Visuaalinen sosiologia
Työryhmä kokoontuu perjantaina 28.3. 15.00-18.00 F2023 TM / Studio
Visuaalinen ymmärretään yhä tärkeämmäksi osaksi länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Usko kuvan voimaan on vahva. Kuvat viettelevät, mutta ovat myös osa arkea. Visuaalinen on myös poliittista ja toimii monin tavoin osana yhteiskunnan valtajärjestelmiä. Kuvan ja esineellisen erilaiset ilmenemismuodot saavat huomiota teoreettis-metodologisissa oppikirjoissa sekä eri sosiologisten tutkimusten sivuilla. Emme kuitenkaan halua rajoittaa työryhmän aihepiiriksi kuvaa tuotetussa/levitetyssä/kulutetussa materiaalisessa muodossaan, vaan teemme tilaa myös muun katsomiselle ja näkemiselle. Katse ja näkeminen - myös kykenemättömyytenä tähän - sekä näyttäytyminen ovat osa ihmisenä olemista ja yhteiskunnan rakentumista. Kutsumme työryhmään visuaalisesta sosiologiasta kiinnostuneita tutkijoita, joiden esityksissä paneudutaan teoreettisiin, metodologisiin ja empiirisiin (myös etnografisiin) pohdintoihin.
Koordinaattorit: Anu-Hanna Anttila (TY) ja Eeva Luhtakallio (HY)
anantti(at)utu.fi eeva.luhtakallio(at)helsinki.fi
Ohjelma:
klo 15.00 Lyhyet alkusanat
klo 15.05 Eeva Luhtakallio (HY): Paikallisen kansalaisuuden visuaaliset järjestykset. Kansalaisuus kaupunkilehtien ja aktivistisivustojen representaatiossa Suomessa ja Ranskassa
klo 15.30 Jukka Törrönen (Tukholman yliopisto) & Inka Juslin (TaY): Alkoholi naistenlehtien mainonnassa 1960-luvulta 2000-luvulle
klo 15.55 Ralf Kauranen (ÅA) & Pekka Rantanen (TaY): Suurlakko komiikkana
klo 16.20- 16.30 tauko
klo 16.30 Riikka Homanen (TaY): Internetin kiertelevät sikiökuvat
klo 16.55 Anu-Hanna Anttila (TY): Video analyysimenetelmänä
klo17.20 Tuula Gordon (HY): Visuaalisen etiikka
Keskustelua ja lopetus klo 18.00
Abstraktit
Eeva Luhtakallio (HY): Paikallisen kansalaisuuden visuaaliset järjestykset. Kansalaisuus kaupunkilehtien ja aktivistisivustojen representaatiossa Suomessa ja Ranskassa
Tässä esitelmässä analysoin kansalaisuuden representaatioita, jotka osaltaan muotoilevat kansalaisuutta, poliittisuutta ja demokratiaa koskevia visuaalisia järjestyksiä paikallistasolla Suomessa (Helsingissä) ja Ranskassa (Lyonissa). Pierre Rosanvallonia (2006) mukaillen tarkastelen kahdenlaisia paikallisia representaatioita kansalaisista: yhtäältä valtaapitävän järjestelmän tuottamia ja toisaalta vastademokratiaan lukeutuvien ryhmien tuottamia. Tutkin tämän visuaalisen jännitteen ilmenemisiä vertailevasta näkökulmasta ja pohdin, mitä sen perusteella voidaan ymmärtää paikallisen kansalaisuuden ehdoista ja ilmenemisestä suomalaisessa ja ranskalaisessa kontekstissa. Tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu ensinnäkin Helsingissä ja Lyonissa julkaistavien, kaikille asukkaille jaettavien tiedotuslehtien (Helsinki-info ja Lyon Citoyen) kuvista ja niihin liittyvistä teksteistä vuosilta 2004-2007. Toisen osan aineistoa muodostavat molempien kaupunkien kansalaisaktivistien sivustoilta kerätyt kuvat ja videoklipit. Althusserin termein erilaisina kansalaiseksi tunnistautumisen kutsuhuutoina nämä kuvastot muodostavat jännitteen, jota tarkastelemalla voidaan hahmottaa paikallisen kansalaisuuden visuaalisten järjestysten piirteitä ja reunaehtoja ja näiden eroja ja yhtäläisyyksiä vertailumaissa. Kansalaisuuden representaatioita määrittävät voimakkaasti kuvattujen sukupuoleen, etniseen alkuperään ja ikään kiinnittyvät merkitykset. Käyttämissäni aineistoissa representaatioiden tuotantoehdot myös poikkeavat toisistaan suuresti. Voidakseni huomioida nämä eri ulottuvuudet ja systematisoidakseni niiden analyysin, olen käyttänyt apunani Erving Goffmanin kehysanalyysiin pohjautuvaa menetelmää. Olen analysoinut visuaalisia representaatiota sosiaalisessa kontekstissaan ja hahmottanut niissä esiintyviä kehystyksiä kahdella tasolla: määrääviä kehyksiä, jotka rajaavat kuvan ensisijaisen merkitysyhteyden ja sekundaarikehyksiä, jotka suuntaavat, siirtävät tai murtavat ensisijaisia tulkintoja.
