Lapin yliopiston vuosipäiväjuhla 13.3.2009 klo 13, Fellman-sali
Mauri Ylä-Kotola
rehtori
Arvoisa kutsuvieraat ja yliopistoyhteisön jäsenet
Tänään on perjantai ja 13. päivä ja vietämme Lapin yliopiston 30-vuotisjuhlaa. Niin kuin tiedämme, perjantai ja 13. päivä on taikauskon mukaan epäonnen päivä. Mutta valistuksen yliopisto, joka Lapin yliopisto toivoaksemme on, merkitsee taikauskosta vapautumista.
Lapin yliopistolla on 30-vuotinen historiansa, mutta se ei olisi mahdollinen ilman yliopiston esihistoriaa. Yliopistolla on kaksi juurta. Ne ovat Lappi ja yliopisto.
1700- ja 1800-luvuilla Lappi oli Ranskassa tunnetumpi kuin Suomi. Lappiin liittyi mielikuva äärimmäisestä Pohjolasta, joka vain muutamia satoja vuosia aikaisemmin oli siirtynyt kivikauden metsästys- ja kalastuskulttuurista suoraan uudelle ajalle. Voltairen Mikromegaksessa ulkoavaruuden oliot laskeutuvat Perämeren pohjukkaan, jossa he kohtaavat maapallon napojen litistymistä Lapissa 1730-luvun lopulla tutkineen Maupertuis’n tieteellisen retkikunnan.
Ensimmäiset lappilaisia koskevat Ruotsin valtion verotukseen liittyvät merkinnät ovat 1500-luvulta. Verotuksen avulla lappilaiset liitettiin tiukemmin Pohjois-Euroopan valtioihin. Lapille on kaukaisesta historiasta lähtien ollut ominaista monikulttuurisuus ja kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Saamelaisuuden ohella peräpohjalaisella, tornionjokilaaksolaisella sekä keski- ja itälappilaisella kulttuurilla on omat ominaispiirteensä. Muiden muassa meänkieliset, kveenit, pomorit, romaanit, norjalaiset, ruotsalaiset, venäläiset ja Muurmannin suomalaiset ovat kaikki osaltaan vaikuttaneet pohjoisen kulttuurin syntyyn.
Lapin historiaa ovat leimanneet vahvat poliittiset ja uskonnolliset liikkeet kuten shamanismi, lestadiolaisuus, ortodoksisuus ja korpikommunismi. Suomessa Lappi on ollut tunnettu kuvataiteilijoistaan, kuten Reidar Särestöniemestä ja Kalervo Palsasta ja kirjailijoistaan, kuten Timo K. Mukasta. Suomen osana Lapin rikas kulttuuriperintö koko laajuudessaan on kuitenkin usein unohdettu. Poliittisen historian emeritus-professori Jukka Nevakivi kirjoitti tammikuussa 2008, että Lappi, jonka historiallinen menneisyys ulottuu paikoin nykyisen läänin etelärajaa kauemmaksi, on monessa suhteessa edelleen Suomen siirtomaa. Nevakiven mukaan Lappi, kuten aikoinaan Brittiläinen Intia, on saanut yliopistonsa, mutta muutoin valtion kulttuurituki on ollut siellä vähäistä.
Jos Lappi on Lapin yliopiston yksi juuri, toinen ja ehkä tärkeämpi on eurooppalainen yliopistoinstituutio, joka on laajentunut globaaliksi.
Historian ensimmäisenä yliopistona on joskus pidetty Platonin Akatemiaa, mutta modernin yliopistoinstituution esikuva on vuonna 1150 perustettu Pariisin yliopisto. Yliopistojen perustamisen kulta-aikaa on ollut kuitenkin vasta 1900-luku. Klaus Försterin yliopistoja käsittelevä valikoitu tietokanta luetteloi vuonna 2008 yli 8100 yliopistoa 199:ssä eri maassa.
Kuningatar Kristiina perusti Suomeen Turun Akatemian, Ruotsin kolmannen yliopiston, vuonna 1640. Suomalainen korkeakoulutus laajeni 1900-luvulla. Suomen itsenäistyttyä Turkuun perustettiin Åbo Akademi vuonna 1918 sekä maailman ensimmäinen suomenkielinen yliopisto, Turun yliopisto, vuonna 1920. Vuonna 2008 Suomessa toimi jo yhteensä 21 yliopistoa. Yliopistoista yhdeksän sijaitsi Helsingissä, kolme Turussa, kaksi Tampereella ja muut Jyväskylässä, Kuopiossa, Joensuussa, Lappeenrannassa, Vaasassa, Oulussa ja Rovaniemellä.
