Yrittäjyyden henki talouden taikalampun ytimenä?
Työryhmä kokoontuu perjantaina 28.3. 15.00-18.00 ja lauantaina 29.3. 9.00-11.00 LS6
Taloudellisten arvojen voimistuminen poliittisessa retoriikassa on lisännyt yrittäjyyden painotusta niin eurooppalaisella kuin kansallisella tasolla. Yrittäjyydestä on haluttu tehdä koko kansan asia mm. integroimalla yrittäjyyskasvatus pakolliseksi osaksi kaikkien koulutusasteiden opetussuunnitelmia. Tässä suhteessa Suomi on mennyt jopa muita Euroopan maita pidemmälle.
Yrittäjiä ja yrittäjyyden muotoja ei voi lokeroida yhteen lokeroon, kuten ei sitä tarkastelevaa tutkimustakaan. Yrittäjyyden tutkimus on aidosti monitieteistä. Työryhmämme tarjoaa areenan moniarvoiselle ja kriittiselle keskustelulle olivatpa sen lähtökohdat sitten sosiologian, oppimisen ja koulutuksen, taloustieteen, politologian, psykologian tai vaikkapa aatehistorian teoriaperinteessä. Keskustelua on käyty, ja voidaan käydä, muun muassa seuraavista aiheista:
- Mitkä ovat yrittäjyyspolitiikan keinot ja tavoitteet?
- Millainen on/olisi yrittäjämäinen yhteiskunta?
- Yrittäjien työ ja arki ?
- Onko yrittäjäidentiteettiä olemassa ja jos on, miten se rakentuu?
- Palkkatyön ja yrittäjyyden rajojen hämärtyminen?
- Voiko yrittäjyyteen kasvattaa?
- Kuuluuko asennekasvatus koulutusjärjestelmälle? Kuka siitä päättää?
Työryhmään ovat tervetulleita niin empiiriset, teoreettiset kuin poleemiset keskustelupaperit! Kullekin esiintyjälle varataan aikaa 30 minuuttia, jonka voi käyttää haluamallaan tavalla - kuitenkin niin, että keskustelulle jää vähintään 10 minuuttia. Tervetuloa!
Koordinaattorit:
Virpi Honkanen (RUSE /TY)
vianho@utu.fi
Satu Aaltonen (TSE Entre /TuKKK)
Satu.Aaltonen@tse.fi
Aikataulu
Työryhmien kokoontuminen
Perjantai 28.3.2008 klo 15.00-18.00
15.00 Jari Huovinen
Sarjayrittäjyyden typologisointi - uraidentiteettiä etsimässä
15.25 Ulla Hytti ja Katja Mäki (Turun kauppakorkeakoulu, TSE Entre)
Teknologiahautomot ja teknologiahautomoyritykset
15.50 Hanna-Mari Ikonen (Tampereen yliopisto)
Naisten arkinen yrittäjätyö ja yrittävän yhteiskunnan ideaali
16.15 Jenni Kantola (Vaasan yliopisto)
Kun yrittäjyys nähdään viimeisenä oljenkortena
(5 min tauko)
16.45 Marja Känsälä (Turun kauppakorkeakoulu)
Kansallisen kontekstin sekä henkilökohtaisen taustan ja käsitysten vaikutus
alkuvaiheen yrittäjyysaktiviteettiin Suomessa
17.10 Soili Vento (Laurea ammattikorkeakoulu)
Franchising yrittäjyyden soveltuminen hoiva- ja kotipalveluihin
17.35 Virpi Honkanen (Turun yliopisto RUSE)
Menestymisen mahdollisuudet avoinna kaikille? Korkeakoulutettujen
itsensätyöllistäneiden työssä pärjääminen viidessä Euroopan maassa
Lauantai 29.3.2008 klo 8.45-11.15
8.45 Satu Aaltonen (Turun kauppakorkeakoulu, TSE Entre)
Niin monta erilaista lopetusta kuin lopettajaakin
9.10 Hannu Vesala (MTT Taloustutkimus) ja Kari Mikko Vesala (Helsingin yliopisto)
Innovatiivisia ja kasvuhakuisia riskinottajia? Suomalaisten viljelijöiden
yrittäjäidentiteetti ja rooli-odotukset
9.35 Katri Komulainen ja Maija Korhonen (Joensuun yliopisto)
"Vaatimattoman, traagisen ja ironisoidun yrittäjyyden tarinat - haaste
yrittäjyyskasvatukselle"
10.00 Päivi Naskali (Lapin yliopisto)
Kasvatustieteen opiskelijat ja yrittäjyyskasvatuksen ideologia
10.25 Kari Mikko Vesala (Helsingin yliopisto)
Yrittäjyyden sosiaalipsykologia
10.50 Tuula Joronen (Helsingin kaupunki Tietokeskus)
Yrittäjyys maahanmuuttajien integraation väylänä?
Abstraktit
Jari Huovinen (Kuopion yliopisto)
Sarjayrittäjyyden typologisointi - uraidentiteettiä etsimässä
Tapayrittäjyys on parin viimeisen vuosikymmenen aikana noussut yhdeksi tutkituimmista yrittäjyyden ulottuvuuksista. Tapayrittäjyystutkimuksessa on kyse yrittäjien typologisoinnista eli yrittäjien jakamisesta erilaisiin ryhmiin esimerkiksi yksilöllisten ominaisuuksien tai toiminnan perusteella. Tapayrittäjillä tarkoitetaan sellaisia yrittäjiä, joiden yrittäjäkokemus on peräisin vähintään kahdesta eri yrityksestä joko ajallisesti peräkkäin (sarjayrittäjyys) tai rinnakkain (portfolioyrittäjyys).
Tässä keskustelupaperissa keskitytään tapayrittäjyyden muodoista sarjayrittäjyyteen. Paperin tavoitteena on herättää keskustelua sarjayrittäjyyden ilmenemismuodoista sekä syventää ja monipuolistaa nykyisin käytettyjä käsitteitä ja sarjayrittäjien tyypittelyä. Tyypittelyssä huomioidaan niin syyt sarjayrittäjyyden taustalla kuin ajanjaksot omistettujen yritysten välillä, joihin sisältyy usein myös väliaikaisia palkkatyöjaksoja. Portfolioyrittäjyys on rajattu tarkastelun ulkopuolelle, koska portfolioyrittäjien keskuudessa liikkuvuus yrittäjyyden ja palkkatyön välillä on vähäisempää. Tämä johtuu siitä, että portfolioyrittäjät omistavat useamman yrityksen samanaikaisesti, eikä yhdestä yrityksestä luopuminen näin ollen tarkoita koko yrittäjätoiminnasta luopumista.
