Virpi Viertola: Tiedeviestintä tulosviestinnän kentässä
Yliopistoilta edellytetään nyt entistä kirkkaampaa profilointia ja keskittymistä niiden kunkin omille painopistealoille. Keskittymisen kautta tavoitellaan tietysti enemmän ja parempia tuloksia. Vie kuitenkin väistämättä aikaa ennen kuin yliopistojen toiminta todella keskittyy näiden valintojen mukaisille aloille. Siksi onkin mietittävä, miten ja milloin yliopistojen viestinnän tulee ottaa profiloituminen huomioon. Valitaanko ns. suurelle yleisölle kerrottavat aiheet tavoitellun profiilin mukaisesti vai ajatellaanko kansalaisten laajaa tiedonintressiä eri aloilta. Ryhdytäänkö valintoja tekemään profiilin mukaisesti jo nyt ja jääkö silloin jotain tärkeää tai kiinnostavaa kertomatta kansalaisyhteiskunnan tarpeisiin.
Yliopistojen viestinnän sisältö ja kohderyhmä laajentuu paitsi profiloitumistarpeiden niin myös erilaisten uusien koulutusmuotojen vuoksi. Uusien opiskelijoiden hankkiminen on haaste kaikille yliopistoille. Maisterivaiheen opinnot herättävät kiinnostusta jo työssä olevien parissa, ja täydennyskoulutuksen tarjonnan kehittämisestä keskustellaan. Uusista opiskelumuodoista ja -sisällöistä kertominen vaatii johdonmukaisuutta ja sitkeyttä vuosiksi eteenpäin.
Yliopistojen rahoitusmallin muuttuessa tutkimustyön tulosten osuus rahoituksen määräytymisessä kasvaa. Tuloksien julkaiseminen kansainvälisillä foorumeilla tulee entistä merkittävämmäksi rahoitusperusteeksi. Artikkelin saaminen, yleensä englannin kielellä, arvostettuihin ulkomaisiin aikakausjulkaisuihin on haastavaa jo nyt. Kuinka paljon tutkijoilla on aikaa, taitoa tai kiinnostusta kertoa tuloksista jatkossa suomen kielellä ja kotimaiselle yleisölle?
Tämä voi nostaa tiedeviestinnän entistä merkittävämpään asemaan ja yliopistojen viestintähenkilöt yhä tärkeämmiksi tiedon sisällön avaajiksi ja välittäjiksi. Mutta riittääkö siihen enää voimavaroja, kun yliopistojen viestintäyksiköiden työ vaatii jo nyt varsin laajaa yleisosaamista markkinoinnin, työyhteisöviestinnän ja tiedeviestinnän kentällä?
Olisiko sittenkin tarpeen palata muutama vuosi taaksepäin ja palauttaa yliopistoihin tiedotusyksiköt, joissa työskentelisivät vankat toimitustyön ammattilaiset. Tämän lisäksi varmasti välttämättömiä ovat markkinointiin, sidosryhmätoimintaan ja opiskelijarekrytointiin keskittyvät yksiköt ja läheinen yhteistyö niiden kanssa.
Tiedeviestintään erikoistumalla ja tutkijoiden mediavalmiuksia kehittämällä palvellaan paitsi omaa yliopistoa ja sen näkyvyyttä niin myös kansalaisyhteiskuntaa ja päättäjiä niiden halussa nähdä yliopistolaitoksen tuloksia yleensä.
Generalistin ammattikuva on haasteellinen ja innostava, mutta syvällisten tulosten saavuttaminen vaatii keskittymistä ja rajautumista. Mikä voisi olla sen parempi yliopiston kannalta kuin uusia oivalluksia antava, sisällyksekäs ja kiinnostavasti toteutettu tieteellisen tiedon välitys alan ammattilaisten toteuttamana. Veikkaan, että näin tulee myös käymään kunhan aikaa vielä kuluu ja halu palata luotettavan tiedon alkulähteille vahvistuu.
Vaasan yliopiston viestintäpäällikkö Virpi Viertola on työskennellyt tiede- ja yhteisöviestinnän parissa julkishallinnossa ja sen liepeillä yli 20 vuotta ja nyt viimeiset 5 vuotta Vaasassa. Taustalla on myös radiotoimittajan töitä. Koulutus on sekä verkkoviestinnän että kulttuurientutkimuksen alalta. Siksi kiinnostavaa onkin miettiä erilaisia paikkoja fyysisenä ja henkisenä tilana sekä oman historiansa tuloksena, samoin kulttuurin eri piirteiden toistumista eri aikakausina ja tilanteina.