Professorien juhlaluennot 02.03.2010
TaT Marjatta Heikkilä-Rastas, Muodin ja vaatetuksen professori:
KOHTI KANSAINVÄLISYYTTÄ - LAADUKKAAN, KESTÄVÄN SUUNNITTELUN EHDOIN
Globaali talous
Globaalin talouden heittelyt koettelivat suomalaista tekstiili- ja vaatetusalaa edellisen kerran 1990-luvun alun laman aikana, samoin kuin muitakin työvoimavaltaisia aloja, kuten esimerkiksi ravintola- ja kahvila-alaa sekä rakennusalaa. 1990-luvun lamaan liittyivät Neuvostoliiton hajoaminen, suomalainen pankkikriisi ja yritysten ajautuminen velka- ja korkokierteeseen vakuusarvojen romahdettua sekä lopulta devalvaatioiden viimeistelemiin konkursseihin. Taantuma merkitsi huomattavaa harvennusta tevanake-alojen (tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja kenkä-alojen) yrityskannassa. Seuraus tekstiili- ja vaatetusalan toimialoilla oli lopullisen rakennemuutoksen toteutuminen valmistuksen ja tuotannon siirtyessä yhä kaukaisempiin maihin, halpojen tuotantokustannusten maihin. Samalla suomalaisen vaatetusalan ja suunnittelun sekä muodin arvostus ja mielikuvat kokivat vähintäänkin kohtalaisia kolauksia. Vasta 2000-luvun nuoret suomalaiset suunnittelijat kuten Paola Suhonen, Rinne&Niinikoski, Tiia Vanhatapio, Hanna Saren, Minna Parikka ja kumppanit ovat nostaneet alan - ainakin mielikuvissa - uudelleen kansainvälisestikin mielenkiintoiseksi, trendikkääksi ja arvostetuksi; sellaiseksi kuin ala parhaimmillaan koettiin 1960-1970-luvuilla. (kuva 1976 vuodelta)
Tämän päivän talouskriisi on maailmanlaajuisesti paljon edellistä kattavampi, eikä päästä ketään helpolla, ei myöskään tekstiili- ja vaatetusalan yrityksiä, yrittäjiä, suunnittelijoita, kauppiaita tai valmistajia. Alan vaikeudet eivät voi olla heijastumatta suunnittelun koulutukseen, joka kohtaa huomattavia haasteita kaikilla koulutuksen tasoilla, ei vähiten yliopistotasoisessa koulutuksessa. Lapin yliopiston 14-vuotiaan vaatetussuunnittelun koulutuksen tehtävänä onkin löytää uusia reittejä, innovatiivisuutta ja uudenlaista ajattelua alan positiiviseen kehittämiseen yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa tavoitteena samanaikaisesti kansainväliset kontaktit.
Kaupallinen, taloudellinen osaaminen
On selvää, että suunnittelijakoulutukselta vaaditaan yhä kiinteämpää yhteistyötä alan yritysten kanssa - niiden, jotka vielä ovat olemassa tai kansainvälisten kontaktien kartoituksessa. Suunnittelijan on tulevaisuudessa hallittava yhä paremmin paitsi muuttuvat tuotannon tavat myös business- ja markkinointimaailman lainalaisuudet pystyäkseen toimimaan muodin ja vaatetuksen kansainvälisessä toimintaympäristössä maapallon kutistuessa. Se, kuinka temppu tehdään, lankeaa pitkälti koulutuksen laadukkuuden varaan, mutta myös yhteiskunnan ja yrityselämän tahtotilaan. Vanhaan konventionaalisen kotimaiseen massatuotanto-malliin ei tietenkään ole paluuta. Vaatetussuunnittelijuus ammattina suuntautuu entistä laajemmalle sektorille: pienimuotoiseen, erityisosaamista vaativaan yritystoimintaan, kaupan ketjujen palvelukseen suunnittelu-, hankinta- ja myyntiportaassa, matkailu- ja elämysteollisuuden tuotantoon, funktionaalisten työvaatteiden tai hoiva-alan tuotteiden kokonaisvaltaiseen palvelumuotoiluun, kansainvälisten suunnittelu- tai trendiennuste-toimistojen tehtäviin, esittävän taiteen pukusuunnittelun tehtäviin mm. Sektorit ovat toki olleet olemassa ennenkin, mutta yhä harvempi suunnittelija kiinnittyy tänään traditionaalisen mallin mukaan vakituiseksi suunnittelijaksi suureen tehtaaseen, joita meillä on vain muutama.
