TUNTEIDEN SOSIOLOGIA - tunteet arjessa ja juhlassa
Työryhmä kokoontuu perjantaina 28.3. 15.00-18.00 F2066 Media harjoitussali
Tunteiden sosiologiassa tutkitaan, miten tunteet vaikuttavat toimintaan ja vuorovaikutukseen, miten tunteita syntyy vuorovaikutuksen tuloksena sekä miten tunteet ilmenevät yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Tunteita tarkastellaan rationaalisuuden ja normien ohella yhtenä keskeisenä orientoitumisen muotona. Tunnesosiologian avoin ja hedelmällinen vuoropuhelu biologian ja psykologian kanssa rikastavat tutkimusalaa. Työryhmämme on yhdistelmä aiemmin ilmoitetuista tunteiden sosiologian ja juhlimiskulttuurien tutkimuksen ryhmistä. Esitelmissä tunteet näkyvät niin arjessa kuin juhlassakin. Näkökulmat liikkuvat teoreettisesta empiiriseen ja aiheet elämyksistä ja peliriippuvuudesta tunteiden, tietämisen ja moraalin suhteisiin. Toivomme runsasta kuulijakuntaa!
Koordinaattorit:
Juha Klemelä, TY, sosiologia
Katariina Löfblom, TY, sosiologia
Ismo Kantola, TY, sosiologia
Aikataulu:
15:00 – 15:30 Lähteenmaa & Strand: Tunteet pelissä?
15:30 – 16:00 Löfblom: Miten nuoret puhuvat ja kertovat tunteistaan?
– Tauko –
16:10 – 16:40 Kantola: Ohjaavatko tunteet tietämistä ja miten validoimme tunteemme?
16:40 – 17:10 Klemelä: Tunteet ja moraali
Abstraktit:
TUNTEET PELISSÄ?
Jaana Lähteenmaa HY, taloustiede & Teija Strand HY, taloustiede
Rahapelejä pelataan muunkin kuin rahan vuoksi. Etenkin anglosaksisessa - tällä hetkellä vielä melko vahvasti psykologiseen tutkimusperinteeseen nojaavassa - rahapelitutkimuksessa (gambling studies) laajasti hyväksytyn tulkinnan mukaan keskeinen rahapelaamiseen motivoiva tekijä on pelaamiseen liittyvät (positiiviset) tunteet, kuten mielihyvä tai jännitys. Kolikon toisella puolella on kuitenkin myös varsin kielteisiä tunteita: jos pelaaja häviää tai pelaaminen alkaa liiaksi häiritä muuta elämää, pelaaja voi kokea esimerkiksi pettymyksen, ahdistuksen tai häpeän tunteita. Pelaaja voi tuntea (?) myös "pakonomaisuutta".
Suomalaisessa "Images of Addiction"- tutkimusprojektissa on kehitelty tulkintaa, jonka mukaan rahapelaamisen muuttuessa addiktiiviseksi kaikki merkitykset lopulta katoavat; pelaajan sisäinen merkitysmaailma ikään kuin tyhjenee (Sulkunen 2007). Tämä tulkinta on kiintoisalla tavalla jännitteisessä suhteessa tunteiden suureen rooliin rahapelaamisessa. Jos Sulkusen ja kumppaneiden väittämä on relevantti, herää kysymys, mitä tunteille sitten tapahtuu addiktiivisessa pelaamisessa. Tunteet kietoutuvat merkityksiin(kin) - jos merkitykset katoavat, katoavatko lopulta myös tunteet, tai ainakin nimettävissä olevat sellaiset? Jääkö jäljelle pelkkä turtunut "koneen hakkaaminen"; "passion sans nom" , ilmiö, jota ranskalainen semiootikko Landowsky on tarkastellut? Entä miten silloin määrittelemme "pakonomaisuuden"?
Empiirisenä aineistona näihin kysymyksiin vastaamiseen käytettävissämme on keväällä 2007 koottu iso aineisto: kyselytutkimus laajoine avokysymyksineen ja -vastauksineen (N= 780), sekä 18 rahapelaajan kvalitatiiviset haastattelut. Aineisto on kerätty Lähteenmaan vetämässä tutkimushankkeessa, jossa myös Teija Strand työskentelee tutkijana. Kysymyksiin ei voi vielä vastata (mm. koska analyysien teko on vasta meneillään), mutta alustavia pohdintoja ja tulkintoja tunteiden, merkitysten (katoamisen) ja addiktiivisen pelaamisen suhteesta voidaan jo esittää.
MITEN NUORET PUHUVAT JA KERTOVAT TUNTEISTAAN?
Katariina Löfblom
TY, sosiologia
Tutkimukseni aiheena on nuorten elämysten yksilölliset ja yhteisölliset merkitykset. Näiden tavoittamiseksi olen kerännyt laadullisen aineiston, joka muodostuu nuorten haastatteluista ja kirjoituksista. Elämys voidaan ymmärtää tunteena tai tietynlaisten tuntemusten kokonaisuutena, eräänlaisena käsitteellisenä ykseytenä, joka perustuu yksilölliseen arviointiin kokemuksen laadullisista ja sisällöllisistä piirteistä suhteutettuna oman elämänkerran tapahtumiin. Tunne voidaan mieltää kokemuksen arvioinnin pohjalta syntyvänä reaktiona, intuitiivisesti.
