Lapin yliopisto, Liiketaloustieteen, erityisesti johtamisen professorin virkaanastujaisesitelmä 28.2.2008
Susan Meriläinen
Globaalin talouden toimijat - keitä he ovat?
Olen koko akateemisen urani ajan ollut kiinnostunut yritysten, mutta myös muiden organisaatioiden eriarvoisuutta tuottavista käytännöistä ja aion olla tälle teemalle uskollinen myös virkaanastujaisesitelmässäni. Tällä kertaa huomioni kohteena on globaali talous ja sen toimijat.
Globaalin liiketoiminnan haasteista suomalaisyrityksille on kirjoitettu paljon. Näihin päiviin asti uutisointi on ollut pääasiassa myönteistä. Julkisessa kirjoittelussa on tuotu korostuneesti esiin kuinka globalisaatiokehityksestä on ollut selvästi enemmän hyötyä kuin haittaa suomalaiselle teollisuudelle ja koko taloudelle.
Huhtamäen toimitusjohtaja Heikki Takanen esimerkiksi kiittelee joulukuussa 2006 ilmestyneessä Talouselämä -lehdessä juuri ilmestynyttä globalisaatioraporttia sen sisältämästä myönteisestä asenteesta. Takanen toteaa artikkelissa, että "On äärettömän tärkeätä, että me näemme globalisaatiossa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia." Artikkelissa myös todetaan kuinka Takasen mukaan enemmistö ei ymmärrä globalisaation vauhtia, koska enemmistö ei ole päivittäin tekemisissä globalisaatioon liittyvien ilmiöiden kanssa - toisin kuin yritysjohtajat. Myös artikkelin otsikointi on mielenkiintoinen "Ota riski, rakastu globalisaatioon" (Talouselämä 22.12.2006).
Viime aikoina keskustelun sävy on muuttunut. Huomiota on kiinnitetty globaalisaation hyötyjen ja haittojen epätasaiseen jakautumiseen sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kemijärven tapaus on saanut viime kuukausina paljon pastatilaa talouslehdistössä, eikä suinkaan yksinomaan myönteistä.
Talouselämä kirjoittaa 11.1.2008 "Poliitikkona Häkämies ei tietenkään voi mennä julistamaan, että hän ja muu hallitus hyväksyvät satojen ihmisten työpaikkojen menetyksen. Hän ajaa omistajaroolinsa mukaisesti Stora Enson osakkeenomistajien etua. Häkämies ei voi palvella kahta herraa, Wallenbergejä ja Kemijärven työttömiä." (Talosuelämä 11.1.2008)
Keskustelu jatkuu helmikuun kahdeksannen päivän Talouselämä lehdessä seuraavasti "Markkinatalous on armoton systeemi. Ei siinä tunneta yksilöä, ei paikkakuntaa eikä enää valtiotakaan. Se on suurten yritysten taistelukenttä," vuorineuvos Tauno Matomäki pamautti kylmän totuuden viime viikolla MTV 3:n haastattelussa puolustaessaan Stora Enson Kemijärven sellutehtaan lopettamista. Artikkelin kirjoittaja kommentoi Matomäen lausuntoa kriittiseen sävyyn toteamalla, että "Globaalitaloudessa yrityksen henkilöstö on muuttuva kustannus. Irtisanomisista ilmoittaessaan yritysjohtajat puhuvat vain toimintojen virtaviivaistamisesta, organisaation tiivistämisestä, kustannuseristä ja kannattavuusohjelmista." (Talouselämä 8.2.2008)
Luin vastikään erään Helsingin kauppakorkeakoulussa vaikuttavan kollegani haastattelun, jossa hän toteaa, että hänen mielestään keskustelu työpaikkojen säilyttämisestä syrjäisillä alueilla on hyvä esimerkki kapeasta näkökulmasta vastuullisuuteen. Tällainen keskustelu on hänen mukaansa hämärtänyt laajempaa kuvaa vastuullisuudesta uusien tuotteiden, palvelujen ja liiketoimintamallien innovoinnin lähteenä. Minä taas näkisin, että laajempi kuva vastuullisuudesta sisältäisi nimenomaan myös keskustelun työpaikkojen säilyttämisestä syrjäisillä alueilla. Meidän ei liiketaloustieteilijöinä pitäisi tuijottaa liian kapea-alaisesti ainoastaan globalisaation luomiin liiketoimintamahdollisuuksiin, vaan tarkastella samanaikaisesti myös niiden myötä mahdollisesti syntyvää yhteiskunnallista eriarvoisuutta.