Aikaisemman tutkimustiedon perusteella sarjayrittäjät voidaan ensisijaisten motiiviensa perusteella jakaa klassisiin sarjayrittäjiin ja ammatinharjoittaja-sarjayrittäjiin. Klassisten sarjayrittäjien päätavoite yrittäjätoiminnassa on taloudellisen hyödyn maksimointi, jolloin yritystoimintaa pyritään laajentamaan nopeasti tiettyyn mittakaavaan, luopumaan siitä oikeaan aikaan ja toistamaan prosessi jälleen uudessa yrityksessä. Sen sijaan ammatinharjoittaja-sarjayrittäjät ryhtyvät yrittäjiksi hyödyntääkseen osaamistaan, koulutustaan ja/tai kokemustaan entistä paremmin. Molemmat edellä mainituista päätyypeistä voidaan jakaa vielä kahteen alaluokkaansa. Klassinen sarjayrittäjyys voi ilmetä joko innovatiivisena perustaja-sarjayrittäjyytenä tai sijoittaja-sarjayrittäjyytenä. Innovatiivisilla perustaja-sarjayrittäjillä tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, jotka viihtyvät uusissa tilanteissa vakiintuneiden olosuhteiden sijaan. Sijoittaja-sarjayrittäjillä tarkoitetaan puolestaan yrittäjiä, jotka alkuperäisen yrityksen myytyään päättävät sijoittaa kertynyttä varallisuuttaan joidenkin toisten henkilöiden johtamiin yrityksiin. Keskustelupaperin suurin uutuusarvo aikaisempaan kirjallisuuteen nähden sisältyy niin sanottujen ammatinharjoittaja-sarjayrittäjien entistä monipuolisempaan typologisointiin. Tässä keskustelupaperissa ammatinharjoittaja-sarjayrittäjät jaetaan toimintatapansa mukaan yrittäjyyttä preferoiviin ja uraidentiteettiään etsiviin sarjayrittäjiin. Yrittäjyyttä preferoivat sarjayrittäjät pitävät yrittäjyyttä ensisijaisena uravaihtoehtonaan ja viihtyvät yrittäjinä selvästi paremmin kuin palkkatyössä. Vastaavasti uraidentiteettiään etsivät sarjayrittäjät viihtyvät sekä yrittäjinä, että palkkatyössä. Tämä johtaa usein siihen, että he tasapainoilevat yrittäjyyden ja palkkatyön välillä.
Ulla Hytti ja Katja Mäki (Turun kauppakorkeakoulu, TSE Entre)
Teknologiahautomot ja teknologiahautomoyritykset
Yleisesti ottaen hautomoiden tavoitteena on yritysten käynnistymisen nopeuttaminen ja selviytymisen edistäminen. Teknologiahautomot suuntaavat palvelunsa erityisesti uuteen teknologiaan tai osaamiseen perustuviin ideoihin ja yrityksiin. Viime aikoina teknologiahautomotoiminnan kehittämiseksi on tehty suosituksia ja hautomotoiminnan rahoittamista ollaan siirtämässä suorasta julkisesta rahoituksesta hautomoyritysten tai muiden yksityisten tahojen, kuten pääomasijoittajien, rahoitettavaksi. (Ruohonen 2007) Ehdotukset ovat herättäneet vastustusta ja epäluuloa teknologiahautomotoimijoiden kentässä. Mistä on kyse, hautomotoimijoiden muutosvastarinnasta vai jostakin muusta? Tässä tutkimuspaperissa on ajatuksena käsitellä erilaisten hautomoiden tavoitteita ja fokusta ja toisaalta niiden kykyä palvella erilaisten yritysten tarpeita.
Tutkimuspaperi perustuu laajaan teknologiahautomoihin, hautomotoimintaan ja hautomoyrityksiin perustuvaan tutkimukseemme (Hytti - Mäki 2008), jossa tuomme esille suomalaisen teknologiahautomotoiminnan erityispiirteitä. Ensinnäkin, hautomotoiminnan yleisten tavoitteiden - yritysten käynnistymisen nopeuttamisen ja ensimmäisten kriittisten elinvuosien ylittämisen - lisäksi suomalaisilla teknologiahautomoilla on merkittävä tehtävä ideoiden ja siten yrittäjyyden aktivoinnissa. Hautomoon tulevien yhteydenottojen ja sinne esitettävien liikeideoiden määrä ei ole annettu, vaan siihen voidaan hautomon toimilla vaikuttaa. Tämä tapahtuu esimerkiksi pitämällä jatkuvasti yhteyttä yliopiston tutkijoihin ja laitoksiin yliopistopinnassa olevien ideoiden tunnistamiseksi ja kaupallistamisen kulttuurin vahvistamiseksi (ks. myös Löfsten - Lindelöf 2006). Siten teknologiahautomot varmistavat riittävän hankevirran, josta ne pystyvät valitsemaan hautomoprosessista hyötyvät hankkeet hautomoon. Toiseksi, teknologiahautomoprosessi ei perustu selektiiviseen, vain parhaimpien yritysten, valitsemiseen hautomoon, vaan enemminkin strategiaan, jossa alkuvaiheessa tuetaan isoa joukkoa hankkeita (esihautomo), josta hankkeita karsiutuu pois. Hautomot haluavat kohdistaa palvelunsa kuitenkin erityisesti hankkeisiin, joilla on mahdollisuus nousta kansallisen tai kansainvälisen tason menestystarinoiksi. Yritysten, joille hautomolla ei ole annettavaa, esimerkiksi johtuen yrittäjien tai sen hallitusjäsenten kokemuksesta, ei kannata myöskään hautomoon hakeutua. Kyse on siis eräällä tapaa tarpeen ja potentiaalin välisen optimikohdan löytämisestä. Suomalainen teknologiahautomoprosessi painottuu yritystoiminnan alkuvaiheeseen: ideoiden aktivointiin, esihautomoprosessiin ja yritysten alkuvaiheen tukemiseen hautomossa.