Pohjois-Suomeen perustettiin vuonna 1958 Oulun yliopisto. Lapin läänissä perustettiin heti tämän jälkeen vuonna 1959 Lapin tutkimusseura ja vuonna 1962 Lapin korkeakouluseura. Korkeakouluseuran ensimmäinen tavoite, Lapin kesäyliopisto, aloitti toimintansa vuonna 1964, mutta seuran lopullisena päämääränä oli vakinaisen korkeakoulun perustaminen. Värikkäiden vaiheiden jälkeen laki Lapin korkeakoulusta vahvistettiin 5.1.1979, ja korkeakoulun toiminta käynnistyi 1.3.1979.
Vuonna 2008 Lapin yliopistossa valmisteltiin uutta strategiaa vuodelle 2020. Strategian uudistamisen lähtökohta oli yliopiston oma tarve selvittää, mistä ollaan tulossa ja mihin ollaan menossa. Lapin yliopistoa voidaan pitää presidentti Urho Kekkosen ajan aluepolitiikan tuloksena. 30 vuotta myöhemmin yliopiston toimintaympäristö on pitkälti muuttunut. Erityisesti tutkimuksen ja koulutuksen yhä vahvempi kansainvälistyminen on asettanut myös suomalaisen yliopistolaitoksen uuteen tilanteeseen.
Lapin yliopisto on vuosikymmenten aikana kehittynyt alueellisesta ja kansallisesta vaikuttajasta kansainvälisen tiedeyhteisön jäseneksi. Globalisaatio murtaa samalla perinteistä kansallista keskus-periferia-ajattelua. Pohjoisuus ja arktisuus ei merkitse enää periferiaa tai syrjäseutua vaan se on alettu nähdä yliopiston globaalina voimana. Tulevaisuus näyttää, miten Lapin yliopisto kykenee edelleen uudistumaan ja tätä kautta menestymään muuttuvassa toimintaympäristössä.
"Pohjoisen puolesta, pohjoista varten", kuvaa hyvin yliopiston 30-vuotisen historian toimintafilosofiaa. Uuden ajanjakson ilmauksena voidaan pitää Lapin yliopiston nykyistä tunnuslausetta: "Pohjoisen puolesta, maailmaa varten"!
Yliopisto on myös instituutiona muuttumassa. Uusi yliopistolaki vahvistaa yliopiston autonomiaa, mutta valtion turvallisesta sylistä irrottaminen lisää paitsi vapautta, voi myös aiheuttaa turvattomuutta. Positiivisesti voidaan puhua Immanuel Kantin sanoin täysi-ikäiseksi tulemisesta, mutta negatiivisesti ajatella, että vapaan tutkimuksen jatkuvuus vaarantuu ja yliopisto on yhä riippuvaisempi toimintaympäristön vaihtuvista tilanteista.
Yliopiston haasteena viime vuoden aikana oli erityisesti laadunvarmistusjärjestelmän kehittäminen ja tähän liittyvä laatutyö ja laatujohtaminen. Arkisessa keskustelussa laadulla tarkoitetaan kaikkea hyvää. Laatujohtamisella tarkoitetaan johtamismallia, jossa laatua pyritään hallitsemaan ja johtamaan strategisesti. Laatujohtaminen on kytketty prosessinkehittämiseen niin perinteisessä teollisuudessa kuin tietotyössä. Laatujohtamisella on elinkeinoelämässä pyritty saavuttamaan taloudellista hyötyä, alentamaan kustannuksia ja kasvattamaan voittoja. Selvää on, etteivät elinkeinoelämän mallit ole sellaisinaan sovellettavissa yliopistoon.
Laadunvarmistus yliopistoissa on historian aikana kohdistunut yleensä niihin tuotteisiin, teoksiin ja palveluihin, joita yliopisto tuottaa. Tieteellisen laadun vertaisarvioinnin kautta on voitu tarkastella esimerkiksi yliopiston henkilökunnan julkaisujen tai opiskelijoiden opinnäytteiden laatua. Välillisen arvioinnin menetelmiä soveltaen on voitu tarkastella yliopistoa esimerkiksi opiskelijoiden myöhemmän urakehityksen kautta. Usein pätevä laadunarviointi on jäänyt tieteenhistorioitsijoiden tehtäväksi.