Monikansalliset yritykset, joista on tullut globaalin talouden keskeisiä toimijoita, tarjoavat mielenkiintoisen kohteen yhteiskunnallista eriarvoisuutta tuottavien käytäntöjen tarkastelemiseen. On hämmästyttävää, että globalisaation hyötyjen ja haittojen epätasainen jakautuminen, toisin sanoen globalisaation eriarvoisuutta tuottavien käytäntöjen tarkasteleminen, on saanut niin vähän huomiota liiketaloustieteilijöiden piirissä.
Yhdyn oman alani arvostettujen tutkijoiden, professori Marta Calásin ja professori Linda Smirchicin, näkemykseen siitä, että liikkeenjohto- ja organisaatiotutkijoiden, mutta liiketaloustieteilijöiden myös laajemminkin, tulisi ottaa etäisyyttä perinteiseen näkemykseen liiketaloustieteen tehtävästä tieteen kentällä. Se perustuu vanhentuneeseen näkemykseen tieteenalojen työjaosta ja johtaa pahimmillaan talouden ja liiketoiminnan tutkimiseen yksinomaan valtaeliitin näkökulmasta. Tällöin keskiöön nousevat kysymykset yritystoiminnan kannattavuudesta, tuottavuudesta ja kilpailukyvyn vahvistamisesta. Globalisaation eriarvoisuutta tuottavien käytäntöjen näkökulmasta olisi paljon tärkeämpää nostaa esiin kysymyksiä., jotka auttaisivat meitä globaaliin talouden valtasuhteiden näkyväksi tekemisessä ja niiden problematisoimisessa.
Otan tässä yhteydessä esiin kaksi teemaa, jotka sekä minun että edellä mainitsemieni tutkijoiden mielestä (Calás & Smirchich 2006) voisivat tarjota liiketaloustieteilijöille uusia ja mielenkiintoisia näkökulmia globaalin talouden tarkasteluun valtasuhteiden näkökulmasta.
Globaalin talouden avaintoimijat
Ensimmäinen teemoista liittyy globaalin talouden avaintoimijoihin, ts. globaaliin eliittiin. Jos me esimerkiksi ajattelemme niitä toimijoita, jotka tekevät päätöksiä ja määrittelevät - niin julkisten instituutioiden, käytännön liiketoiminnan kuin tieteenkin kentillä - mitä globalisaatiolla ylipäätään tarkoitetaan, niin kuva on melko yksipuolinen. Kysymys on pienestä ja tarkoin valikoidusta joukosta ihmisiä, usein miehiä, jotka edustavat ylintä päätöksentekovaltaa globaalissa taloudessa. Joidenkin tutkijoiden mukaan globaali talous ja päätöksenteko ovat maskuliinisuuden merkitsemiä. Näiden tutkijoiden mukaan sekä ne miehet, mutta myös ne harvalukuiset naiset, jotka osallistuvat päätöksentekoon tässä maskuliiniseksi koodatussa globaalin talouden maailmassa, ovat globalisaation myötä syntyvän vaurauden ja varallisuuden välittömiä edunsaajia.
Haluan kuitenkin painottaa, ettei kysymys globaalin talouden maskuliinisuudesta pelkisty yksinomaan kysymykseen ruumiillisista miehistä ja naisista, vaan kyse on pikemminkin globaaliin talouteen ja sen toimijoihin liitettävistä kulttuurisista merkityksistä. Näissä merkityksenantoprosesseissa rakentuu tietynlaisia mielikuvia siitä millaisia globaalin talouden toimijoiden oletetaan olevan; miltä heidän oletetaan näyttävän ja kuinka heidän oletetaan käyttäytyvän. Tutkija Robert Connellin käyttää käsitettä ’transnational business masculinity’ kuvatessaan globaalia hegemonista maskuliinisuutta, jolle on ominaista itsekeskeisyys ja sitoutumisen ehdollisuus. Nämä heijastuvat työelämässä, mutta myös muilla elämänalueilla, muun muassa haluttomuutena kantaa vastuuta kanssaihmisistä. Transantionaaliin hegemoniseen maskuliinisuuteen yhdistyy Connellin mukaan niinikään röyhkeys, epäterve kontrolloimisen halu, häikäilemättömyys, tunteettomuus sekä aggressiivisuus.