Hautomoiden tyypittelyistä (ks. esim. Grimaldi ja Grandi 2005) voidaan tunnistaa myös yksityiset hautomot, joissa tavoitteena on valita vain muutama prosentti hakijoista hautomoon (varmat kasvajat) ja tukea näitä merkittävin kehittämis- ja rahoitusresurssein niiden nostamiseksi hyvin nopeasti nopean kasvun yrityksiksi. Tämän tyyppisiä hautomoita ei kuitenkaan vielä toistaiseksi Suomessa ole.
Hanna-Mari Ikonen (Tampereen yliopisto)
Naisten arkinen yrittäjätyö ja yrittävän yhteiskunnan ideaali
Esittelen tutkimustani, jossa olen tarkastellut maaseudun naisten yrittämisen tapoja yrittävässä yhteiskunnassa. Olen tarkastellut naisten yrittämiselle rakentuvaa diskursiivista toimintatilaa maaseudulla paneutumalla aiempiin tutkimuksiin sekä erittelemällä poliittisia ohjelmia ja asiantuntijaraportteja. Tätä taustaa vasten peilaten olen analysoinut kysely- ja haastatteluaineiston avulla yrittämistä käytäntöineen ja tulkintoineen sekä tämän työn ulkopuolista, mutta siihen tiukasti kietoutuvaa elämää: paikkasuhdetta sekä sukupuolistuneita valintoja ja arkikäytäntöjä.
Käytän yrittäjyysdiskurssin käsitettä viittaamaan siihen, että yhteiskunnallisessa keskustelussa konstruoituu globalisaation ja vapaan talouden aikakaudella yrittävän elämänasenteen ihanne. On toivottavaa olla omaehtoinen, uusia mahdollisuuksia etsivä, innovatiivinen ja itsenäinen. Konkreettisesta yrittäjätoiminnasta uskotaan löytyvän ratkaisuja erityisesti syrjäseutujen selviytymisongelmiin rakennemuutoksen ja uusliberalistisen talousajattelun aikana. Myös naisissa nähdään yrittäjäpotentiaalia, joka halutaan saada käyttöön alueellisen kehityksen edistämiseksi sekä naisten itsensä emansipoitumisen vahvistamiseksi.
Yrittäjyyden edistämiseen pyrkivä diskurssi ei aina suoraan ja suuresti kosketa naisyrittäjiä. Yrittäjäksi ryhtymisen taustalla ovat usein muutokset omassa elämäntilanteessa. Myös yrittämisen myöhemmissä vaiheissa käytäntöjä muotoilevat hyvin moninaiset, joskus yllättävät ja varsinaisen yrittämisen ulkopuoliset asiat. Esityksessä tarkastelen naisten yrittämisen arkea ja suhteutan sitä asiantuntijateksteissä hahmottuvaan yrittäjyysdiskurssiin.
Jenni Kantola (Vaasan yliopisto)
Kun yrittäjyys nähdään viimeisenä oljenkortena
Yrittäjyystutkimuksessa vastentahtoisista yrittäjistä on puhuttu 1980-luvulta lähtien, mutta vain sivuten, sillä yleinen uskomus on ollut, että yrittäjäksi ei voi pakottaa ja siihen ryhtyvät vain vapautta ja itsenäisyyttä janoavat yrittäjämäiset yksilöt. Kansan tietouteen vastentahtoinen yrittäjä -käsite on juurtunut vasta viime vuosina median avustuksella. Ihmetystä ovat herättäneet samaa vauhtia kilvan kasvaneet työttömyys- ja yrittäjyysluvut. Mikä ihme tunnetusti palkkatyötä arvostavan kansan on saanut innostumaan yrittäjyydestä?
Keskustelu vastentahtoisen yrittäjyyden voidaan jakaa löyhästi kahteen kategoriaan. Yhtäällä mediassa on nostettu esiin yksilöitä, jotka ovat ajautuneet yritysten ulkoistamisprosessien seurauksena entisen työnantajan alaiseksi (pakko)yrittäjäksi. Tällaisille tapauksille on ollut ominaista, että yrittäjä on toiminut samoissa työtehtävissä kuin palkkatyössä ollessaan ja usein heidät ulkoistanut työnantaja on myös jatkossa ollut yrittäjän ainoa asiakas. Tämän tyyppistä yrittäjyyttä on pidetty puhtaasti työnantajien keinona siirtää riskiä yrittäjän vastuulle. Erityisesti keskustelua on ohjannut lainoppineiden julkinen ihmetys yrittäjän todellisesta yrittäjästatuksesta, kun kyseessä ei ole puhtaasti itsenäinen ammatinharjoittaja, vaan kun kyseessä on yhdestä asiakkaasta riippuvainen toimija.
Toisaalla keskustelu vastentahtoisuudesta on ammattiliittojen esille tuomaa huolta työttömyyden tai sen uhan takia yrittäjyyteen ajautuneiden taloudellisesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Joustavaksi ja menestyksekkääksi mainostetun työvaihtoehdon sijaan, seurauksena on usein taloudellista epävarmuutta, pitkiä työpäiviä ja suuri osa yksinyrittäjien yrityksistä ajautuu konkurssiin ensimmäisinä toimivuosinaan.
Alustus pohjautuu tekeillä olevaan väitöskirjatyöhöni, jossa käsitellään vastentahtoisen yrittäjyyden syitä ja seurauksia yksilötasolla. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa mitkä tekijät ajavat yksilön yrittäjäksi vasten tahtoa ja toisaalta miten tämä vaikuttaa yksilön työtyytyväisyyteen. Alustuksessa tuon esille tieteen näkökulman ilmiöön ja käsittelen aiempia vastentahtoisia yrittäjiä ja yrittäjyyttä käsitelleitä tutkimuksia. Lähestymistavassa yhdistyy niin työelämän sosiologisen tutkimuksen kuin yrittäjyystutkimuksen anti.