Muuttuva muotoilu Taiteiden tiedekunnan opetussuunnitelmassa
Lapin yliopiston kontekstissa vaatetuksen suunnittelun ja tutkimuksen tulee selkeästi linkittyä yliopiston profiilialueisiin (pohjoinen ja arktinen tutkimus ja matkailututkimus) sekä korkeakoulukonsernin kanssa yhteisesti toteutettaviin teemoihin kuten pohjoinen ja arktinen kulttuuri, hyvinvointi, ympäristö, talous ja teollisuus. Pohjoinen luonto on sellaisenaan mahtava ideanlähde luovalle suunnittelijalle. (kuvat) Taiteiden tiedekunnan vaatetussuunnittelun koulutuksessa ja tutkimuksessa suunnittelun menestystekijät etsitäänkin juuri pohjoisuudesta, matkailu- ja elämysteollisuuden (joulukuva) yhteydestä sekä kapeasti rajatuista erityisosaamista vaativista suunnitteluprojekteista, joiden tavoitteina ovat turvallisuus, hoivaavuus, ja hyvinvointi sekä innovatiivinen vastaaminen urheilu-, ulkoilu- ja suojavaatetusalojen tarpeisiin ja toiveisiin.
Tekstiili- ja vaatetusalan koulutusohjelmassa elokuussa 2009 alkanut EAKR-rahotteinen tutkimushanke: Body-Fit tarkastelee mm. vaatteen virtuaalista muotoilua Body Skanneri - mittaus- ja suunnitteluteknologian avulla muotoilukokeilujen kohderyhminä poliisit, liikuntarajoitteiset ja urheilijat. Asiakaslähtöistä käyttäjätietoa tallennetaan, muotoilukokeilujen protomalleja testataan ja kehitetään tavoitteena innovatiivisten uusien ratkaisujen löytäminen tuotteiden suunnittelussa ja tuotekehityksessä.
Koulutusohjelmassa syvennytään myös kapealle esittävän taiteen pukusuunnittelun alueelle ja siihen liittyviin puvustusprojekteihin. Tästä esimerkkinä ilmestyi syksyllä 2009 allekirjoittaneen toimittama Lapin Yliopistokustannuksen julkaisu Pukutaikaa, jossa vaatetusalan graduntekijät esittävät tutkielmiin perustuvissa artikkeleissaan pohjoisia puheenvuoroja ja pukeutumiskuvia elämys-, tanssi-, teatteri- ja elokuvapuvuista.(kuva M. Sotti: Lumikuningatar /Rosvotytön asu)
On elintärkeää, että yllä mainitut tavoitteet mahdollistava koulutuksen ydinaines säilyy jatkossakin vaatetussuunnittelun yliopistotasoisessa koulutuksessa, jota tutkimuksellisuus ja analyyttisyys syventävät. On hyvä muistaa, että yliopistoistakin valmistutaan moninaisiin ammatteihin - korkeasti koulutettuina alan asiantuntijoina sekä asiantuntijoina, jotka työskentelevät kansainvälisissä ympäristöissä. Tutkimus ja uuden tiedon tuottaminen kuuluvat luontaisesti yliopistokoulutuksen tärkeimpiin tehtäviin, mutta kaikista opiskelijoista ei kuitenkaan tule tutkijoita, joten koulutuksen pääaineen sisältöä ja yhdyssidettä alan juuriin, vaatetussuunnittelun kohdalla vaatteen muodon ja rakenteen ymmärtämiseen sekä taiteellisiin lähtökohtiin, ei saa kadottaa. Koulutuksen haasteena on myös aina suunnittelijan ominaisuuksista tärkeimmän, omaperäisen luovuuden esille saattaminen. 37-vuotias luovuuden professori Alf Rehn kehottaa: "Ajattele vaarallisesti ja päästä hulluutesi irti!" Rehnin mukaan luovuutta ei saa kahlita mihinkään tiettyyn paikkaan, siitä ei saa tehdä mitään erillistä palikkaa, vaan se pitää saada mukaan koko prosessiin ja pitää olla valmis murtamaan rajoja, kyseenalaistamaan ja ajattelemaan toisin. (Aamulehti 23.2.2010)(kuva)