Näitä piirteitä ei voi olla huomaamatta, kun esimerkiksi lukee liikkeenjohtokirjallisuutta ja yritystoimintaa käsitteleviä mediatekstejä. Hyvä esimerkki on joitakin vuosia sitten ilmestynyt Helsingin kuukausiliitteen Nokiaa käsittelevä pitkä artikkeli, jonka otsikointi on paljon puhuva. Vai mitä mieltä olette seuraavista otsikoista "Taistelu joka teki Nokiasta suurvallan", "Nokia lähti valtaamaan 2000-luvun kännykkämarkkinoita, avukseen se tarvitsi mikroautoja, Ahtisaarta ja verivihollistaan Ericssonia", "Lauri Melamies vietti hyvin ansaittua kesälomaansa, aavistamatta että syksyllä Siemens julistaisi sodan" . Nämä otsikot kertovat mistä globaalissa busineksessä on kysymys - ei sen enempää tai vähempää kuin maailmansodasta. Tarinassa suomalaisuuden annetaan myös ymmärtää edustavan "meitä" kaikkia ja kuitenkin miehistä rakentuu tarinan sankareita naisten vastatessa perinteisestä kodinhengettären roolista.
Täytyy toki huomioida, että tämänkaltaiset globaalia liiketoimintaa koskevat jäsennykset ovat historiallisen ja kulttuurisen painolastin raskauttamia. Yhtä kaikki pohjimmiltaan ne kuitenkin tuottavat omalla erityisellä tavallaan sukupuoleen, seksuaalisuuteen, etnisyyteen ja luokka-asemaan perustuvia jakoja uusintamalla mielikuvaa globaalin talouden avaintoimijasta keski-ikäisenä, valkoihoisena, heteroseksuaalina miehenä. Mikäli me haluamme purkaa ja horjuttaa näitä jakoja, tulisi meidän liiketaloustieteilijöinä kiinnittää entistä enemmän huomiota globaalin talouden merkityksenantoprosesseihin ja niihin kytkeytyviin eriarvoisuutta tuottaviin käytäntöihin.
Globaalin talouden ideaali työntekijä
Toinen teema, joka voisi tarjota liiketaloustieteilijöille uusia ja mielenkiintoisia näkökulmia globaalin talouden tarkasteluun valtasuhteiden näkökulmasta, liittyy kysymykseen siitä millainen on globaalissa taloudessa ja sen käytännöissä rakentuva mielikuva ideaalista työntekijästä. Selvää on ainakin se, että tämä mielikuva on jotakin aivan muuta kuin mitä se oli vielä pari vuosikymmentä sitten. Globaalin talouden ideaalityöntekijään on liitetty ainakin seuraavia määreitä; ’joustava’, ’laaja-alainen’, ’monitaitoinen’, ’aikaan ja paikkaan sitoutumaton’.
Joustavuus voi viitata hyvin moniin asioihin. Esimerkiksi siihen, että globaalin talouden ideaalityöntekijä on valmis oppimaan uusia asioita ja uudelleen kouluttautumaan kulloisenkin työvoimatarpeen mukaisesti (puhutaanhan nykyään hyvin paljon elinikäisestä oppimisesta). Se voi myös tarkoittaa sitä, että tällainen ideaalityöntekijä kykenee sulavasti sopeuttamaan oman elämänsä vaihtuvien työllisyys- ja työttömyyskausien mukaisesti. Aikaan ja paikkaan sitoutumattomana globaalin talouden ideaalityöntekijän voidaan myös olettaa olevan valmis muuttamaan työn perässä paikkakunnalta, maasta ja jopa maanosasta toiseen.