Marja Känsälä (Turun kauppakorkeakoulu)
Kansallisen kontekstin sekä henkilökohtaisen taustan ja käsitysten vaikutus alkuvaiheen yrittäjyysaktiviteettiin Suomessa
Esityksen tavoitteena on esittää tilastollinen kuvaus kansallisen kontekstista, henkilökohtaisen taustan ja käsitysten vaikutuksesta yrittäjyysaktiivisuuteen, yleisesti ja sukupuolen mukaan. Vuonna 2004 Suomessa 4,4 % aikuisväestöstä joko pyrki uuden yrityksen perustamiseen tai johti uutta yritystä. Suomi oli kokonaisyrittäjyysaktiviteetissa 34 kyselyyn osallistuvan maan joukossa sijalla 25. Tässä esityksessä esitellään Suomen tapaus tärkeässä, mutta ei perin pohjin tutkitussa aihepiirissä edustavalla otoksella, vakiintuneilla käsitteillä ja mittareilla. Lisäaineistona voidaan käyttää kvalitatiivista haastatteluaineistoa yrittäjien kokemuksista.
Yrittäjyyden merkityksen johdosta kansantaloudelle kansallisella tasolla on tunnistettu kasvava tarve yrittäjyysaktiivisuudelle erilaisen taustan ja asenteiden omaavien ihmisten joukossa. Lisäksi on perään kuulutettu työurien pidentämistä molemmista päistä, ja yrittäjyys voisi olla tähän yksi joustava vaihtoehto. Kansallista yrittäjyyden kontekstia on tarpeen tutkia, jotta yrittäjyysaktiivisuutta voitaisiin tukea jo aktiivisissa ihmisryhmissä ja promotoida vähemmän aktiivisille ryhmille. Erilaisten teorioiden mukaan yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttavat useat tekijät, mukaan lukien henkilökohtaiset, sosiaaliset ja tilannetekijät. Suomessa esimerkiksi miesten yrittäjyysaktiviteetti on noin kaksi kertaa suurempaa kuin naisten, mikä on vähemmän kuin teollisuusmaissa keskimäärin. Huolimatta useista yrityksistä lisätä naisyrittäjyyttä itsensätyöllistävien naisten määrä on edelleen pieni.
Aineisto on peräisin Global Entrepreneurship Monitor (GEM) -tutkimushankkeesta. Vuodesta 1999 lähtien GEM on maailmaan suurin ja pitkäaikaisen vuosittainen arvio kansallisen tason yrittäjyysaktiivisuudesta. Suomessa kerättiin keväällä 2004 edustava otos aikuisväestöstä (N = 9951) puhelinhaastatteluilla, ja GEM-aineisto on yhdistetty Tilastokeskuksen virallisiin tilastoihin. Analyysissa kokonaisyrittäjyysaktiviteetti, Total Entrepreneurial Activity (TEA-indeksi) koostuu yrittäjyyttä suunnittelevista sekä sitä aloittelevista yrittäjistä ja toimii alkuvaiheen yrittäjyysaktiviteetin indikaattorina. Tämä esitys perustuu osittain Suomen vuoden 2004 raporttiin. Täydentävä laadullinen aineisto koostuu yrittäjien haastatteluista.
Vastaajien käsitykset ja henkilökohtainen tausta suhteessa yrittäjyysaktiviteettiin, vastaajien käsitykset kulttuurisesta kontekstista yrittäjyyden tukemisessa käydään läpi esityksessä, sukupuolinäkökulma huomioiden. Yrittäjäaktiivisia verrataan passiivisiin. Laadullisen aineiston myötä voidaan tuoda lisää syvyyttä ymmärrykseen siitä, millaisia eksplisiittisiä ja implisiittisiä merkityksiä yrittäjät liittävät yrittäjyyteen uravaihtoehtona palkansaajan sijasta. Vastaajien käsityksen liittyen yrittäjyysaktiivisuuteen analysoidaan asenneväittämien kautta liittyen siihen, kuinka he uskoisivat yrityksen perustamisen vaikuttavan työtilanteeseensa: viikoittaiset työtunnit, autonomia työn suhteen, urakehitysmahdollisuudet, nettotulot sekä itsenäisyys tehtävien suhteen. Henkilökohtainen tausta analysoidaan seuraavien muuttujien avulla: ystävä/tuttu on yrittäjä, tuntee tuoreen yrittäjän, yrittäjyysmahdollisuudet; tiedot, taidot ja kokemukset sekä epäonnistumisen pelko. Kulttuurista tukea yrittäjyydelle tarkastellaan seuraavien tekijöiden kautta: pyrkimys tulojen tasajakoon, yrittäjyyden näkeminen hyvänä uravaihtoehtona, menestyvien yrittäjien kunnioittaminen sekä median mielenkiinto yrittäjiä kohtaan.
Soili Vento (Laurea ammattikorkeakoulu)
Franchising yrittäjyyden soveltuminen hoiva- ja kotipalveluihin
Esityksen lähtökohtana on suomalaisen yhteiskunnan muutos, jossa yrittäjyys on tullut osaksi myös hoivan ja sosiaalipalvelujen tuottamista. Hoiva- ja sosiaalipalvelujen tuotanto Suomessa tapahtuu käytännössä kuntien, järjestöjen ja yritysten toimesta. Kansantalouden tilinpidon ennakkotietojen mukaan vuonna 2006 kuntien osuus sosiaalipalvelujen kokonaistuotannosta oli 70,7%, järjestöjen eli ns. kolmannen sektorin osuus 18,3% ja yritysten osuus 11%. Näin ollen sosiaalipalveluista jo kolmasosa on yksityisesti tuotettua. Sosiaalipalveluja tuottavien yritysten määrä on kolminkertaistunut vuodesta 1996, jolloin niitä oli 651 yritystä. Vuonna 2005 Suomessa toimi 2432 sosiaalipalveluyritystä, joista kotipalveluyrityksiä oli 796 kappaletta. (KTM / Toimialaraportti 2007). Hoiva- ja sosiaalipalveluyrittäjyys on kasvava yrittäjyyden toimiala Suomessa.