Tunnepuhe omista kokemuksista kertovana ilmaisumuotona sijoittuu kulttuurisesti yksityisyyden alueelle. Viime aikoina tunnepuhetta on kasvavassa määrin alkanut esiintyä julkisuudessa eli julkisuuden ja yksityisen raja on hämärtynyt myös tässä suhteessa. Tunne ilmaisut ovat tulleet julkisemmiksi. Julkisuutta myös rakennetaan tunnepuheen kautta. Esimerkkinä voidaan pitää erilaisia tunnustuksellisuuteen perustuvia käytäntöjä.
Perinteisesti miesten ja naisten puhekulttuurit ja elämysmaailmat ovat rakentuneet eri tavalla, johtuen pitkälti asioiden erilaisista merkityksistä yksityisissä elämäkerroissa. Sosialisaatio pitää yllä tätä maailmoiden kokemuksellista eriytymistä mikä näkyy myös tunteiden ilmaisemisen sukupuolittuneina eroina, mutta erot eivät ole yksistään sukupuolittaisia vaan myös toimintakenttien mukaan eriytyviä. Erilaisilla toiminta-alueilla voidaan ajatella esiintyvän erilaisia tunteista puhumisen muotoja. Sijoittuessaan erilaisiin asemiin sosiaalisessa verkostossa, yksilölle myös avautuu erilainen näkökulma tunteisiin sekä puhumisen tapa. Omassa työssäni keskityn selvittämään sitä, miten nuoret elämyksiä käsittelevässä puheessa tuovat esille tunteitaan.
OHJAAVATKO TUNTEET TIETÄMISTÄ JA MITEN VALIDOIMME TUNTEEMME?
Ismo Kantola
TY, sosiologia
Esitelmän teoreettismetodologisena kehyksenä on brittiläisen kulttuurin sosiologian ajatus kulttuurin autonomiasta suhteessa materiaaliseen perustaansa. Tässä perinteessä kulttuuri voidaan nähdä kollektiivisena tapana ja käytäntöinä liittää tunteita materiaalisiin rakenteisiin. Liitämme tunteita materiaalisiin rakenteisiin monin eri tavoin. Materiaalinen ei determinoi sitä miten sen koemme.
Esitelmässä verrataan toisiinsa kolmea sosiologisen tutkimusperinteen tapaa ottaa haltuun kulttuurin itsenäisyyttä suhteessa materiaaliseen. Tieto- ja viestintäteknologian käyttöönottotutkimuksessa käytetään tarjouman (affordance) käsitettä kuvaamaan teknologian suunnitellun käyttötarkoituksen ja aktualisoituvan käytön välistä kuilua. Tieteen ja teknologian sosiologiassa käytetään imagon käsitettä kuvaamaan tutkimusta edeltävän kohdetta koskevan mielikuvan voimaa ohjata kohdetta koskevaa tutkimusta ja siitä saatavan tiedon käyttöä. Sosiologisessa kulttuurintutkimuksessa käytetään tuntemisen rakenteiden käsitettä kuvaamaan kulttuuristen muotojen autonomiaa suhteessa materiaaliseen.
Lopuksi pohditaan tunteen luotettavuuden (aitouden) problematiikkaa. Tietoisuus tunteen ensisijaisuudesta ja autonomiasta muuttuvan materiaalisen uudelleen hahmottamisessa saattaa olla yhteydessä jaettujen kollektiivisten kokemusten kysyntään. Juhlinnan uudet muodot voivat toimia tunteen aitouden validaattoreina.
TUNTEET JA MORAALI
Juha Klemelä
TY, sosiologia
Esitelmäni käsittelee tunteiden ja moraalin välistä suhdetta. Näkökulmani on oikeastaan filosofinen (lähteeni ovat tässä vaiheessa filosofian puolelta), mutta asia on myös sosiologisesti mielenkiintoista. En ole vielä päättänyt, millä tavoin käännän aihepiirin empiiriseksi tutkimukseksi, mutta esitän joitakin ideoita puheenvuorossani.
Arkikatsannossa ja perinteisessä moraalipsykologiassa moraalin kannalta relevantteihin tilanteisiin liittyy tunteminen. Filosofiassa tunteita on pidetty sekä moraalin kannalta elimellisen tärkeinä että tarpeettomina ja toisaalta sekä hyödyllisinä että haitallisina.
Tunteilla on tietenkin fenomenologista itseisarvoa. Esityksessäni otan kuitenkin instrumentaalisen näkökulman. Katson, että tunteilla voi olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia moraalisuudessa. Tunteilla on niin indikatiivisia, motivationaalisia, informatiivisia, dilemmanratkaisuun liittyviä, performatiivisia kuin toiminnan konsistenssiinkin liittyviä funktioita. Useimmat näistä ovat myönteisiä, mutta osa voi toimia myös kielteisesti.
Voisi olla mielenkiintoista tutkia empiirisesti tunteiden erilaisten funktioiden toteutumista ja esiintyvyyttä moraalisesti relevanteissa tilanteissa tai projekteissa. Toinen mielenkiintoinen tutkimusmahdollisuus ovat tunteiden funktiot moraalisten dilemmojen ratkaisussa. Sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen tutkimusote ovat mahdollisia.