Luovuuden ja taiteellisten näkökulmien tulisi olla itsestään selvinä Taiteiden tiedekunnan toiminnan, koulutuksen ja tutkimuksen perustana, sillä luova prosessi, sisältäpäin koettuna introspektiona, ja siitä syntyvä omakohtainen tieto on muotoilijoiden - myös vaatetussuunnittelijoiden - etuoikeutettu erityisosaamisalue, jolla erotumme muiden alojen tutkimusosaamisesta. Suunnittelukokonaisuuden osaaminen ja hallinta mahdollistavat alan ilmiöiden ja suunnitteluprosessien kokemusperäisen analysoinnin, joka tuottaa arvokasta, sisältäpäin kumpuavaa suunnittelijan omaa, hiljaista tai näkyvää tietoa alalla toimivien suunnittelijoiden, asiantuntijoiden ja heidän kauttaan kuluttajien ja yhteiskunnan hyödynnettäväksi.
Sustainability - Kestävä kehitys ja tuotteen elinkaari
Samanaikaisesti globaalitalouden turbulenssien kanssa vaatetussuunnittelu - kuten tuotesuunnittelun ja tuotannon lähes kaikki osa-alueet - on kohtaamassa kestävän kehityksen haasteet. Ilmaston muutokset ja maapallon saastuminen ovat niitä tosiasioita, joita mikään toiminnan tai tuottamisen alue ei voi sivuuttaa vaikutuksitta. Konferenssien ja julkisten puheenvuorojen kenties suosituin aihe, Kestävän Kehityksen periaate ei kuitenkaan liene, median rummutuksesta huolimatta, kovin kehittyneellä tasolla todellisessa elämässä, ihmisten asenteissa ja vaatimuksissa, tuotantolaitosten todellisuudessa, suunnittelijoiden valinnoissa ja koulutuksen kaikki alueet läpäisevissä tavoitteissa.
Kun kuluttajilta kysytään eettisyydestä ja ekologisuudesta, pitävät lähes kaikki näitä asioita tärkeinä, mutta ihmisten kulutuskäyttäytymisessä nämä arvot eivät toteudu. Syynä voi olla asioiden vertailun vaikeus, kun tuotteessa pitäisi tarkastella sen koko elinkaarta ja eri vaiheiden vaikutuksia ympäristöön. Jopa loputon kierrätyskin, varsinkin harvaan asutussa Suomessa, saattaa kuluttaa luonnonvaroja kuljetusten ja energiaa vievien prosessien kautta.(Päivi Talvenmaa, 1/2010 Modin)
Lähes jokaisessa alustuksessa, jokaisessa kantaa ottavassa artikkelissa, poliitikkojen blogeissa, internetin chatti-palstoilla ja sanomalehtien kolumneissa vilisevät kierrätyksen ekologisuuden kestävän kehityksen ja tuotteen elinkaaren käsitteet, mutta miten nämä asiat tuodaan realistisessa muodossa suunnittelija-koulutukseen? Osa opiskelijoista kokee tällä hetkellä ristiriitaisena uusien tuotteiden suunnittelun ja tuottamisen, kun tekstiilien ja vaatetuksen massamainen, kertakäyttöisyyteen perustuva ylituotanto samanaikaisesti kuormittaa maapalloamme. Myös eettiset pohdinnat ovat tyypillisiä tämän päivän vaatetussuunnittelun opiskelijoille - tuotteiden alkuperä, lapsityövoiman käyttö, materiaalien myrkyllisyys tai luonnossa hajoamattomuus ja tuotteiden tarpeettomuus ovat opiskelijoiden arvo- keskustelujen aiheena.