Esitys pohjautuu alustaviin tutkimustuloksiin franchising-yrittäjyydestä hoiva- ja kotipalveluissa. Tutkimusaineisto muodostuu kahdentoista (12) hoiva- ja kotipalveluyrittäjän haastatteluista sekä yritysten esitteiden ja internet-sivujen tuottamasta informaatiosta. Haastateltavat yrittäjät muodostuivat kahdesta ryhmästä, jossa ensimmäisen tutkimusryhmän muodostavat kuusi (6) ketjussa toimivaa hoiva- ja kotipalveluyrittäjää kahdesta suomalaisesta franchising-ketjusta. Toisen tutkimusryhmän muodostavat kuusi (6) itsenäistä (ei -ketjussa toimivaa) hoiva- ja kotipalveluyrittäjää. Tutkittavien yritysten henkilöstön määrä vaihteli 1 - 7 työntekijän välillä. Tutkimusmenetelmänä on vertaileva multiple-case study, jossa yrittäjien teemahaastattelut ovat perustana case esittelyille ja tulkinnoille tutkimusaineistosta.
Tutkimuksessa analysoidaan franchising-yrittäjyyden soveltumista hoiva- ja kotipalveluihin. Tutkimusongelmaa lähestytään analysoimalla hoivapalvelujen tuottamisen erityispiirteiden ja ketjuyrittäjyyteen liittyvien palvelujen tuotteistamisen yhteensovittamisen haasteita. Toiseksi aineiston vertailuasetelmalla pyritään löytämään vastauksia kysymykseen; millaisia eroja itsenäisesti toimivien ja ketjussa toimivien hoiva- ja kotipalveluyritysten toiminnassa voidaan havaita? Kolmanneksi analysoidaan sitä, miten hoiva- ja kotipalveluyrittäjät kuvaavat vastuullisuutta yrityksensä toiminnassaan? Oletuksena on, että hoiva- ja kotipalvelujen tuotannossa asiakkaiden elämäntilanteista ja hoivan tarpeista vastaaminen merkitsee erilaista sitoutumista ja vastuullisuutta yritystoimintaan kuin muilla toimialoilla.
Virpi Honkanen (Turun yliopisto RUSE)
Menestymisen mahdollisuudet avoinna kaikille? Korkeakoulutettujen itsensätyöllistäneiden työssä pärjääminen viidessä Euroopan maassa
Koulutuksen ja työelämän väliset suhteet ovat muuttuneet varsin radikaalilla tavalla muutaman viime vuosikymmenen aikana sekä koulutusjärjestelmään, talouteen että työmarkkinoihin kohdistuneiden muutoksien vuoksi. Toisaalta muutoksilla on katsottu olevan positiivinen vaikutus talouden kehittymiseen sekä yksilöiden hyvinvoinnin lisääntymiseen. Toisaalta tutkijat yhteiskuntatieteellisillä aloilla raportoivat entistä epävarmemmasta työelämästä, lisääntyvistä epätyypillisen työn tekemisen muodoista sekä korkeakoulututkinnon arvon vähentymisestä vaihdonvälineenä hyvän elämän edellytyksille. Varsinkin poliittiseen retoriikkaan on sisällytetty käsitys, jonka mukaan nimenomaan jatkuva kouluttautuminen, investoiminen inhimilliseen pääomaan ja yrittäjämäisten kykyjen hankkiminen olisivat vastaus epävarmassa toimintaympäristössä selviämiseen ja avain menestykseen kaikille niille, jotka ovat valmiita investoimaan koulutukseensa ja työllistyvyyteensä riippumatta sukupuolesta, ihonväristä tai sosiaalisesta taustasta.
Alustukseni perustuu meneillään olevaan väitöskirjatutkimukseeni koulutussosiologian tutkimuskeskuksessa. Tutkimuksessa on analysoitu lähes 12 000:n vuonna 2000 valmistuneen korkeakoulutetun työssä pärjäämistä noin viisi vuotta valmistumisen jälkeen viidessä Euroopan maassa, Suomessa, Norjassa, Hollannissa, Saksassa ja Italiassa perustuen kansainväliseen REFLEX -projektin aineistoon. Työtä on ohjannut oletus siitä, että analysoimalla nimenomaan työssä pärjäämistä, voitaisiin tehdä päätelmiä siitä, miten valmistuneet ovat onnistuneet vastaamaan muuttuvien työmarkkinoiden vaatimuksiin varsinkin itsensätyöllistäneinä. Työssä pärjäämisellä tarkoitan tässä yhteydessä työmarkkinamenestystä laajempaa käsitettä. Tarkastelu ulotetaan työmarkkinatilanteesta kertovien ulottuvuuksien, kuten korkean palkan ja ammattiaseman lisäksi työn sisällöllisiin ominaisuuksiin. Se, miten valmistuneet ovat työssään pärjänneet, kertoo toisaalta heidän työllistyvyydestä, mutta toisaalta laajemmin myös mahdollisuuksista tehdä sekä palkitsevaa että mielekästä työtä epävarmaksi kutsutussa yhteiskunnassa. Toisin sanoen jos koulutus on onnistunut tarjoamaan hyvän elämän edellytykset valmistuneille, sen oletetaan näkyvän valmistuneiden työssä pärjäämisenä eli korkeina ansioina sekä tyytyväisyytenä työn eri ulottuvuuksiin. Vastaavasti epätyypillisten töiden mukanaan tuoma turvattomuus näkyisi puolestaan valmistuneiden heikohkona työssä pärjäämisenä eli suhteellisen matalana ansiotasona sekä tyytymättömyytenä työn eri ulottuvuuksiin. Keskustelen alustuksessani siitä, miten koulutustausta, sosiaalinen tausta, maa sekä sukupuoli selittävät työssä pärjäämisen kokemuksia. Ketkä loppujen lopuksi pääsevät osallisiksi koulutuksessa ja työmarkkinoilla jaettavista hyvän elämän edellytyksistä ja menestymisen mahdollisuuksista?
Satu Aaltonen (Turun kauppakorkeakoulu TSE Entre)
Niin monta erilaista lopetusta kuin lopettajaakin
Yritystoiminnasta luopumista on tutkittu vähemmän kuin yritystoiminnan alkua sekä yrittäjäksi ryhtymisen prosessia. Syyt tähän lienevät luonnollisia. Aloitetulle yritystoiminnalle toivotaan yleensä parasta mahdollista menestystä, ja tutkimuksenkin keinoin pyritään löytämään keinoja ylläpitää aloitettua yritystoimintaa sekä lisätä ylipäätään yrittäjyysaktiivisuutta yhteiskunnassa.