Moderni käsitys laadunvarmistuksesta tarkoittaa niitä menettelytapoja, prosesseja ja järjestelmiä, joiden avulla turvataan ja kehitetään laatua. Laadulla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaisten ilmaistavissa olevien, tarkoituksenmukaisten menettelytapojen, prosessien ja järjestelmien noudattamista, joilla laatutavoitteet saavutetaan. Taustalla on Georg Henrik von Wrightin terminologiaa noudattaen teknisten normien muotoilu: "Jos haluat A:ta ja uskot olevasi tilanteessa B, sinun on rationaalista tehdä X". Tässä ajattelutavassa uskotaan, että säännönmukainen toiminta tuottaa laatua.
Lapin yliopiston laatupolitiikan ja laatustrategian lähtökohta on yliopiston toiminnan arvopäämäärä, mitä von Wrightin teknisen normin määritelmässä kuvaa termi A. Yliopiston tehtävänä on harjoittaa vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä. Tämä tehtävä on yhtäältä päämäärä itsessään, mutta sen kautta yliopisto toteuttaa myös muita päämääriä: yliopisto antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Lapin yliopiston päämääränä on myös edistää kestävää kehitystä, hyvinvointia ja tasa-arvoa sekä alueellisesti että maailmanlaajuisesti tutkimuksen, taiteellisen toiminnan ja korkeimman opetuksen kautta. Tässä yhteydessä voidaan puhua teknisen laadun, tuotelaadun tai asiakaslaadun sijaan systeemilaadusta, jossa ydinprosessin laatua arvioidaan laajemmassa yhteiskunnallisessa, kulttuurisessa ja ympäristövaikutusten kehikossa.
Luovuus on laatujärjestelmän haaste. Säännönmukaisen toiminnan laadun ja toiminnan tuloksen laadun välinen suhde rakentuu eri tavoilla verrattaessa esimerkiksi tietokoneen tai taiteilijan työtä. Tietokoneen tuottama laadukas tulos perustuu perinteisesti matemaattisten algoritmien, ohjauskaavojen, varaan, kun taas taiteilijan ja tutkijan tapa saavuttaa laatu on usein hankalasti standardisoitava ja kuvattava prosessi. Tietokoneelle tai paperitehtaan tuotantopäällikölle laatu tarkoittaa laatujärjestelmän mukaista samanlaisina toistuvien operaatioiden virheetöntä suorittamista. Paperitehtaan ydinprosessi avautuu eri tavalla prosessikuvaukselle kuin luova tutkimustyö.
Lapin yliopiston strategiassa määritellyt yliopiston arvot ovat (1) yksilöllisyys ja yhteisöllisyys, (2) kriittisyys ja emansipatorisuus sekä (3) luovuus ja vaikuttavuus. Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden kysymykset nousevat yliopiston arjessa jatkuvasti esille. Luova tutkimus ja taide edellyttävät vapautta ja yksilöiden monimuotoisuutta, mutta vaarana on individualismi, jossa yliopiston yhteisöllisyys rapautuu. Yhteisöllisyyteen liittyy Lapin yliopistossa sisäänrakennettuna ajatus yliopiston johtamisesta itsemääräämisoikeuteen perustuen: yliopistossa toteutetaan itsehallintoa turvaamalla täysimääräisesti yliopistoyhteisön jäsenten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. Yhteisöllisyys merkitsee toisaalta myös autonomisen yliopiston toimintaa yhteiskunnan osana.
Lapin yliopistolla ei samalla tavalla itsestään selvää asemaa kuin mikä vaikkapa Helsingin yliopistolla Suomessa on. Tämä voi olla myös yliopiston vahvuus. Perjantai ja 13. päivä kertoo siitä, että valistus merkitsee taikauskosta vapautumista. Samalla valistukseen liittyy myös Kantin ajatus täysi-ikäiseksi tulemisesta ja vastuusta omasta kohtalostaan. Me yliopistoyhteisön jäsenet emme yksin päätä, mikä on Lapin yliopiston tulevaisuus, mutta meillä on yhdessä suuri merkitys sille, millaiseksi yliopiston seuraavat vuosikymmenet muodostuvat.