Worldwatch-instituutin Maailman tila 2010 -julkaisu haastaa pohtimaan nykyistä kulutuskeskeistä elämäntapaa. "Jos ihmiskunta aikoo elää maapallolla myös tulevaisuudessa sen on löydettävä uusi, kestävämpi toimintamalli." Teos kertoo, miten opetusala, liike-elämä, valtiovalta, media ja kansalaisjärjestöt voivat edistää tätä julkaisun mukaan välttämätöntä muutosta.
Kestävän kehityksen ajatus on epäilemättä tullut jäädäkseen ja opetuksen ja tutkimuksen on omaksuttava ekologinen asenne rehellisesti, avoimesti ja sateenvarjon lailla kaiken opetuksen ja tutkimuksen kattavana teemana. Opiskelijat ovat tässä asiassa kenties askeleen edellä. Toiveena olisi että Suomessakin asioiden ympärillä nähtäisiin enemmän tekoja kuten tanskalaisen Kestävän suunnittelun keskuksen järjestämä Innovating Sustainable Fashion -suunnittelukilpailu, tai Berliinin kestävän kehityksen muotimerkkien THEKEY.TO -tapahtuma tammikuussa, jossa ruotsalaiset olivat mukana omalla näyttelyllään: Eco Chic - Towards Sustainable Swedish Fashion. Kansainvälisenä kestävän kehityksen työpajana järjestimme Tevalla joulukuussa 2009 Professori Mizutanin johdolla kimono-työpajan, jossa opiskelijat tuottivat yhteistyössä suomalais-japanilaisia asusteita. (kuvat)
Lapin yliopistossa yhä useammat vaatetusalan tutkimusaiheet ja tuotteiden konseptit niin kandityön kuin gradunkin tasolla kietoutuvat kestävän suunnittelun tai kierrätyksen ympärille. Tästä esimerkkinä mainittakoon vaatetusalan opiskelijan Laura Seppälän uunituore Pro gradu -tutkielma, jonka tekijä on jättänyt arvioitavaksi maaliskuun tiedekuntaneuvoston kokoukseen. Sustainable Responsible Outdoor Clothing. What every designer should know.
Myös tekstiili- ja vaatetusalan koulutusohjelman hanke-tasolla kestävän kehityksen periaatteet on huomioitu; esimerkkinä vuonna 2007 toteutettu Vapi-hanke ja sen eko-projekti. Projektijulkaisussa (Haastetta kerrakseen 2007, Pursiainen Mari, toim.) pohditaan vastuullisen vaatetussuunnittelijan tavoitteita ja työkalupakkia, johon jatkossa tulisi itsestään selvyytenä kuulua kestävän suunnittelun ja ekologisuuden taito-tieto (Sustainable know-how)
Laura Seppälän vastuullisen suunnittelun keinoksi muodostuu hänen oman tutkimuksensa tuloutumana suunnittelutyön toimintamalli, jonka omaksuminen suunnittelijoiden käytännön työssä edesauttaa ympäristöllisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen hyvinvoinnin toteutumista. Seppälän kestävän suunnittelun mallissa painopiste on tuotteiden koko elinkaaressa ja näin designereille vapautuu mahdollisuus suunnitella esteettisesti kaunista ekologista muotia hyvin erityyppisistä materiaaleista käyttökohteen mukaan.
Lähes 40 vuoden työkokemukseni perusteella arvostan erityisesti käytäntöön perustuvaa suunnittelua ja sen tutkimusta prosessien kautta. Vaatetussuunnittelijana koen prosessoineeni tuotteita asiakkaille heidän tarpeisiinsa laadukkaiden ja kestävien kriteerien kautta. Voitaisiin puhua myös käyttäjälähtöisestä suunnittelusta, vaikka käsite on syntynyt vasta viime vuosikymmenellä. Vaatesuunnittelijan suunnitteluprosessi on ennenkin alkanut loppukäyttäjien, asiakkaiden, kuluttajien tarpeiden määrityksellä. Teollisen vaatteen testausvaihe keskittyy tuotteen protomalliin, jota "testataan" yrityksen sisällä ja käyttäjäpalaute toteutuu esimerkiksi tuotteen hyvänä myyntinä (tuote on hyväksytty). Palautteen varsinainen raportointi jää teollisen vaatteen prosessissa kuitenkin sellaisenaan kirjaamatta.