Yritystoiminnasta luopumiseen taas liittyy usein negatiivinen lataus. Joko yrittäjä lopettaa yrittämisen tai yritys lopettaa toimintansa, mitkä kumpikin helposti tulkitaan kulttuurissamme epäonnistumisiksi. Yrityksen tai yrittäjyyden lopettaminen on katsottu osaamisen ja muiden resurssien tuhlaukseksi, jota pitää pyrkiä välttämään niin yksilötasolla kuin koko yhteiskunnassa viimeiseen asti. On kuitenkin myös monia tilanteita, jolloin yrityksestä luopuminen on perusteltua - ja joskus jopa kannustettavaakin. Miten yrityksestään luopuneet yrittäjät itse suhtautuvat lopettamistilanteisiin?
Esitykseni perustuu TSE Entressä käynnissä olevaan EXIT -tutkimukseen. Esityksessäni vastaan kysymyksiin, millaisista syistä ja millaisessa tilanteessa yritystoiminta lopetetaan sekä miten yrittäjät nämä tilanteet kokevat. Nyt raportoitavat tulokset perustuvat pääosin keväällä 2007 tehtyyn kyselyyn, johon vastasi 300 yritystoiminnasta tai ammatinharjoittamisesta viimeisten kymmenen vuoden aikana luopunutta.
Tutkimuksessa tunnistetaan kolme erilaista luopujatyyppiä: kamppailijat, kokeilijat ja eläkkeelle haluavat. Näiden esimerkkityyppien kautta tulee näkyväksi, miten moninaisia merkityksiä yrittäjyys ja sen myötä myös yrityksestä luopuminen yrittäjien elämässä saa. Lopetustilanteiden heterogeenisuus peilaa siis myös koko yrittäjyyden ja yrittäjäkunnan monimuotoisuutta.
Hannu T. Vesala (MTT Taloustutkimus) ja Kari Mikko Vesala (Helsingin yliopisto)
Innovatiivisia ja kasvuhakuisia riskinottajia? Suomalaisten viljelijöiden yrittäjäidentiteetti ja rooli-odotukset
Maatalouden ja laajemmin maaseudun käynnissä oleva rakennemuutos asettaa maanviljelijöille uudenlaisia haasteita. EU:n maaseutupolitiikassa korostetaan toisaalta maatalouden kilpailukyvyn kehittämistä ja toisaalta maanviljelijöiden roolia maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäjänä. Yrittäjyys ja yrittäjämäisyys nähdään keinona vastata haasteisiin. Maanviljelijöitä kannustetaan laajentamaan toimintaansa alkutuotannosta myös muuhun yritystoimintaan. Maatalouden kilpailukyvyn kehittäminen edellyttää yrittäjämäistä maatalouden harjoittamista. Tässä tutkimuksessa maanviljelijöiden yrittäjämäisyyttä tarkastellaan sosiaalipsykologisesta näkökulmasta yrittäjäidentiteetin käsitteen kautta. Identiteetti voidaan nähdä vastauksena kysymykseen "Kuka minä olen?". Aikaisempien tutkimusten välittämä kuva maanviljelijöiden identiteetistä on jossain määrin ristiriitainen. Osassa tutkimuksista saatujen tulosten mukaan perinteiset tuottaja- ja talonpoikaisidentiteetit ovat edelleen vallitsevia. Useissa tutkimuksissa nähdään myös yrittäjämäisyys tai yrittäjyys vastakohtaiseksi perinteiselle tuottaja-identiteetille ja talonpoikaisille arvoille, niin että tämä vastakohtaisuus estää viljelijöitä omaksumasta yrittäjä-identiteettiä (tai muita ei-perinteisiä identiteettejä). Toisaalta on myös tutkimuksia, joiden mukaan perinteinen maatalouskulttuuri on muuttumassa ja uudentyyppiset identiteetit, kuten yrittäjä-identiteetti, ovat nousemassa esiin, erityisesti nuorempien maanviljelijöiden keskuudessa. Käsillä olevaa empiiristä aineistoa hyödyntäneen tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset viljelijät näkevät itsensä sekä tuottajina että yrittäjinä, ja erityisesti monialaisilla viljelijöillä on vahva yrittäjäidentiteetti. Itsen määrittäminen yrittäjäksi merkitsee samalla sitä, että henkilö myös tunnistaa tähän rooliin liittyvät toimintaodotukset. Taloustieteellisessä yrittäjyystutkimuksessa yrittäjän rooliin liitetään keskeisesti innovatiivisuus, pyrkimys kasvattaa yritystoimintaa sekä halukkuus ottaa riskejä. Toisaalta näiden pyrkimysten toteuttaminen edellyttää henkilöltä aktiivisen toimijan roolia; sosiaalipsykologisessa ja psykologisessa yrittäjyystutkimuksessa yrittäjyyteen onkin liitetty sellaisia aspekteja kuten usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin, luottamus omaan pätevyyteen yrittäjänä sekä usko yrittäjänä menestymiseen (optimismi). Tutkimuksessa tarkastellaan yrittäjä-identiteetin yhteyttä mainittuihin yrittäjän rooli-odotuksiin: kokevatko yrittäjiksi itsensä identifioivat suomalaiset viljelijät itsensä enemmän yrittäjämäiseksi myös suhteessa näihin rooli-odotuksiin?
Aineisto ja menetelmät. Empiirisenä aineistona käytetään vuonna 2006 kerättyä kyselylomakeaineistoa, jonka vastaajat koostuivat kolmesta maaseutuyrittäjien ryhmästä 1) tavanomaiset viljelijät (n=271); 2) monialaiset viljelijät, joilla oli alkutuotannon lisäksi muuta yritystoimintaa (n= 469) ja 3) maaseutuyrittäjät, jotka harjoittivat muuta yritystoimintaa kuin maataloutta (n=195 ja 131). Identiteettiä mitattiin kysymyssarjalla, jossa vastaajan tuli arvioida sitä, miten osuvia määreet ("Olen yrittäjä / ammatinharjoittaja / tuottaja/palkkatyöntekijä/ yritysjohtaja") vastaajan omalla kohdalla ovat käyttäen asteikkoa yhdestä viiteen (1= ei lainkaan osuva; 5= erittäin osuva). Yrittäjyyteen liittyviä rooli-odotuksia (riskinottohalukkuus, kasvuorientaatio, innovatiivisuus, pätevyys, optimismi ja omat vaikutusmahdollisuudet) mitattiin kutakin neljällä väittämällä, joihin vastattiin viisiportaisella asteikolla (1= täysin eri mieltä; 5 = täysin samaa mieltä). Rooli-odotusten esiintymistä aineistossa selvitettiin faktorianalyysilla, jonka tuottamia faktorimuuttujia käytettiin analyyseissa. Aineistossa optimismi ja pystyvyys muodostivat vahvasti yhden yhteisen ulottuvuuden muiden rooli-odotusten jäsentyessä omiksi ulottuvuuksikseen.
