. Drawing on interviews and surveys this paper examines the labour mobility and integration experiences of Lithuanian nationals arriving in Ireland. Drawing on qualitative interviews and survey questions it examines their views and experiences of Irish society, why they chose to come to Ireland, and the kinds of jobs they have taken up in Ireland.
BIO:
Steven Loyal is Senior Lecturer in the School of Sociology, UCD, Dublin, Ireland. His research interests include migration (in Ireland and Punjabi-Sikh migration), class and stratification, sociological theory, and the sociology of knowledge.