1970-luvun vaatetusteollisuuden tavoitteet olivat Suomessa hyvinkin kestävällä pohjalla. Design ja laatu olivat tärkeimpiä kilpailutekijöitä eikä kertakäyttökulttuuri vielä ollut rantautunut meille. Ajankohta ja sen tuotteet voisivat olla malli-esimerkkinä nykyajan valmistajille tai brändinrakentajille, sillä aikakauden hyvin tehdyt, hyvin ja esteettisesti suunnitellut tuotteet ovat säilyneet jopa tähän päivään asti kestävän laatunsa ja suunnittelun ajattomuuden ansiosta olematta silti tylsiä tai epämuodikkaita. Lisäksi toiminta ja suunnittelun tavoitteet ylsivät kansainväliseen menestykseen. Omaperäisyys, erilaisuus ja eri tavalla ajatteleminen koettiin haluttuna toimintamallina ja prosessin tuotokset hyväksyttiin myös rajojemme ulkopuolella. Toivottavasti joitakin näistä hyvistä ideoista on tarttunut uusien nuorten suunnittelijoiden ja tulevien suunnittelijoiden ajatusmaailmaan. (kuva)
Laadukas suunnittelu ja tuote
Vaatteen tuotantoketjussa jokaisen lenkin tulisi taata tuotteen laadun pitävyys: valmistaja vastaa valmistuksen laadusta ja kaupan sisäänostaja toimii laadun portinvartijana valitessaan tuotteita kaupan myyntiin. Tarkko Nuutinen toteaa Modin -lehdessä, että laadun luomisessa suurin vastuu on kuitenkin suunnittelijalla, sillä kuluttaja ei välttämättä tiedä, mitä tekee, eikä ole asiantuntija. Suunnittelijalla on myös valtaa valmistusketjussa, sillä hän voi vaikuttaa materiaalivalinnoillaan tuotteen laatuun ja myös kestävään kehitykseen. Tuotteen kestävyys on osa tuotteen imagoa ja laatu on se tekijä joka ensi kädessä rakentaa tuotteen tai tuotemerkin imagoa.
Vain laadukkaalla kestävällä suunnittelulla voidaan kurottaa kansainvälisyyteen, sillä jokainen maa kamppailee samojen ongelmien kanssa. Eikä meidän suomalaisten tarvitse pukea koko maailmaa halpoihin T-paitoihin; meidän on syytä keskittyä kapealle sektorille, erikoistua erityiseen osaamiseen, syventää tietoamme siitä ja pitää kiinni omaperäisistä ideoistamme, tietystä luovan innovatiisuuden perinteestä ja omista juuristamme - myös suunnittelutyössä ja sen opettamisessa.
Kun astutaan professorin tehtäviin, on tapana määritellä, mihin suuntaan omaa tutkimusta halutaan kehittää - mikä on oppituolin ja opetusalan tutkimuksellinen tavoite. Omalla kohdallani monet asiat ovat ammatillisessa suunnittelijuus -mielessä jo pitkälti toteutuneet; 40 vuotta vaatetussuunnittelijana jättää vain vähän, ehkä hitusen verran tavoiteltavaa. Koenkin tärkeimpänä tehtävänäni ohjata alan tutkimuksen suuntaa tulevaisuuden innovatiiviseen visiointiin kestävän, laadukkaan suunnittelun keinoin ja pohjoisen profiilin mukaisesti. haluan siirtää seuraajilleni ja ennen kaikkea opiskelijoille kaiken sen ammattitiedon sekä taiteellisen ja tutkimuksellisen Taito-tiedon, jonka olen vuosikymmenien varrella - etuoikeutettuna - voinut saavuttaa.
Ja omista juuristani vielä… ne näkyvät väitöskirjani sivuilla ja vanhoissa tai retrotuissa mekoissa.