Tulokset. Yrittäjäidentiteetti oli merkitsevässä yhteydessä kaikkiin tarkasteltuihin rooliodotusulottuvuuksiin. Vahvan yrittäjäidentiteetin omaavat kokivat siten olevansa enemmän kasvuun pyrkiviä, riskejä ottavia, innovatiivisia, pystyvämpiä ja menestyvämpiä yrittäjinä sekä uskoivat enemmän omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tavanomaisten viljelijöiden ryhmässä tuottaja-identiteetti näyttäytyi tässä suhteessa yrittäjä-identiteetin vastakohtana: vahva tuottaja-identiteetti oli merkitsevästi negatiivisessa yhteydessä rooliodotusulottuvuuksiin. Pääryhmien välillä selkein ero rooliodotusulottuvuuksilla oli uskossa omiin vaikutusmahdollisuuksiin, jotka tavanomaiset viljelijät kokivat huomattavasti muita vähäisemmiksi.
Katri Komulainen ja Maija Korhonen (Joensuun yliopisto)
"Vaatimattoman, traagisen ja ironisoidun yrittäjyyden tarinat - haaste yrittäjyyskasvatukselle"
Esitelmässä pohditaan uusliberalistisen koulutuspolitiikan ja yrittäjyyskasvatuksen todentumista koulussa tuomalla esille tuloksia tutkimuksesta, jossa analysoitiin 9. luokkalaisten tyttöjen ja poikien Yritys Hyvä! -kirjoituskilpailussa kirjoittamia aineita yrittäjyydestä (2000 ainetta). Narratiivisen sosiaalipsykologian ja poststrukturalistisen feminismin näkökulmasta tutkittiin, 1) millainen sukupuolitettu ja luokkaspesifi yrittäjäminä nuorten kertomuksissa rakentui, 2) millaiset yrittäjäminuudet nähtiin haluttavina kouluissa vertailemalla kilpailuihin lähetettyjä aineita kilpailussa palkittuihin aineisiin. Lisäksi tutkittiin, 3) millaiset nuorten kirjoittamat aineet haastoivat tai kyseenalaistivat kirjoituskilpailussa mallitarinoiksi asettuvia yrittäjyyden tulkintoja. Tuloksina tuodaan mm. esille, että kirjoituskilpailu ja kilpailussa elävä yrittäjyyden tarinavaranto tarjosi työväen- ja keskiluokkaisille tytöille ja pojille erilaisia ja eriarvoisia mallitarinoita mahdollisen minuuden rakennusvälineiksi. Varsinkin poikien mahdolliset minät olivat lähempänä kulttuurisesti arvostettuja käsityksiä suoritusorientoituneista, voittoa ja yrityksen kasvua tavoittelevista sankarillisista yrittäjistä. Silti kirjoituskilpailussa palkittiin vuosittain vaatimattoman yrittäjyyden kuvauksia. Vaatimattoman yrittäjyyden kuvausten lisäksi nuoret ottivat etäisyyttä kasvuyrittäjyyteen kirjoittamalla komedioita, tragedioita ja ironioita yrittäjyydestä. Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta "Yrittäjäminä - Koulutus, subjektiviteetti ja mukaan ottamisen sekä pois sulkemisen käytännöt myöhäismodernissa yhteiskunnassa" (2007-2010).
Päivi Naskali (Lapin yliopisto)
Kasvatustieteen opiskelijat ja yrittäjyyskasvatuksen ideologia
Tässä esitelmässä tarkastelen sitä, miten Lapin yliopistossa kasvatustiedettä opiskelevat nuoret ymmärtävät Opetusministeriön koulutuksen tavoitteeksi asettaman yrittäjämäisyyttä korostavat kasvatustavoitteet. Esitelmä on osa SA:n tutkimushankketta "Yrittäjäminä - Koulutus, subjektiviteetti sekä mukaan ottamisen ja poissulkemisen prosessit myöhäismodernissa yhteiskunnassa".
Yrittäjyyttä korostavan kasvatusajattelun hitaan omaksumisen esteenä on pidetty opettajien vastahakoista asennetta yrittäjyyteen (Ikonen 2006). Kasvatustieteen opiskelijat ovat siten avainasemassa yrittäjyyskasvatuksen toteutumisen kannalta. Yrittäjyyskasvatusta onkin alettu tuoda myös yliopisto-opintojen osaksi vahvistamaan tulevien opettajien valmiuksia mutta myös opiskelijoiden rohkaisemiseksi yrittäjyyteen ja valmentamiseksi yrittäjämäiseen asenteeseen palkkatyössä. (Ks. Kyrö & Ripatti 2006, Ikonen 2006.) Yrittäjäminän tai yrittäjämäisen kansalaisen kasvatusta ajatellen onkin kiinnostavaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat ministeriön koulutukselle ja kasvatukselle asettamista tavoitteista. Tätä tarkoitusta varten keräsin Lapin yliopistossa kyselyaineiston luentokurssin (Koulutuksen sukupuolistavat käytännöt) yhteydessä. Pyysin opiskelijoita kuvaamaan yrittäjämäisiä ominaisuuksia, niiden taustalla olevia kasvatuksellisia arvoja sekä sisäisen yrittäjyyden asenteen huomioon ottamista yliopistokoulutuksessa. Vastaajat (82) olivat suurimmaksi osaksi nuoria aikuisia, ensimmäisestä kolmanteen vuoden opiskelijoita. He edustavat ikäluokkaa, joka on jo ollut yrittäjyyskasvatuksen "ensimmäisen aallon" (ks. Ikonen 2006) vaikutuspiirissä kouluaikanaan.