Jukka Törrönen (Tukholman yliopisto) & Inka Juslin (TaY): Alkoholi naistenlehtien mainonnassa 1960-luvulta 2000-luvulle
Esitelmän aineisto koostuu naistenlehtien mainoksista, jossa alkoholi on joko pääaiheena tai esiintyy osana muuta mainontaa. Mainokset on kerätty seitsemästä lehdestä, Kodin Kuvalehdestä (1967-2006), Kotiliedestä (1967-2006), Kauneus & Terveydestä (1967-2006), Me Naisista (1976-2006), Gloriasta (1991-2006), Trendistä (1991-2006) ja Cosmopolitanista (1999-2006). Yhtäältä kysymme, millaisia juomiseen liittyviä subjektiasemia naistenlehtien mainokset ovat olleet rakentamassa lukijoilleen 1960-luvulta tähän päivään. Toisaalta päättelemme, mitä subjektiasemissa ilmenevät transformaatiot ja siirtymät kertovat juomisen kulttuurisen paikan muutoksista. Sovellamme analyysissamme semioottisia ja fenomenologisia visuaalisen aineiston lukutapoja. Aineiston alustava analyysi tuo esiin, että 1960-luvulla nainen liitetään mainonnassa parisuhdetta hoitavan naisen tai kotiäidin sukupuoliasemiin. Naisen juominen yhdistetään kodin yksityistiloihin, ruokailutilanteeseen, parien seurusteluun tai edustustilaisuuksiin. 1970- ja 80-luvuilla samantyyppiset positiot jatkavat elämäänsä hienoisia uusia piirteitä saaden. 1990- ja 2000-luvuilla nainen rooli aktiivisena julkisen tilan toimijana vahvistuu ja juominen kytkeytyy naisen omaan aikaan, nautintoon ja mielihyvään. Juova, itsetietoinen nainen piirtyy esiin vastuullisena kuluttajana, erottautuvana kuluttajana, mustavalkoisena kuluttajana ja irtiottoihin suuntautuneena kuluttajana.
Ralf Kauranen (ÅA) & Pekka Rantanen (TaY): Suurlakko komiikkana
Esitelmässä tarkastellaan kuvauksia suurlakosta 1905 suomalaisessa pilalehdistössä heti suurlakon jälkeisenä aikana. Minkä kuvan suurlakosta antaa humoristinen tai pilkallinen visuaalinen ja tekstuaalinen jäsennystapa? Mitkä suurlakkoon liittyvät tapahtumat, henkilöt tai ryhmittymät ovat huumorille alistetut? Mihin kohdistuu mahdollinen pilkka? Heijastuvatko pilalehtien aineistossa erilaiset jäsennystavat kuin muussa suurlakkoa koskevassa julkisuudessa? Vai nostaako huumorin keinoin ilmaistu ymmärrys suurlakosta näkyville uusia ulottuvuuksia tästä poliittisesti keskeisestä tapahtumasta?