Myönteinen tulkinta globaalin talouden ideaalityöntekijästä voisi heijastella yksilöiden lisääntynyttä vapautta valita milloin ja missä he työnsä tekevät. Kielteisen tulkinnan mukaan se voisi puolestaan heijastella epävarmuuden lisääntymistä työmarkkinoilla ja työsuhteiden "kertakäyttöistymistä". Voidaan esimerkiksi kysyä kuinka henkilöstö voisi luottaa globaaleilla markkinoilla toimivan yrityksen johtoon, joka ostaa, myy ja lakkauttaa yksiköitään pörssikurssien heilahtelujen mukaan.
Keskustelu globaalin talouden ideaalista työntekijästä saa uusia ulottuvuuksia kun pohdimme keitä nämä globaalin talouden joustavat tilapäistyöntekijät oikein ovat? Tiedämme esimerkiksi kuinka rikkaisiin Euroopan maihin saapuu vuosittain työntekijöitä vähemmän varakkaista maista, joiden asukkaat ovat monesti pakotettuja siirtymään työn perässä sinne missä sitä on tarjolla. Tiedämme niinkään, että monesti he tulevat näihin maihin tekemään töitä, joita työpaineiden alla elävä globaalisaation eliitti ei itse ehdi tai kykene hoitamaan. Tällaisia töitä ovat tyypillisesti siivous- ja hoivapalvelut. Vaikka kyseinen ilmiö voidaan helposti selittää globaalien työmarkkinoiden olemassaololla ja työvoiman vapaalla liikkuvuudella, meidän olisi kuitenkin hyvä kiinnittää erityistä huomiota siihen kuinka tällainen kehitys luo täysin uudenlaisia sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia voimasuhteita suomalaiseen yhteiskuntaan. Voidaan esimerkiksi kysyä millaisia vaikutuksia näillä palveluntuottajilla on suomalaisten matalapalkka-alojen palkkakehitykseen. Toisaalta voidaan myös kysyä houkutteleeko tällainen kehitys esiin uudenlaisia syrjinnän muotoja, esimerkiksi maahanmuuttajiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä työmarkkinoilla jne.
Globaalin talouden ideaalityöntekijän kaltaisilla jäsennyksillä on väistämättä myös materiaalisia seuraamuksia. Aivan kuten globaalin talouden avaintoimijoitakin koskevat jäsennykset, ne tuottavat omalla erityisellä tavallaan sukupuoleen, seksuaalisuuteen, etnisyyteen ja luokka-asemaan perustuvia jakoja ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Kuten jo edellä totesin, mikäli me haluamme liiketaloustieteilijöinä purkaa ja horjuttaa näitä jakoja, tulisi meidän kiinnittää entistä enemmän huomiota globaalin talouden merkityksenantoprosesseihin ja niihin kytkeytyviin eriarvoisuutta tuottaviin käytäntöihin.
Lopuksi
Lopuksi haluaisin vielä korostaa, että pidän liiketaloustieteen kannalta erittäin harmillisena sitä, että valtaosassa tutkimuksia globalisaatio rajoitetaan koskemaan yksinomaan taloutta tai vastaavasti yksinomaan globaaliin liiketoimintaan liittyviä yhteiskuntavastuukysymyksiä. Harvassa ovat ne tutkimukset, joissa otetaan samanaikaisesti huomioon sekä globalisaation taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset vaikutukset. Tervetulleena poikkeuksena pidän Helsingin kauppakorkeakoulussa vaikuttavan markkinoinnin professori Johanna Moisanderin vetämän tiimin "Ethical Challenges in Global Business" työtä. He tarkastelevat miten globalisaatio muokkaa/muuntaa suomalaisen markkinatalouden moraalista työnjakoa.
Myös Lapin yliopistolla on kunnioitettavat perinteet poikkitieteellisiin kysymyksenasetteluihin pohjautuvien tutkimushankkeiden toteuttamisessa. Erityisen korkealle arvostan Lapin yliopiston naistutkijoiden tällä saralla tekemää uraauurtavaa työtä. Tästä on hyvä jatkaa.
KIITOS!
Lähteet:
Calás, M.B. and Smircich, L. (2006) From the ’Woman’s Point of View’ Ten Years Later: Towards a Feminist Organization Studies. In Clegg, S., Hardy, C. and Nord, W. (eds.) Handbook of Organization Studies. 2nd edn. London: Sage.
Connell, R.W. & Wood, J. (2005), "Globalization and Business Masculinities", Men and Masculinities Vol. 7, 347-364.