Tarkoituksenani on analysoida aineistosta ensinnäkin sitä, minkälaisten ominaisuuksien avulla sisäistä yrittäjyyttä kuvataan. Toiseksi tarkastelen opiskelijoiden tulkintoja yrittäjyyden taustalla vaikuttavista arvoista: miten kuvauksissa argumentoidaan yksilövastuisuuden ja yhteiskunnallisuuden välistä suhdetta ja minkälaisen yrittäjyyden kertomukseen (esim. yrittäjyys evolutionistisena välttämättömyytenä vai aktiivisena kansalaisuutena Ikonen 2006) tekstit sijoittuvat. Kolmanneksi olen kiinnostunut yliopisto-opintojen ja yrittäjyyden välisen suhteen artikuloimisesta. Minkälaisena yliopistokoulutuksen asema suhteessa yhteiskunnalliseen muutokseen tuotetaan ja miten kuva yliopistollisesta opiskelusta rakentuu? Ja neljänneksi: miten sukupuoli tematisoi opiskelijoiden yrittäjämäisyyttä koskevia käsityksiä.
Kari Mikko Vesala (Helsingin yliopisto)
Yrittäjyyden sosiaalipsykologia
Monitieteisessä yrittäjyystutkimuksessa sosiaalipsykologia on jäänyt yllättävän vähäiselle sijalle vaikka sillä selvästikin olisi annettavaa vahvan psykologisoivan teoriaperinteen ja taloudellisen yrittäjätoiminnan sosiaalisen uppoutuneisuuden korostusten toisiinsa suhteuttamisessa ja yhteensovittamisessa. Yrittäjyyden oppimiseen ja opettamiseen liittyvän tutkimuksen lisääntyminen, samoin kuin yrittäjyyden ideologisen roolin yhteiskunnallinen vahvistuminen antavat lisäpontta tälle huomiolle.
Esityksessä hahmotetaan yrittäjyyden sosiaalipsykologia tutkimusalueena ja näkökulmana, jonka keskiössä on kysymys yksilön suhteesta yritystoiminnan muodostamaan ja siihen liittyvään toiminnalliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Erityisesti esityksessä paneudutaan siihen, miten tätä suhdetta ja samalla alan tutkimuksen moninaisuutta voidaan jäsentää agenttikäsitteen ja sen avulla rakennetun teoreettisen kontekstikuvauksen avulla.
Tuula Joronen (Tietokeskus)
Yrittäjyys maahanmuuttajien integraation väylänä?
Tutkimuksessa selvitetään ensinnäkin maahanmuuttajien yritystoiminnan laajuutta ja rakennetta sekä siinä tapahtuneita muutoksia. Aloitetaan siis selvittämällä:
- Miten paljon ja millaisia yrityksiä maahanmuuttajilla Suomessa on?
- Miten yritykset ovat jakaantuneet Suomessa alueittain?
- Miten yritysten määrä on kehittynyt?
- Mitkä maahanmuuttajaryhmät yrityksiä ovat perustaneet?
Toiseksi tutkimuksessa selvitetään maahanmuuttajien yrittäjyysaktiivisuuden taustaa.
- Mikä on maahanmuuttajien yrittäjyyden tausta?
- Poikkeaako maahanmuuttajien yritystoiminta kantaväestön yritystoiminnasta, ja jos niin missä suhteissa?
- Ovatko ongelmat samoja, entä ratkaisut?
Kolmanneksi tarkastelun kohteena on yritystoiminnan onnistuminen, mikä tässä on tulkittu hyvin laajasti, eli yritystoiminnan on katsottu onnistuneen, jos se on jollain tavalla myötävaikuttanut maahanmuuttajien integraatioon. Halutaan tietää, onko yrittäjyys merkittävässä määrin auttanut maahanmuuttajia kiinnittymään suomalaiseen yhteiskuntaan vai onko se päinvastoin johtanut konkursseihin, työttömyyteen ja marginalisoitumiseen? Yrittäjyyden merkitystä maahanmuuttajien integraation kannalta selvitetään kysymällä:
- Millaisia toimintatapoja maahanmuuttajayrittäjillä on?
- Millaisia verkostoja Suomessa toimivilla maahanmuuttajayrittäjillä kaiken kaikkiaan on. Keitä niihin kuuluu? Rajoittuvatko yritystoiminnan kannalta tärkeät kontaktit vain omaan ryhmään vai ulottuvatko ne laajemmalle? Ovatko ne paikallisia vai ulottuvatko laajemmalle esim. muihin maihin asti? Miten näitä verkostoja käytetään ja millaisia rooleja verkoston eri jäsenillä on yritystoiminnassa? Miten verkostot ovat syntyneet?
- Miten yrittäjät ovat integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan?
- Miten maahanmuuttajien yritystoiminta on onnistunut?
Lopuksi tarkastellaan yrityspalvelujen roolia yritystoiminnan onnistumisen kannalta. Tätä kysymystä lähestytään ennen muuta yrittäjien kokemusten kautta. Selvitetään sitä, miten he näkevät yrittäjyyden kentän Suomessa, mitä ongelmia ja haasteita he nostavat esiin, miten he pyrkivät niitä ratkaisemaan ja millaisena he näkevät yritysneuvonnan ja koulutuksen roolin. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös yritysneuvonnan asiakkaina olleiden yrittäjien menestymistä muihin yrittäjiin verrattuna.
Yrityspalveluiden merkitystä maahanmuuttajien integraation kannalta selvitetään kysymällä:
- Onko yhteisillä kursseilla syntynyt hedelmällisiä yhteistyösuhteita maahanmuuttajayrittäjien ja valtaväestön yrittäjien välille?
- Entä onko maahanmuuttajayrittäjien keskinäinen yhteistyö aiempaa intensiivisempää?
- Miten monipuolisia yrittäjien verkostot ovat, mitä erilaisia toimijoita niihin kuuluu?
- Ovatko hyvin verkostoituneet yrittäjät menestyneet paremmin kuin ne, joilla verkostoja on vähän tai ne ovat kovin yksipuolisia?