Riikka Homanen (TaY): Internetin kiertelevät sikiökuvat
Alustukseni käsittelee internetin sikiökuvia. Aihettani ohjaa huomio siitä, että lähinnä angloamerikkalainen abortinvastainen aktivismi on luonut eräänlaisen maailmanlaajuisen "globaalin sikiön" kierrättämällä erilaisissa medioissa, kuten internetissä, representaatioita sikiöistä. Näin tietynlaiset representaatiot sikiöstä ja niiden esittämisen konteksti tulevat tutuiksi ja mukautetaan moniin paikallisiin kuvastoihin ja tapoihin merkitä syntymätöntä. Esimerkiksi internetissä erityisesti ultraääniteknikoiden mahdollistama näkymä kohtuun on jo pitkään valjastettu erilaisiin tarkoituksiin. Kun tieteellisteknologinen kuvasto ja diskurssit näin yhdistyvät erilaisiin kulttuurisiin ja sosiaalisiin tapoihin merkityksellistää, sikiö subjektifioituu monella tapaa. Alustukseni tavoitteena on tarkastella tapoja, joilla Internetin sikiökuvissa ja niihin liitetyissä teksteissä representoidaan sikiöitä. Samalla kyse on siitä, minkälaista toimijuutta sikiöille annetaan. Alustuksen teoreettisena orientaationa on ruumiinsosiologia ja (feministinen) tieteen ja teknologian tutkimus sekä metodisena otteena kuvien tarkasteluun sovellettu kehysanalyysi. Analyysi osoittaa, että sikiöt liikkuvat edes takaisin ruumiillisista toimijoista toiminnan kohteiksi 4 eri kehyksen varassa: kuluttamisen, reproduktion, esteettisen ja "dokumentaarisen" toisiinsa limittyvien kehysten varassa. Kaikkiaan voidaan sanoa, että internetissä käytetään moninaisesti sikiön, niin kuin syntymätöntä nykyään ymmärretään, historiallista kuvastoa aina anatomisista puupiirroksista 4-D-ultraäänivideoihin.
Anu-Hanna Anttila (TY): Video analyysimenetelmänä
Audiovisuaalista aineistoa on perinteisesti hyödynnetty niin tutkimuskohteena itsessään kuin myös sosiaalista todellisuutta heijastelevana representaationa. Tekniikan kehittymisen, välineiden leviämisen ja käytön helpottumisen myötä valokuvan ohella myös videoita on alettu käyttää tutkimuksessa analyysivälineenä. Näin ollen video voi olla myös analyysimenetelmä itsessään, ei vain tutkimuskohde tai aineisto-objekti. Esittelen videon mahdollisuuksia aineistonkeruuna ja analyysitapana nostamalla esiin viisi erilaista videoanalyysitapaa, jotka ovat: esityksellinen, havainnoiva, vuorovaikutteinen, refleksiivinen sekä performatiivinen video. Keskeisimmät kysymykset tässäkin liittyvät tutkimuksen olemukseen ja tarkoitukseen: mihin taas ei sekä minkälaista tietoa ylipäätään ollaan tuottamassa ja mitä tarkoitusta varten?
Tuula Gordon (HY): Visuaalisen etiikka
Minua kiinnostavat visuaalisuuteen liittyvät eettiset kysymykset. Visuaalinen tutkimus on tuonut uusia eettisiä kysymyksiä ja myös erilaisia suhtautumistapoja siihen, miten (olevia) ihmisiä esitetään tutkimuksessa. Pohdin erityisesti lasten ja nuorten visuaalisia representaatiota. Asiasta ei kovastikaan ole keskusteltu, vaan olen vain konferensseissa huomannut, että aiemmat eettiset käsitykset tässä suhteessa näyttävät muuttuneen. Mietin myös, onko kontekstilla merkitystä? Esimerkiksi onko eri asia käyttää olemassa olevien ihmisten representaatioita, jos he ovat aikuisia, jos he asuvat jossain niin kaukana, että voi olettaa, että yleisö ei heitä tunne eikä tule heitä tapaamaan. Nostan esiin muutamia esimerkkejä, miten kysymystä on lähestytty ja nostan esiin sen, että on käytettävissä keinoja, joilla anonymiteetti voidaan säilyttää.